Pakko päästä nyt sanomaan "ääneen" nämä tuntemukset, kun tuntuu ettei ketään läheinen ymmärrä ollenkaan. Olen jo muutaman vuoden halunnut lasta, todella paljon. Avomiehelläni on edellisestä suhteestaan kaksi ihanaa lasta (jotka asuvat äitinsä kanssa), joiden kanssa vietämme melko paljon aikaa. Pidän hänen lapsistaan kovasti, mutta halu saada omia kasvaa välillä sietämättömäksi. Tuntuu, että alan jo katkeroitumaan kaikkia vanhempia ja odottavia äitejä kohtaan. Kateus tuntuu ottavan ihan mielettömiä mittasuhteita. Kun katson ympärilleni, tuntuu että kaikki saavat vauvoja tai kaikilla on jo lapsia. Itselläni on vain suuri tyhjiö, minkä täyttää mieletön suru ja kaipuu. Avomieheni kanssa olemme jutelleet hankkivamme yhteisiä lapsia, mutta hänestä niiden aika ei ole vielä. Tiedän, että hän yrittää ymmärtää ja tukea minua, mutta kuinka kahden lapsen isä voisi ymmärtää tätä oloa?
Vastikään kuulin isosiskoni odottavan lasta. Romahdin täysin. En pysty kannattelemaan itseäni kun vain ajattelenkin jonkun toisen onnea, kun sisällä kasvaa pieni lapsi. Tai äitejä ja isiä, jotka ovat pikkuisilleen koko maailma ja syli on turvallisin paikka. Tuntuu, että minulla ei ole minkäänlaista tarkoitusta elämässäni.
Ei lohduta yhtään, kun joku sanoo että "kyllä sinä ehdit" ja "muutaman vuoden päästä sitten".
Olenko ihan kamala ihminen? Itsestäni tuntuu lähinnä siltä.. En vain pysty ajattelemaan selkeästi enkä suhtautumaan asiaan mitenkään järjellä.
Vastikään kuulin isosiskoni odottavan lasta. Romahdin täysin. En pysty kannattelemaan itseäni kun vain ajattelenkin jonkun toisen onnea, kun sisällä kasvaa pieni lapsi. Tai äitejä ja isiä, jotka ovat pikkuisilleen koko maailma ja syli on turvallisin paikka. Tuntuu, että minulla ei ole minkäänlaista tarkoitusta elämässäni.
Ei lohduta yhtään, kun joku sanoo että "kyllä sinä ehdit" ja "muutaman vuoden päästä sitten".
Olenko ihan kamala ihminen? Itsestäni tuntuu lähinnä siltä.. En vain pysty ajattelemaan selkeästi enkä suhtautumaan asiaan mitenkään järjellä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
itsestäni tuntuu hyvin samalta. ahdistaa ja suututtaa suorastaan. ihana huomata, että joku muukin kokee samoin. siis, että en itse katkeroituneena ole yksin enkä totaalisen huono ihminen.