Miks elää? (sama juttu kun Masennus -osiossa)

epätoivon siemen

Siinä otsikossa se siis. Miks ihmeessä elää, jos ei oo mitää syytä siihe? Voin sanoo ettei kukaa jäis kaipaa mua. Ehkä porukat ensin, mut ne pääsis sen yli. En merkkaa kellekkään mitää. Vähiten itselleni. Olen siis vasta nuori, kutosluokkalainen pikkutyttö, ja tällaiset ovat ajatukset jo nyt. Miten ikinä selviän läpi yläasteesta? En mitenkään, siinähän se vastauskin. Kukaan ei luultavasti jaksa välittää tästäkään, mutta siltipä tätä tässä kirjotan. Omaksi lohdutuksekseni kirjotan jotain tylsää normi masennustekstiä, josta kukaan ei välitä. Sellainen se maailma on, kylmä ja ankea, SYDÄMETÖN paikka.
Nii sitten, siis syy masennukseeni, minä itse, tattadaaaaa ! Kuka muukaan. Olen ruma, lihava ja kaikinpuolin ilkeä ja ällöttävä ihminen. Kammoksun itseäni. En _ikipäivänä_ haluaisi lapsia, sillä ne voisivat samaistua minuun. Olen vain yksinkertaisesti niiiin kamala. Tekisin takuulla mitä vain, jotta saisin olla se kaikkien ihailema, suosittu tyttö. Se olisi siis unelmani. Epätodennäköistä kyllä, mutta sen verran on toivoa, että joskus se aurinko tännekkin risumajaan paistaisi.
En edes pidä oikeastaan itseäni normaalisti rumana/lihavana/kamalana. Sitten vasta kun joku kavereistani ottaa kuvan, ja ulkonäköerot näkyy. Sitten itku ei ole kaukana. Kun olemme uimassa, ja näen kuinka laihoja kaverini ovat, kamalaa, häävin tuskin sitten edes kehtaa vaatteita ottaa pois. Monesti olen kuullut itseäni haukuttavan vaikka miksi, kaikkea huorasta sönkköön. En välitä. Ei semmoset mua haittaa, ei mua pätkääkään kiinnosta oonko jonku inhottavan ihmisen mielestä huora tai mikä tahansa. Mutta sitten kun ulkonäöstä tulee puhe. Sitten ei ole itku kaukana. Menen hiljaiseksi, ja istun jossain nurkassa, ja yritän vähimmillä ylpeyden palasilla vastata ettei kiinnosta. Aina kun ulkonäkö asioihin vaihtuu puhe, yritän vaihtaa aihetta. En halua itkeä muiden nähden. En ikinä.
Sittenpä jatketaan ihmisasioihin. Niin, siis olen ollut uudessa koulussani noin 2 viikkoa, vanhasta lähdin siis pois muuton takia. Olen ihan totaalisen ihastunut luokkalaiseeni poikaan. Ehkä liiankin, hän myös kaikkien muiden mukana on sanonut minua lihavaksi, mutta en vihaa häntä muiden lailla. En ymmärrä. En vaan yksinkertasesti pysty vihaamaan häntä. Varmaan olisin silti häneen ihan totaalisen ihastunut, vaikka hän yrittäisi ampua minua. Eli siis "ystäväni" aina, kun olemme jossain yhdessä, haukkuvat kyseistä ihastustani. Sitten kuitenkin koulussa myöhemmin ovat ihan innoissaan pojan kimpussa. Mikä h*lvetti ihmisiä vaivaa? Muutamat kaverini ovat olleet joskus muinoin pojan kanssa yhdessä, ja sitten he monesti pojasta puhuvat kaikkea mitä ovat hänen kanssaan tehneet. Menen taas vaihteeksi aina silloin ihan hiljaiseksi, ja yritän olla itkemättä itseni takia. Kuitenkin poika myös joskus tulee sitten koulussa minulle puhumaan, ja joskus jopa facebookissa tai mesessäkin. Puhumme ihan normaaliasioista, ja juttu luistaa todellakin hyvin. Viihdyn pojan seurassa paremmin kuin kaikkien muiden kanssa yhteensä. Kun hän hymyilee, nii lähes jalat pettävät alta, olen niiiin säälittävän ihastunut häneen. Sitten taas leijun pilvissä koko loppupäivän, kun poika on jotain minulle puhunut yms. Kunnes taas seuraavana päivänä huomaan, että hän kohtelee muitakin tyttöjä juuri samalla lailla. Taas musta pilvi nousee ilmaan, ja ainutkin ilon hiukkanen, katoaa. Voisin pojasta kirjottaa vaikka ikuisuuden, mutta turhaa kaikki. Ei se kuitenkaan mua ikinä halua.
Nyt siis kun luen tätä tekstiä läpi, huomaan että minulla on todella matala itsetunto. Liian matala. Ja tiedän miksi; koska olen lihava. Tiedän lihavempiakin ihmisiä kuin minä, paljonkin. Mutta silti tuntuu että se olisi se ainut ongelma. Olisin kasvoista nätti, kun nekin olisivat vähän kapeammat ja laihemmat. Minulla on kuulemma täydelliset silmät, hiukset, huulet ja nenä, mutta olen lihava. Kyllä, jopa kasvoista. Vartaloni olisi täydellinen, jos reiteni olisivat hiukan kapeammat, ja hienoa mahtavilla elämäntavoillani hankittua pömppistä. Muuten olen mielestäni sopiva.
JATKUU...

11

513

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • epätoivon siemen

      JATKOA...

