masennus ja ihmissuhteet

Tällähetkellä tuntuu että alan olla jo masennuksen "paremmalla puolella". Lopetin lääkityksen kolmisen kuukautta sitten, samoin viikottaisen terapiassa käynnin. Nyt käytän mäkikuismaa ja käyn kerran kuukaudessa terapiassa. En tunne enää olevani epätoivoinen...mutten kauhean innostunutkaan elämän suhteen. Välillä tuntuu että haluaisin vain olla rauhassa ja yksin...välillä taas yksinäisyys alkaa tympiä ja alan kaivata läheisyyyttä ja miestä elämääni. Tapaan miehiä ja aloitan seurustelun valitsemani henkilön kanssa. Uskon ja toivon että nyt tämä homma toimii...jonkun aikaa meneekin hyvin. Sitten alkaa ärsyttää ja ahdistaa...tiedän etten ole itsekkään täydellinen eikä täydellistä suhdetta/miestä ole olemassakaan mutta...tuntuu että aina/kaikista löytyy jotain jonka vuoksi homma ei mielestäni toimi. Onko minusta tullut masennuksen myötä tunteeton ja kylmä ihminen joka ei kykene pitempiaikaiseen suhteeseen? Tuntuu pahalta kerta toisensa jälkeen jättää ns. kunnon mies ja särkeä sydämiä...