Tarvitsen teidän apua. Haluaisin aloittaa oksentamaan, mutta pelkään kauheasti oksentamisen huonoja vaikutuksia. Kertoisitteko oksentamisen pahoja puolia perustuen omakohtaisiin kokemuksiin, ja että miten se on vaikuttanut teidän elämään. Tuliko teille aina naamaan verenpurkaumia ja turposiko naama? Entä hampaat?
Yritän kaikkeni tehdä jotten aloittaisi oksentamista, niin toivon apua ja tukea tässä.
Tsemppiä kaikille!
Yritän kaikkeni tehdä jotten aloittaisi oksentamista, niin toivon apua ja tukea tässä.
Tsemppiä kaikille!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä olen entinen anorektikko, nykyinen bulimikko ja vain siksi että aloin oksentamaan pakkosyötettyä ruokaa salaa. Vähitellen ahmiminen tulee mukaan... Aluks se oli siistii "vitsi mä voin syödä mitä vaan ku oksennan vaan pois".. Mut siihen jää koukkuun. Oon 4v ahminu ja oksennellu ja bmi on nyt 20 (ennen oli alipainon puolella).. Viime kesästä asti olen yrittänyt saada apua ongelmaani mutta olen liian läski syömishäiriö polille ja liian järjissäni mihinkää psykopolille. Sit lääkäri totes et kun tää on nii hyvin hallinnassa (oksennan pääasiassa 1-5kertaa päivässä!) nii senku popsin masennuslääkettä nii eiköhän olo parane. Ja vitut. Vihaan itseäni, vihaan elämääni. Halusin apua mut mä jäin tyhjän päälle. Mä en näe oksentamises mitään hyvää, se on pilannu mun elämän.
älä herranjumala aloita ees , mun kaveri kuoli bulimiaan , sydän petti
ai kauhea, oon tosi surullinen sin puolesta :/ Uskomatonta suomessa ää hoidon puute, erityisesti syömishäiriöissä ja luokittelu siinä, että kuka on tarpeeksi sairas ja kuka ei. Oikeanlaiseen hoitoon pitäisi olla tasa-arvoinen oikeus kaikilla!
Mut joo, en todella nyt halua oksentaa, ihan niinkuin ei olisi jo tarpeeksi muita ongelmia. Naurettavaa sinänsä millainen ihminen voi olla, kun enemmän ajattelen sitä, että turpoaisko naama ja näyttäisinkö sitten läskiltä, kuin sitä, että voin kuolla oksenteluun.
Kovasti tsemppiä sulle, olen hengessä mukana.!
Diagnoosi ei ollut bulimia, mutta oksentelua harrastin kyllä jonkun verran (näköjään ihan riittävästi..) Niistä omakohtasista kokemuksista kuitenkin:
Ajan mittaan tulin melko masentuneeksi. Välillä oksensin ja välillä en. Kun taas aloin oksentelemaan, niin jo yhden kerran jälkeen, välittömästi, tuli lamaantunut, masentunut ja toivoton olo. Ja kun on saanut ns. satsin ulos, ei se lopukaan siihen; ei se riittänyt että ahmin puoli litraa jäätelöä ja 1/3 keksipussista ja lukemattomia leipäviipaleita, suklaata, popcornia... Joskus oli pakko saaada lisää, ja joskus kestin oksentaa toisenkin tai kolmannen, mutta en aina = lihoin yli 10kg. Toinen seikka, mikä kauhistutti oli rahan kuluminen. Kun muutin asuntolaan, oli itse ostettava jäätelöpaketit, keksipaketit, leivät ynnä muut. Itse koin sen hirvittävän nolona, sillä kaikki näkivät miten ostin herkkuja toisensa jälkeen.
Fyysisiä oireita/seuraamuksia oli/on edelleen kiillevauriot (tuntuvat vihlontana, tämä tosin jostain kumman syystä tuntuu olevan kausiluonteista), teräväntuntuiset hampaat, jumalaton turvotus kun viimein päätin parantua (=en jaksanut oksentaa...), sekoileva ruoansulatus, rei'ät hampaissa, palojen lähtö hampaista, se yli 10kg lihominen ja epänormaali suhtautuminen ruokailuun ja liikuntaan edelleen. Niin, voisin sanoa että en suosittele, mutta omakohtaisesta kokemuksesta voisin sanoa että tuskin tuntemattoman syömishäiriöteeskentelijän sanoilla on paljon merkitystä, mutta koin kuitenkin velvollisuudekseni edes vihjaista. Sanon itseäni teeskentelijäksi sen perusteella, että "syömishäiriöni" alkoi (kunnolla?) kun tutustuin näihin proana -sivuihin. Älä ihaile bulimiaa, anoreksiaa, ortoreksiaa tai muutakaan syömishäiriötä tai syömishäiriöistä käytöstä, siihen keittoon sä et halua joutua, ihan totta. Ei ole kiva kun ei osaa suhtautua ruokaan, omaan kehoon tai liikuntaan neutraalisti ja "oikein".
sinulle, bmi 22, rehellisestä, tietoa pursuavasta ja avoimesta viestistäsi. Toivon sinulle onnea ja menestystä jo teeskentelemättömän sairauden hoitoon!