Aivan järjetön ahdistus

paleontologi kirjoitti:

Olen seurustellut reilun kuutisen vuotta avopuolisoni kanssa ja kärsinyt ehkäpä nelisen vuotta ajoittaisesta ahdistuksesta.. Se alkoi sellasista pikku jutuista, että krapulassa olin todella ahdistunut ja varma että olin tehnyt jollekin jotain ihan kamalaa, tai että en ollut ehkä välttämättä tehnyt mitään pahaa, mutta joku varmasti luulee että olen tehnyt yms! Koska tämä alkoi pikku hiljaa pahentua ja ahdistus ja "pakkoajatukset" jatkui aina vaan pitempään, päätin lopettaa alkoholin käytön vähän niinkun säästääkseni itseäni. Ahdistus ei kuitenkaan loppunut vaan nyt sen on alkanut häiritä normaalia elämää, ennen se sentään kesti joitakin päiviä/viikkoja juomisen jälkeen. Mietin vanhoja juttuja ja tunnen itseni epäonnistuneeksi kaikessa, ja varsinkin koen etten ansaitse kumppaniani ja olen varma että olen tehnyt jotain aivan hirveätä hänelle niin etten itse ole asiaa tiedostanut. Kun näen puolituttuja ihmisiä kenet tiedän nimeltä, menen paniikkiin jos ko henkilöt eivät sano mulle moi ja olen varma että nyt musta puhutaan jotain aivan kamalaa juttua ja he eivät moikkaa koska VIHAAVAT MUA! siis onko tää jonkunlaista narsismia vai mitä? muutamat ystävät ovat diagnosoineet sen sellaiseksi, mutta en itse koe että tuntisin näitä ajatuksia siks että haluaisin olla huomion kohteena, vaan koen vaan olevani niin hirveä ja siis juuri vihattu. Olen tehnyt joskus nuorena asioita joita kadun (ei nyt kuitenkaan mitään ihan kamalaa!) ja joista varmasti on ihmisillä ollutkin puhuttavaa, mutta näistä on aikaa enkä usko että niitä nyt muistaa enää edes muut kuin minä! siis nyt tää ahdistus on muuttunut sellaisiksi ajatuksiksi että kaikki, jokaikinen ihminen kenet jotenkuten tunnen ja näen jossain, vihaa minua jostain syystä mitä en itse tiedä! jos joku sanookin moi olen heti sillai että se ei hymyillyt ja näytti siltä ja tältä, se on kuullut musta nyt jotain! tää kuulostaa todella absurdilta, mutta häiritsee toden teolla nyt normaalia elämääni ja parisuhdettani, oon alkanut huomata itsessäni jonkunlaista syrjäytymistä ja jotenkin haluan "suojella" kumppaniani "pahoilta" ihmisiltä ja vetäytyä sen kanssa vaan kahdestaan johonkin! nyt tää on mennyt aivan kamalaksi, välillä on ollut parempia hetkiä ja olen jopa ollut ihan normaalisti, mutta sitten joku tapahtuma yhtäkkiä "laukaisee" tän taas! siis olen vainoharhainen ja ajattelen ihmisten tyyliin punovan juonia mua vastaan ym muuta sairasta! sitten saatan esimerkiksi mennä ostamaan hiuslakkaa jostain kaupasta missä on joku tietty ihminen töissä, vaan nähdäkseni miten hän suhtautuu minuun, että onko merkkejä jonkun sortin negatiivisista ajatuksista! onko kellään ollut mitään samansuuntaista, pliis sanokaa että on! :(

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä