Onko exille pakko kertoa uudesta avioliitosta? Eihän se vaikuta elareihin tms? Tai tarvitseeko sitä tietoa jossakin virallisissa yhteyksissä esimerkiksi lasten takia?
Varmasti moni ihmettelee, miksi se pitäisi salata. Sen pidän kuitenkin omassa tiedossani.:) Miksi sitä paitsi pitäisi muille kuuluttaakaan?
Emme mene naimisiin muiden ihmisten takia, näyttääksemme muille, miten hyvä on yhdessä olla, vaan pelkästään toistemme takia. Lisä motivaationa on yhteinen lapsi, joka syntyy puolen vuoden päästä. Olisi mukavaa, jos häntä ei tarvitsisi erikseen käydä "tunnustamassa", vaan saisi syntyä avioliittoon. Yhteistä omaisuuttakin on jonkin verran, joten siksikin haluamme turvata esimerkiksi kodin, jos jotakin odottamatonta tapahtuu. Emme aio järjestää häitä, vaan maistraattiin, viralliset todistajat ja sitten romanttiselle kahden päivän lomalle vaeltamaan. Ihanata. Täydellistä. Hyvä olo.
Molemmilla on siis aiemmista liitoista lapsia ja elämä on mallillaan. Molemmat rakastaa toistensakin lapsia, olemme perhe koko porukalla. Toisen exän suuntaan välit on hyvät, toisen suuntaan valitettavasti yrityksistämme huolimatta ei, vaan räiskyypi joka viikko vähän eri suuntaan. Avioliittoasia varmaan häntäkin ärsyttäis vaan lisää.
Lapsille aateltiin kertoa 10v hääpäivänä. Hih.
Varmasti moni ihmettelee, miksi se pitäisi salata. Sen pidän kuitenkin omassa tiedossani.:) Miksi sitä paitsi pitäisi muille kuuluttaakaan?
Emme mene naimisiin muiden ihmisten takia, näyttääksemme muille, miten hyvä on yhdessä olla, vaan pelkästään toistemme takia. Lisä motivaationa on yhteinen lapsi, joka syntyy puolen vuoden päästä. Olisi mukavaa, jos häntä ei tarvitsisi erikseen käydä "tunnustamassa", vaan saisi syntyä avioliittoon. Yhteistä omaisuuttakin on jonkin verran, joten siksikin haluamme turvata esimerkiksi kodin, jos jotakin odottamatonta tapahtuu. Emme aio järjestää häitä, vaan maistraattiin, viralliset todistajat ja sitten romanttiselle kahden päivän lomalle vaeltamaan. Ihanata. Täydellistä. Hyvä olo.
Molemmilla on siis aiemmista liitoista lapsia ja elämä on mallillaan. Molemmat rakastaa toistensakin lapsia, olemme perhe koko porukalla. Toisen exän suuntaan välit on hyvät, toisen suuntaan valitettavasti yrityksistämme huolimatta ei, vaan räiskyypi joka viikko vähän eri suuntaan. Avioliittoasia varmaan häntäkin ärsyttäis vaan lisää.
Lapsille aateltiin kertoa 10v hääpäivänä. Hih.
Vastaukset 7
Vanhimmat
on virallinen, julkinen ja lailla säädelty instituutio. Sitä ei voi salata, kuten ei myöskään lapsen syntymää.
Vaikutat kovin epäkypsältä avioliittoon lapsistasi, aikaisemmista liitoistasi ja korkeasta iästäsi huolimatta.
Olen utelias, mikä viestini perusteella saa sinut ajattelemaan, että olen epäkypsä avioliittoon? Sekö vain, että haluaisimme liiton salata?
Olen elämääni tyytyväinen, töissä käyvä ja koulutettu, äiti yhdelle ja tuleva toiselle, äitipuoli kahdelle, paljon nähnyt ja kokenut, monesta oppinut. Avoliitossa olemme eläneet jo riittävän kauan. Jaamme rahat, kodin, perheen, haaveet, arvot ja rakkauden. En itse koe olevani lainkaan epäkypsä avioliittoon.
