Haluaisin ostaa pienen koiran, mutta vähän epäilen niiden olevan kovin sairausalttiita. Onko näin?
Mopseilla on kai lyhyen kunon kanssa hengityongelmia ja mulkosilmätkin ovat kai ongelma? Chihuahualla taas on kuulema pienen kuonon takia hampaiden kanssa hankaluuksia?
Onko pikkukoirilla enemmän sydänsairauksia kuin isommilla roduilla? Mikähän pikkukoirarotu olisi vähiten sairas?
Meidän vanha seropi kuoli n. vuosi sitten 16-vuotiaana ja nyt siis haluaisin uuden koiran, mutta pienikokoisen. Suosittelisitteko jotain?
Mopseilla on kai lyhyen kunon kanssa hengityongelmia ja mulkosilmätkin ovat kai ongelma? Chihuahualla taas on kuulema pienen kuonon takia hampaiden kanssa hankaluuksia?
Onko pikkukoirilla enemmän sydänsairauksia kuin isommilla roduilla? Mikähän pikkukoirarotu olisi vähiten sairas?
Meidän vanha seropi kuoli n. vuosi sitten 16-vuotiaana ja nyt siis haluaisin uuden koiran, mutta pienikokoisen. Suosittelisitteko jotain?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Saksanpystykorvat ovat tietämykseni mukaan aika terveitä, ja niitä löytyy monen kokoista. http://fi.wikipedia.org/wiki/Saksanpystykorva
Todellakin
Aivan ihana, helppohoitoinen ja kiltti koira.
on pitkäikäisiä ja aika terveitä. Luonne tosin vähän itsepäinen, turkki helppohoitoinen. Lenkkeilee mielellään.
"Lenkkeilee mielellään."
Kyllä, korttelin ympäri. ;) Vai tarkoititkohan tiibetinmastiffia?
Havannankoira, pieni ja terve ;--)
tipsua (pieni koira), mutta useimmat valitettavasti pelkkiä kortteliohjuksia.
Yhden ainoan oikein kunnon tipsu ihmisen tunnen joka piti tyttärensä koiraa aika ajoin pitkiäkin aikoja hoidossa. Rouva oli lähelle 80-vuotias ja tipsu keski-ikäinen. Kävelivät keskimäärin n. 5km päivittäin. Tämä tädin tipsu oli myös poikkeuksellisen kookas.
minulla eri mielipide tosta että tipsu terve, toki poikkeuksia saattaa olla. mutta tipsu on niin pitkälle jalostettu että sillä niin paljon vikoja ettei jaksa luetella.
Onko se muka jotenkin erityisen paljon ja mainio suoritus? TNoh, sille mummolle kyllä. Tipsu ei ole mikään aktiivisen liikkujan koira lähtökohtaisesti. Mutta jos aloittaja haluaa vilkasta ja aktiivista koiraa, kannattaa katsella niitä pystykorvaisia, japanin pystykorvaa ja saksanpystykorvia esimerkiksi. Niiltä tosin löytyy sitä luonnettakin, että pitää pystyä kouluttamaan. Mutta jos taas haluaa vähemmän liikuntaa ja toimintaa haluavaa, niin tipsu sitten. Tosin, Tipsu ei ole mikään erityisen terve rotu. Meidän pystykorvatyyppinen koiramme on oikeastaan aika täydellinen tapaus. Pakkasrajaa ei ole vastaantullut, turkki tosi helppohoitoinen ja puhtaanapitokin helppoa, koko on pieni, luonnetta löytyy, ja pienestä koostaan (noin 6 kiloa, ja säkä ehkä 30 senttinen) huolimatta Uskomaton tehopakkaus, teki se sitten mitä vaan. Pelkästään lenkkeilemällä tosin ei millään sen energiaa saa purettua, joten lisäksi on mm jälkeä ja muuta harrastettu. Koira rakastaa erityisesti vauhdikkaita pyörälenkkejä, sekä umpihankijuoksua. Se ei käytä polkuja hangessakaan, vaan kulkee itseään syvemmissä nietoksissa, ja nauttii siitä suunnattomasti. Haittapuolena olikin sitten pentuajan tuhot, tosin pienillä hampaillaan ei ihan älyttömiä saanut aikaiseksi. Mutta ehdoton etu on se, että se on hyvin halukas toimintaan, ja esimerkiksi mitään karkailua ei ole ollut. Eli ihmisten kanssa haluaa touhuta, mutta kun ei sitä touhua ole tarjolla, on aikalailla huomaamaton, torkuskelee boksissaa lähinnä sisällä. On itsepäinen jonkin verran, mutta kuitenkin erittäin helppo kouluttaa mihin vain. Paitsi uimaan sitä ei saa millään.
