Olisi kiva tietää, miksi yksin?

Elämässä on kaikenlaisia vaiheita. Toisilla on suhteet jo nuoresta pitäen murtuakseen sitten varhaisessa aikuisiässä, toiset löytää parin hieman kypsemmällä iällä ja toiset vaihtaa seuraa kuin paitaa. Sen ohjeen sulle annan että älä oo moksiskaan kun kehuvat ulkonäköä. Jos sanot jotain niin se voidaan tulkita ihan miten vain. Sanot vain että tällainen oon kun luoja on luonu, mutta eikö enämpi kiinnostais mitä sielun syvyydestä löytyy? Ehkä noi naiset ei oo päässy tuntee sun sisäpuolta. Älä korosta omaa ulkonäköä - se tuntuu tylsältä toisista - sitä kun mennään yhteen ihmisen eikä ulkonäön kanssa. Sinänsä tietysti hyvä ja eduksi jos ei ole luotaantyöntävän näköinen ;)

Sun täytyy ajatella että yksinäisyys EI ole sun kohtalo vaan joku elämän vaihe jolla yritetään jotenkin opettaa jotakin. Kenellä se on sairaus, kenellä kiusatuksi joutuminen, kenellä mikäkin. Sun täytyy keksii ulospääsy tosta yksinäuisyydestä! Mitä tarttee tehdä? Mietihän! Ei ainakaan alistua tota ristiä kantamaan vaan mennä sinne missä ihmiset on! Ulkona! Katso paikallislehestä mitä tapahtumia on tulossa. Lue lehistä ainakin minne mennään kohta tai tapahtumat - ja MENE mukaan! Eiks vaan? Tiedän kokemuksesta että kun yksinäisyys ahdistaa niin sille täytyy tehdä jotain - sisältä joku huutaa muutosta asiaan - älä alistu "kohtaloon" sillä vain sinä voit vaikuttaa asiaan!