Minulle avioliitto merkitsee nykyään ehkä eri asiaa, kuin ensimmäisen liiton kynnyksellä, enkä koe sitä lainkaan huonona asiana. Nuorempana halusin "näyttää maailmalle", miten rakastuneita olimme. Nyt voin vain rakastaa, enemmän kuin koskaan, enkä tarvitse siihen muiden ihailun pönkitystä. Nuorena myös aavistuksen kuvittelin että avioliitto muuttaa jotakin. Ei se muuta mitään. Arki pysyy juuri sellaisena kuin se on nyt. Meidän tapauksessamme yhtä ihanana.
Tietysti haluamme mennä naimisiin rakkaudesta. Ei liittomme ole kahden vain käytännöllisen ihmisen pakkopulla. Silti tiedostamme myös avioliiton tuoman virallisen turvan, eikä sitä kannatakaan sivuuttaa tällaisessa elämäntilanteessa. Lapsellista olisi ajatella vain romantiikkaa.
Tietysti avioliitto on virallinen ja julkinen, mutta normaali elämässä siihen tietoon ei kukaan törmää, jos sitä ei kerrota. Kysymykselläni tarkoitinkin, että pitääkö se kertoa, onko siihen käytännön syytä. Kukaan tuskin lähtee meidän tietojamme tonkimaan huvikseen, joten asia pysynee salassa, jos emme sitä kerro.
Salassa pitoon on siis jokin muukin syy kuin miehen ex.
pakko kertoo kenellekkään edes sun exälle tai läheisillesi. Parempi vaan pitää salaisuutena. Kukapa sitä nyt haluisi monta kertaa mennä elämänsä kertaa naismisiin, ja kertoa epänonnistuvansa, jos on useasti saanu rukkaset ja pois potkittu.
Salaisuudet on parasta miten avioliiton voi kasassa pitää.. vai mitä???
Lissu että sä olet sairas katkeara lukihäiriöinen lehmä.
En ole saanut rukkasia, eikä minua ole pois potkittu. Erosimme vaikeuksien jälkeen exän kanssa hyvinkin yhteisymmärryksessä. Mieheni tuli jätetyksi, mutta oli itsekin erosta helpottunut, ja koki kuin kivilasti olisi otettu selästä pois. Eromme eivät ole epäonnistumisia, vaan elämänkokemuksia. Toki entisten suhteiden aikana on epäonnistumisia tullut, mutta ero ei ole yksi niistä, emmekä eroja häpeä.
Toisekseen vaikka ajattelisikin niin, että ero on jotenkin häpeällistä, olisi meidän yhteiselämämme päättyminen samalla tavalla sitten "epäonnistuminen" avio- tai avoliitossa. Olemmehan me avoliitossakin vakaalla aikomuksella olla yhdessä loppu elämämme. Ei avioliitto sitä asiaa muuta.
Salaisuuden avioliiton sisällä olisivat varmasti myrkkyä. Nyt ei ole kyse meidän välisistä salaisuuksista.
jos ei halua.
En itsekkään ollut kertomassa, mutta kun tuli sellainen tilanne että ex soitteli pari viikkoa aikaisemmin ja pyysi saisiko lastamme luokseen ko. viikonlopuksi kun oli lähdössä sukuloimaan, niin sanoin että muuten hyvä mutta meidät vihitään mieheni kanssa juuri silloin ja lapsella on kunniatehtävä häissämme. Ex vaan onnitteli kovasti, ja asia hoitui sillä.
Siis velvoitetta ei ole.
Sitä taas en kyllä ymmärrä ettei lapsia otetaan vihkitilaisuuteen mukaan...mutta noh se onkin sitten jo toinen tarina.
Lapsi emme ota vihkitilaisuuteen, koska he tuskin pystyisivät asiaa salassa pitämään. Siinä hetkessä mukana oleminen ei olekaan tärkeää, vaan arjessa kanssamme eläminen.:)