Polvet on hiukan sököt, mutta elämää se ei ole koskaan haitannut millään lailla. Terve koira, mutta jonkinverran tapaturma-altis, pakko myöntää. Varsinaisesti ei mitään isompaa terveysongelmaa ole ollut, minkä voisi laittaa rodunpiikkiin. Mutta tosiaan, ei ole laiskanihmisen koira lainkaan, vaan aktiivisuustaso on ihan samaa kuin monilla isommilla aktiivisilla koirillakin. Ja kun kokoon suhteuttaa, niin menee ohikin, että hujahtaa. Aikalailla samantyyppinen luonteeltaan rotuna on Esimerkiksi spitzit.
Tässä muutamia (kaikista ei ole henkilökohtaisia kokemuksia):
Shiba
Schipperke (ei kuulu PEVISAan, mutta on terve rotu)
Pomeranian
Papillon
Amerikankääpiöterrieri
Japaninpystykorva
Kääpiöpinserit ovat aika terve rotu ja ovat pieniä ^^ Ja eivät ole kalliimmasta päästä pikkukoirien hintoja ajatellen.
Perhoskoira (papillon tai phalene), mutta sellaisista vanhemmista kenellä on polvet tarkastettu!!
Kiitos vastauksista! Siinähän niitä tulikin jo monta erilaista =) Perehdyn jokaiseen sitten googlettamalla. Mutta mikä himputti on "tipsu"? o.O
Tipsu on tiibetinspanieli http://www.tiibetinspanielit.fi/cms/
Tutustu myös pienempiin vinttikoiriin: italianvinttikoiraan ja whippettiin. Ne ovat suhteellisen terveitä rotuja.
tossa roduss ei mitään moitittavaa jos turkin jaksaa hoitaa.
ovat terveitä, luonteeltaan unelmakoiria (riippuu tosin kasvatuksestakin, joka rodun voi kasvatuksella pilata) helppo kouluttaa, ovat miellyttämisenhalusia. hintaahan kyseisellä koiralla on, mutta se on hintansa väärti.
Joo siis suosittelen pmeraniaa. Itselläni on sellainen, rotu on terve, luonne on ihana.
En tiedä haetko nimenomaan pientä seurakoiraa vai ylipäänsä pienikokoista koiraa.. Jos jälkimmäistä niin terrieri olisi hyvä vaihtoehto. Ovat kaikki suhteellisen terveitä rotuja. Pienikokoisia terriereitä on niin paljon, etten ala niitä tässä luettelemaan, mm. terrieriyhdistyksen sivuilta ja wikipediasta (hakusanalla terrieri) löytyy hyvin tietoa roduista.
no tiibetin spanielit elää hyvin vanhaksi ja ehkä lhasa apsotkin..ehkä myös perhoskoirat ok katso olisiko ne sinulle sopivia esim.
näet rotuyhdistysten sivuilta jalostustavoitteet ja näet niistä rodun sen hetkisen terveystilanteen ja kuuluuko esim pevisaan ja mihinkä sairauksia pitää katsoa. mutta tipsut joita tavannut hyvä valinta. :)
Terveitä pieniä koirarotuja ovat ainakin bichon frisé, coton de tuléar, lhasa apso, löwchen, maltankoira ja shih tzu.
