Ovat vieraantuneet nykyajan iskelmien sanat todellisuudesta
niissä jauhetaan vain lällymäisestä rakkaudesta,
eivät enää todelliset yhteiskunnan epäkohdat ole muotia lauluissa
vaan kaikki on korvattu ulkomaalaisella potaskalla.
niissä jauhetaan vain lällymäisestä rakkaudesta,
eivät enää todelliset yhteiskunnan epäkohdat ole muotia lauluissa
vaan kaikki on korvattu ulkomaalaisella potaskalla.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Yhteiskunnalliset epäkohdat sanoituksissa olivat muotia 60-luvulla, ei enää .
Toisinaan tympii sama jumputus ja saman lauseen toisto . Löytyy toki henkeviä tekstejäkin, joissa on
sanoma kuulijalleen, tällaisia kuuntelee hyvinkin mielellään. Itse en henk.koht jaksa kuunnella
lällyralleja, joita radio suoltaa päivästä toiseen. Kiva, että tällainenkin asia joskus otetaan esille !
Yksi parhaimmista suomalaisessa populaarimusiikissa kirjoitetuista lyyrikoista, koskaan:
(tässä jää iskelmämateriaalin lisäksi moni muukin tekstinpätkä toiseksi)
Joku vaihtaa öisin lähikauppojemme nimiä,
äidit synnyttävät lapsia joiden puhetta emme ymmärrä,
kuka hiippailee pois Suomi-neidon aitan liepeiltä,
neidon jonka kupeet huokuvat, nyt, ikuista kylmyyttä.
Ja se mies,
Jussi seisoo yksin suon laidalla,
on kuokka pudonnut,
räkä valuu hikisellä poskella.
Eikä mies tiedä mitä tehdä, mihin mennä nyt,
on sillä kylmä, kylmä kuten sisälläni on.
CHORUS:
Mutta minä olen ja elän ja hengitän,
yhtä suurta jumalaa,
elämänhalua.
Sen temppeleinä toimivat kapakat, ilotalot,
markkinat, marketit, kaupunkien värivalot.
Mutta minä olen ja elän ja hengitän,
yhtä suurta jumalaa,
elämänhalua.
Sen temppeleinä toimivat kapakat, ilotalot,
markkinat, marketit, kaupunkien värivalot.
Katson ulos ikkunasta,
en näe iloa täällä.
Levinneitä hiekkalaatikoita,
räkäisiä lähikapakoita.
Joista yksinhuoltajat raahaavat yhden yön toivojaan,
jotka poistuvat aamulla,
ennen kuin lapset heräävät.
Anna minulle kätesi,
anna lupaus huomisesta,
lupaa etten yksin jää tähän,
kylmään elämään.
Tähän päivään jossa kaikuvat patsaiden jylhät äänet,
jossa syntynyt kulkee kuolleena,
etsien hautapaikkaansa.
CHORUS
Niin kaunis on kuun sirppi,
niin raikas on syksyn sateen jälkeinen tuoksu.
Kuka täällä komentaa?
ketä täällä totellaan?
Kahta suurta jumalaa,
ahneutta ja rahaa.
Joiden temppeleinä toimivat pörssit ja ilotalot,
markkinat, marketit, kaupunkien värivalot.
Kuka täällä komentaa?
ketä täällä totellaan?
Kahta suurta jumalaa,
ahneutta ja rahaa.
Joiden temppeleinä toimivat pörssit ja ilotalot,
markkinat, marketit, kaupunkien värivalot.
Vai pitäisi iskelmän sanoitusten vastata todellisuutta?
Seköhän iskelmän tarkoitus on...kertoa kurjuudesta ja murheesta.
Tai sitten olla kuin työväenlaulu aikoinaan, sata vuotta ajastaan jäljessä.
Huhhuh
Liekö tämä kaikki vain
potaskaa
Vai
Tämä kaikkiko kenties
vain osoittaa
Rakkauden kaipuun?
On lapsia pieniä, heille
kaikki tarjotaan
Tällä rakkauden tarve
muka korvataan
On nuoria pieniä, heidät
ohitetaan
Portti vastuuttomuuden
maailmaan avataan
Ilman rakkautta, tuota
tietä yksin kulkea
saa
Tuolla tiellä, elo nuoren
on helppo nujertaa
Mutta, vain rakkaudella
kultajyväset esiin
seulotaan
On silloin kaikki, niin
paljon helpompaa
Miksi tämä rakkaus,
tässä kohtaa
halutaan
Niin tyystin ja
kokonaan
vain
Unohtaa?
Kaunein kiitos. Sinulla on sydän paikallaan ja ajatukset sydämen sopukoissa herkästi viritetty todellisuuteen.
Kauniisti ja oikeasti ajateltu
Tahti kiihtyy, tavoitteita
asetetaan
Kaiken keskellä
kilpailuun pakotetaan
Heikommat kaadetaan
Vahvemmat matkaansa
jatkaa saa
Ilman rakkautta
Ei rakkautta näiltä
kentiltä saa
Tällä mitä saavuttaa
halutaan
Ehkä hienovaraisesti
vain tapetaan?
Toiset puiston penkillä
matkaansa jatkaa
saa
Ilman rakkautta, vain
pelkkää halveksuntaa
Toiset itsensä arvottomaksi
tuntee, sisimpänsä
naamionsa taakse
sulkee
Ilman rakkautta
Missä rakkaus on, mistä
rakkaus kumpuaa
Meidät uudestaan, taas kerran
tuhotaan?
sillä olet ihmelapsi, jolla on rikas elämä, eli elämä, joka on näyttänyt jokaisen puolensa.
Suurkiitos sinulle. Jatka hyvä ihminen, sillä sinulla on tähän taitoa ja ymmärrystä.
Me kaikki ajan myötä kasvetaan
vartutaan, vanhetaan
Taaksepäin katsotaan
Näinkö tämä menee
Koko elämänkaari
kuljetaan
Ilman rakkautta
Niin helppoa ois, kun
sais vain uinahtaa
Olla vaan
Mutta elämä, elämää voi
rakastaa
Vastakaikuna, tavallansa
Rakkauttaan takaisin, se
tarjoaa
Tämä sitten onko oikeaa rakkautta
Tätä kukin tahollansa itseltään
kysyä saa
Mutta, kun rakkauden aatos
sitt' vain laulun sanoihin
upotetaan
Niin onko se potaskaa?
Puolueettomalla maalla
Kun ain' on niin paljon
helpompaa
Rakkauden sanomaa julistaa
Tätä kukin sitten vain, sillä
omalla tavallaan, voi
toteuttaa
AAMEN, AAMEN, totisesti se on näin
'kannattajille'!
Täytyy myöntää, että olen hiven liikuttunut kannanotoistanne! Mutta toisaalta kun elää saa, niin katsontakanta avartuu ja ihmisenä kasvu on takuuvarmaa. Ainut ehto, että pitää silmänsä, sielunsa ja mielensä auki! Kaikelle, potaskallekin (ja ennen kaikkea sille).
Siitäkin huolimatta, että niitä iskuja satelee vääjäämättä, aina vasten kasvoja.
Mutta sitten kun rohkenee olla se oma itsensä, niin tietynlainen rauha on saavutettu. Eikä tämä taasen tarkoita sitä, että kulkee viileänä kuin viilipytty, vaan sitä että on sillain positiivisella tavalla 'yläpuolella'! Eikä tämä taasen ole sama kuin olla ylimielinen!
Vaikeeta on tätä selittää, mutta...maailma tekoineen on tätä mitä on! Ihmisen/ihmisten 'ansiosta', mutta elämä on elämää! Mutta toisaalta jokaiselle ihmiselle on täällä se oma takuuvarma ja 'ansaittu' paikkansa, eikä ketään yksinomaan tästä syystä tulisi halveksua! Vaikka mieli tekisikin, ja toisaalta minne sen syyttävän sormensa osoittaa!?
Ei kait kuitenkaan alaspäin'?! Siellä 'ylhäällä' kun, näin päällisin puolin tarkasteltuna kaikki on, enemmän kuin 'extraa'! Vai onko?
Kahdesti kiitän, etenkin kun nämä maanantait (jostakin kummasta syystä) eivät oikein satu pirtaani! Mutta ehkäpä opin vielä pitämään näistäkin päivistä!
http://www.youtube.com/watch?v=k20h4hZ4Roc&feature=related
Ps. Ehkäpä runoissani oli hiven 'protestimieltäkin'?!