Mun hyvällä ystävällä on jokin tuntematon sairaus, jota on sairaalassa koetettu lääkitä.
Ennen lääkitystä hän on aina iloinen ja pirteä, mutta lääke tekee hänestä täysin apaattisen, puhumattoman ja haluttoman touhuta mitään. Jokainen sairaala reissu pidentää apaattista olemusta.
Tuntuu siltä, että hän ei itse ymmärrä, että jokainen lääkitys kerta vie hänet huonompaan kuntoon.
Tekisi mieli kysyä, että huomaako hän itse, että lääkkeellä on negatiivinen vaikutus, mutta hyvänä ystävänä en tohdi kysyä.
Minua asia rassaa melkoisesti ja yö unet jää joskus lyhyiksi, kun mietin ystäväni kohtaloa.
Jos sairaalla ei ole helppoa, niin ei tämä elämä terveelläkään niin yksiselitteistä ole.
Ennen lääkitystä hän on aina iloinen ja pirteä, mutta lääke tekee hänestä täysin apaattisen, puhumattoman ja haluttoman touhuta mitään. Jokainen sairaala reissu pidentää apaattista olemusta.
Tuntuu siltä, että hän ei itse ymmärrä, että jokainen lääkitys kerta vie hänet huonompaan kuntoon.
Tekisi mieli kysyä, että huomaako hän itse, että lääkkeellä on negatiivinen vaikutus, mutta hyvänä ystävänä en tohdi kysyä.
Minua asia rassaa melkoisesti ja yö unet jää joskus lyhyiksi, kun mietin ystäväni kohtaloa.
Jos sairaalla ei ole helppoa, niin ei tämä elämä terveelläkään niin yksiselitteistä ole.
Vastaukset 3
Vanhimmat
nimenomaan tohtii olla rehellinen ja kysyä myöskin noin kipeä asia. Asian voi esittää monella tavalla, mm. kertoisit että olet huolissasi, todella huolissasi hänestä, koska hän on sinulle tärkeä ja näet, miten tuo hoito muuttaa ihmistä. Mikä mahtaa olla tuo sairaus, jota yritetään lääkitä? Oletko kysynyt? Mielestäni voit kysyä häneltä tarkempia tietoja, koska sinä kärsit itsekin asiasta. Aina voi kysyä, jos toinen ei halua kertoa hän sanoo sen kyllä. Jos kyse on esim. kaksisuuntaisesta tai muusta mielenhäiriöstä niin sellaiset ihmiset voivat olla yli-iloisia, ja taas hetken päästä toisessa äärilaidassa. Jos on sairas, voi näytellä myös iloista ilman että muut huomaa..yleensä juuri näin, eli ihminen josta ihmettelet jälkikäteen että miten se aina oli niin iloinen ja nyt on noin. Kysynkin siis, että oletko lähinnä huolestunut siitä ettei sinulla ole enää hänen seuraansa, iloista minää, vai oletko todella huolestunut hänen takiaan..? Hyvä ystävä ei jätä pahankaan paikan tullen, vaan tukee aina ja hyväksyy olotilat sellaisina kuin ne tulevat. Ota ihmeessä puheeksi hänen kanssaan.
kyseessäjoku somaattinen sairaus? Tuntematon?!
"Tuntuu siltä, että hän ei itse ymmärrä, että jokainen lääkitys kerta vie hänet huonompaan kuntoon." Entäpä jos se lääkitys on elinehto?
Hyvin hahmotellut vastaukset molemmilta.
Minä en arvioi lääkityksen elin ehtoa, mutta kun vuosia kestänyt ystävyys on tuonut monen moista surua ja iloa ja aina ollaan kerrottu toisillemme luottamuksellisesti. Itse en aio nostaa kissaa pöydälle.
Kyllä mulla on nyt sellainen tunne, että hän ei halua kertoa.
Ehkä jonain päivänä hän on kypsä puhumaan. Jos tämä outo tilanne ei repeä sitä ennen kahtia.
Onhan paljon ihmisiä, jotka pitää salaisuuden hamaan tulevaisuuteen.
Itse olen vähän turhankin avoin, josta olen saanut joskus nenille.
Antaa nyt vaan ajan kulua ja sanotaan. "Kyllä se siitä".