Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    masennus ja ihmissuhteet

    Tällähetkellä tuntuu että alan olla jo masennuksen "paremmalla puolella". Lopetin lääkityksen kolmisen kuukautta sitten, samoin viikottaisen terapiassa käynnin. Nyt käytän mäkikuismaa ja käyn kerran kuukaudessa terapiassa. En tunne enää olevani epätoivoinen...mutten kauhean innostunutkaan elämän suhteen. Välillä tuntuu että haluaisin vain olla rauhassa ja yksin...välillä taas yksinäisyys alkaa tympiä ja alan kaivata läheisyyyttä ja miestä elämääni. Tapaan miehiä ja aloitan seurustelun valitsemani henkilön kanssa. Uskon ja toivon että nyt tämä homma toimii...jonkun aikaa meneekin hyvin. Sitten alkaa ärsyttää ja ahdistaa...tiedän etten ole itsekkään täydellinen eikä täydellistä suhdetta/miestä ole olemassakaan mutta...tuntuu että aina/kaikista löytyy jotain jonka vuoksi homma ei mielestäni toimi. Onko minusta tullut masennuksen myötä tunteeton ja kylmä ihminen joka ei kykene pitempiaikaiseen suhteeseen? Tuntuu pahalta kerta toisensa jälkeen jättää ns. kunnon mies ja särkeä sydämiä...
    1201
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    toimintaa. Sama se on miesten kanssa. Paras keino välttää masennusta on löytää aktivoiva työ ja pitää siitä kiinni, mutta kohtuus kaikessa.
    Miesten kanssa harvoin pystyy olemaan oma itsensä, vaan he ovat aina määräilemässä, vaikka toivovatkin aktiivista naista. Kun sellaisen saavat niin tuhoavat hänet alta aikayksikön.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    kerpera kirjoitti:

    Tällähetkellä tuntuu että alan olla jo masennuksen "paremmalla puolella". Lopetin lääkityksen kolmisen kuukautta sitten, samoin viikottaisen terapiassa käynnin. Nyt käytän mäkikuismaa ja käyn kerran kuukaudessa terapiassa. En tunne enää olevani epätoivoinen...mutten kauhean innostunutkaan elämän suhteen. Välillä tuntuu että haluaisin vain olla rauhassa ja yksin...välillä taas yksinäisyys alkaa tympiä ja alan kaivata läheisyyyttä ja miestä elämääni. Tapaan miehiä ja aloitan seurustelun valitsemani henkilön kanssa. Uskon ja toivon että nyt tämä homma toimii...jonkun aikaa meneekin hyvin. Sitten alkaa ärsyttää ja ahdistaa...tiedän etten ole itsekkään täydellinen eikä täydellistä suhdetta/miestä ole olemassakaan mutta...tuntuu että aina/kaikista löytyy jotain jonka vuoksi homma ei mielestäni toimi. Onko minusta tullut masennuksen myötä tunteeton ja kylmä ihminen joka ei kykene pitempiaikaiseen suhteeseen? Tuntuu pahalta kerta toisensa jälkeen jättää ns. kunnon mies ja särkeä sydämiä...

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu