Luulen, että olen masentunut. On jatkuvasti alavireinen fiilis, en jaksa nousta varhain vaikka pitäisi, kun lopulta herään en saa mitään aikaiseksi, en osaa haaveilla enkä suunnitella jne.
Kuitenkin välillä piristynkin, silloin kun on jotain kivaa tekemistä tai erityistä aihetta iloita.
Siksi mietinkin, mikä on todellista masennusta? Missä vaiheessa pitäisi tajuta, että on SAIRASTUNUT MASENNUKSEEN, eikä vain ole hetkellisesti stressaavan elämäntilanteen takia maassa? Missä se raja menee? Milloin pitäisi oikeasti suoda itselleen lepotauko, luovuttaa hetkeksi niissä asioissa joita ei muutenkaan saa tehtyä ja vaikkapa edistyä asiantuntijan pakeille?
Onko se niin, että todella masentunut on vasta sitten kun ei pääse sieltä sängyn pohjalta ylös ollenkaan ja kaikki päivät ovat tasapuolisen synkkiä vailla minkäänlaisia ilonpilkahduksia?
Myös muiden suhtautuminen mietityttää. Poikaystäväni tietää fiiliksistäni, mutta en ole hänellekään sanonut pelkoani ääneen. On jännä, miten eri asia on sanoa "mua masentaa taas" kuin että "olen masentunut" puhumattakaan että tunnustaisi ääneen epäilevänsä sairastavansa masennusta.
Ajattelin kokeilla jotain luontaistuotteita tähän olotilaan nyt ainakin ensiksi, niistä ei liene hirveätä haittaa, vaikkei dignoosia olisikaan sen kummemmin kuin epäilyt omassa päässä.
Kuitenkin välillä piristynkin, silloin kun on jotain kivaa tekemistä tai erityistä aihetta iloita.
Siksi mietinkin, mikä on todellista masennusta? Missä vaiheessa pitäisi tajuta, että on SAIRASTUNUT MASENNUKSEEN, eikä vain ole hetkellisesti stressaavan elämäntilanteen takia maassa? Missä se raja menee? Milloin pitäisi oikeasti suoda itselleen lepotauko, luovuttaa hetkeksi niissä asioissa joita ei muutenkaan saa tehtyä ja vaikkapa edistyä asiantuntijan pakeille?
Onko se niin, että todella masentunut on vasta sitten kun ei pääse sieltä sängyn pohjalta ylös ollenkaan ja kaikki päivät ovat tasapuolisen synkkiä vailla minkäänlaisia ilonpilkahduksia?
Myös muiden suhtautuminen mietityttää. Poikaystäväni tietää fiiliksistäni, mutta en ole hänellekään sanonut pelkoani ääneen. On jännä, miten eri asia on sanoa "mua masentaa taas" kuin että "olen masentunut" puhumattakaan että tunnustaisi ääneen epäilevänsä sairastavansa masennusta.
Ajattelin kokeilla jotain luontaistuotteita tähän olotilaan nyt ainakin ensiksi, niistä ei liene hirveätä haittaa, vaikkei dignoosia olisikaan sen kummemmin kuin epäilyt omassa päässä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oireiden pitää olla jatkunut vähintään kaksi viikkoa, jotta voidaan puhua kliinisestä masennuksesta.
http://www.jrfitness.net/epages/JRFitness.sf?ObjectPath=/Shops/JRFitness/Products/1660599
http://www.shopping4net.fi/Luontaistuotteet/Alakuloisuus/Esbericum.htm
mutta saako enää suomesta?
Sehän on aika hyvä kysymys. Mitään tarkkaa rajaahan ei ole. Länsimainen lääketiede varmaan on jotkut määritelmät masennukselle antaneet, mutta ne on vaan semmosia puolitotuuksia ja hoitomenetelmät pilleripainotteisia.
Kaikkiahan masentaa välillä, ellet ole mielesi täydellisesti hallitseva meedio, niistäkään en ole varma. Mun mielestä juuri tärkein juttu on huomata, että se masentava olo tilapäinen juttu, se tulee ja menee. Ei kannata lähteä ajattelemaan, että nyt "sairastan masennusta", koska olen ollut alakuloinen x viikkoa. Se vaan vaikeuttaa asiaa, tulee helposti otettua masentuneen rooli.
En tiedä mistä luonnotuotteista puhut, mutta sontaahan ne pääsiassa taitaa olla, parhaimmillaan placebo-efekti. Mieti, että mikä sen masennuksen aiheuttaa. Onko tapahtunut jotain, mikä olisi pistänyt mielen maahan? Vai onko ongelma päinvastainen, masentaa, kun ei ole mitään tapahtunut?
Sinähän jo huomasit, että tekeminen pistää mielen virkeemmäksi. Siinä sulle paras keino masennuksen parantamiseen. Lähdet lenkille, siivoat, kokeilet kokata jotain ihan uutta, aloitat vaikka saven muovaamisen ja tanssitunneilla käymisen. Tämmöset arjenaskareet pitää mielen virkeänä. Siihen ei mitään pilleriä tarvita ja se on fakta. Sekin toimii jossain tapauksissa, mutta silti vaaditaan varsinaisen ongelman ratkaiseminen. Näiden fyysisten toimien lisäksi sosiaalinen kanssakäyminen on erittäin tärkeä. Tapaatko mahdollisia ystäviä tarpeeksi?
Jos ongelma onkin päinvastanen, että on liikaa tekemistä ja menoja. Kokoajan joutuu olemaan ihmisten kanssa tekemisissä ja työ tai koulu painaa päälle. Sillon olisi aika päästää irti monista stressaavista askareista ja laittaa tilalle aikaa levähtämiselle, yksinololle ja rennommille sekä mielekkäämmille aktiiviteeteille.
Tosin, enhän minä tiedä tapaustasi. Tässä kuitenkin melko universaali masennusresepti, toki puutteellinen.