japaninpystykorva ehottomasti! kasvaa about 35 senttiseksi ja on aivan ihana rotu. japseilla ei ole mitään "liioiteltuja" piirteitä niin ovat hyvin terveitäkin. suosittelen :)
Eiköhän se aloittaja ole sen koiran jo löytänyt :) Aikaahan on kulunut jo 2 vuotta
Suosittelen pieniä pystykoiria, monet ovat iloisia ja vaivattomia rotuja japsi vallankin. Onnea etsintään :)
Suosittelen tiibetinspanielia :) Se on erittäin terve rotu jo ihan Suomen kennelliitonkin sanomana. On myös ihanaa omistaa koira, joka jaksaa ja pystyy liikkua ja olla aktiivinen, kun minäkin :) Mutta joka ei turhaudu siitä, että kaksi päivää loikoillaan sisällä huonolla ilmalla ja katsellaan telkkaria. Tipsut ovat pääasiallisesti myös todella kilttejä, eikä niillä esiinny lähes lainkaan eroahdistusta koska jalostus suosii itsenäisiä tipsuja sekä tulevat toimeen niin kaikkien ihmisten kuin koirienkin kanssa.:) Maailman paras rotu
Terrierit elää pitkään ja on persoonallisia. Oma karkkari foksini eli 15vuotiaaksi ja sitä edellinen 14v.
Pirteä iloinen utelias seuralainen moneen touhuun. :)
Vaatii kyllä toimintaa eli ihan sohvapottuluokkaa ei ole.
pistetään vielä linkki :)
http://www.foxterrier.fi/
Mitä kummaa, vanha aloitukseni on nostettu uudelleen esiin =D Hauskaa lukea! No, voinkin nyt kertoa, että minulla on nyt mutkan kautta saatu pieni seropi, ikä n.6v. Iästä ei ole tarkkaa tietoa, sillä tämä pikkuherra on tuotu Espanjasta muutama vuosi sitten. Entinen omistaja kuuli työkaveriltani minun etsivän itselleni koiraa ja koska oli itse muuttamassa työn vuoksi kahdeksi vuodeksi ulkomaille tarjosi hän koiraansa sitten minulle. Ensin oli tarkoitus että hoitoon, mutta heillä tilanne muuttui jotenkin ja niin sain sen pysyvästi itselleni. Olisi ollutkin kamalaa joutua luopumaan, sillä se on, pikku omituisuuksistaan huolimatta, aivan mahtava koira. En tiedä mitä rotuja siinä on, mutta karkeakarvainen, normaali kuono ja pienet pystyt korvat ja lyhyet jalat. Luultavasti ainakin jotain terrieriä. On pikkasen ärhäkkä muille uroksille, aluksi oli aika paljonkin ärinää lenkeillä, mutta sen sain ajan kanssa kuriin kouluttamalla. Todella nopea oppinen ja ihmisrakas, tykkää myös kovasti nartuista, isoistakin vaikka ei yletä kuin puoleen koipeen.
Unohdin kokonaan edes kyselleeni täältä, kun sain tämän koiran. Se valloitti elämäni kokonaan, sillä yhdessä elämisen opettelu oli molemmille aika iso haaste. Vaatiikin yllättävän paljon olla koiranomistaja, jouduin luopumaan osasta omista harrastuksistani, sillä koira vaatii paljon aikaa. Käyn enää vain joogassa kerran viikossa, kaikki muu sai jäädä. Jo pelkät lenkitykset vievät aikaa, kouluttamisesta ja harrastamisesta puhumattakaan. Mutta koiran halusin ja koiran sain enkä luopuisi siitä enää mistään hinnasta.
Kiitos kaikille vastauksista jos enää eksytte tänne palstalle.
en itsekään huomannut että vanha linkki kummallista että näitä vanhoja aiheita tulee uudestaan aina esiin. :)
No joka tapauksessa ihan hyviä ehdotuksia niille jotka koiran haussa nyt on :)
Ja hauskaa että kommentoit vanhaa juttuasi :)