      Kadehdin anorektikoita, ja haluaisin itsekin olla sellainen. Olisi niin mahtavaa, kun kaikki kehuisivat minua laihuudestani, ja jopa pakottaisivat minua syömään. Olisi niin paljon helpompaa. Joku voisi halutakkin minut. Yritän tälläkin hetkellä kaikilla voimavaroillani saada itselleni anoreksian. Yritän olla syömättä, mutta sitten syön kohta taas herkkuja. Olen ihan kamala, omastakin mielestäni. Tekisi vain ihmeellisen monesti mieli vain kuolla pois. Kukaan ei jäisi kaipaamaan minua, joten samapa tuo sitten lopulta olisi.
      Minulla ei myös ole mitään missä olisin hyvä. Kaikki on hyviä jossain - niinhän sitä sanotaan. Ilmeisesti tämä ei koske minua. En ole hyvä missään. Ehkä koulussa minulla on ihan ok numeroita, ja englannintaitoani ja matematiikkaani on kehuttu pariin otteeseen. Kuulemma osaan myös laulaa, vaikka itse en ole samaa mieltä. Omaan päähäni kuulostan todella mahtavalta. Mutta kun sain tietää, että itse ei kuule omaa ääntä samallalailla kuin muut, maailmani romahti. Se sitten siitäkin. Koitin äänittää ääntäni puhelimen ja tietokoneen mikrofoniin, mutta kappas kummaaa; se kuulosti ihan hirveältä. Hyvä kun viimenenkin toivonkipinä sammui. Kiitos kaikki.
      Tosiaan en varmasti ulospäin näyttänyt ennen masentuneelta. Nykyään välillä istun aivan hiljaa, ja muut luulee että oon jollekkin vihainen. No ehkä joskus, mutta eniten itselleni. Olen muuten aika pirteä ja puhelias, jotta heti kun menen hiljaseksi, kaikki alkavat kysyä olenko terve. Enkö saa olla hetkeäkään hiljaa, ilman että olen vihainen jollekkin, tai sairas?! Sitten taas kun olen yksin kotona, maailmani tuntuu romahtavan. Itken, ja itken lisää. Sitten menen nukkumaan. En kestä olla tällainen. Pääni ei kestä enempää.
      Onneksi sentään muutama asia on elämässäni kunnossa. Perheeni on taloudellisesti hieman normaalia paremmassa tilanteessa, joten periaatteessa rahasta ei ole pulaa. Ystäviäkin minulla riittää, paljonkin. Ehkä noin viisi parasta ystävää, ja sitten muita ystäviä aivan tarpeeksi.

      Kiitos siis niille ihanille ihmisille, jonka tämän jaksaa lukea, ja vielä vastatakkin. Olisi myös mukava jos joku kiltti ja mukava ihminen, joka oikeasti haluaisi auttaa ja kuunnella, antaisi vaikka esimerkiksi sähköpostinsa, niin voisin sitten sielläkin tunteitani purkaa, ja saada ehkä jopa myös apua. Tuntuu jo toistaiseksi paremmalta, kun tämmöisen romaanin tunteistanikin kirjoitin. Jaksamisia kaikille samassa tilanteessa oleville ! ♥

      • ggtgttg

        Jooo eli otsikko kertoo et oon samallainen.


      • tiffex

        vähä samanlaista. voin antaa s-postin ja mesen vaikka sieltä. mulle voi purkaa,mä kuuntelen ja yritän auttaa.

        [email protected]


      • 8526745

        ANGST ANGST ANGST ANGST...


      • epätoivon siemen
        tiffex kirjoitti:

        vähä samanlaista. voin antaa s-postin ja mesen vaikka sieltä. mulle voi purkaa,mä kuuntelen ja yritän auttaa.

        [email protected]

        Okei, kiitos. Kirjottelen sitten tässä sulle kaikennäköstä, ja tunteitani puran. Mullekkin voi tunteita purkaa, haluan vain auttaa kaikkia samassa tilanteessa olevia. En haluaisi että kukaan muu olisi näin "synkässä" tilassa.


    • No nii sellast

      Miksi elää? Mitäs muuta tekisit kuin eläisit? Kuolemisesta ei riitä iloa kovin kauaa. Jos on täysin kyllästynyt itessensä ja elämännsä, ja tajuaa sen, niin sitten vaan muuttamaan sitä. Menee vaikka Intiaan poltamaan hasaa. Sekin on prempi kuin ei mitään, siis ei elää. Aina voi yrittää, eikä mokaaminen voi painua olemattomuuden nollatason alle. No nii sellast

      • gjsfhghsk

        Kuolemahan on täydellinen ratkaisu. Tilassa, jossa pelko, murhe ja kärsimys on olematonta, kaikkien on hyvä olla.


      • AnsaE
        gjsfhghsk kirjoitti:

        Kuolemahan on täydellinen ratkaisu. Tilassa, jossa pelko, murhe ja kärsimys on olematonta, kaikkien on hyvä olla.

        Ihan ensimmäisenä, jos sinä itsesi tappaisit, vanhempasi eivät todellakaan pääsisi siitä yli. Niin se vain on. Surun kanssa voi oppia elämään, muttei siitä koskaan lopullisesti eroon pääse.

        Itse olen aina ollut laiha ja kyllä olen siitä saanut kärsiä monesti! Itseasiassa tekstisi kuulostaa samalta, jota minä olisin 15 vuotta sitten voinut kirjoittaa, mutta lihavuuden sijaan olisin kirjoittanut laihuudesta, se ei tuonut minulle poikaystäviä, ei suositun tytön roolia, eikä kovaa itsetuntoa. Anoreksia ei todellakaan ole ratkaisu ongelmiisi. Anoreksia on vakava sairaus, jolla on vakavia seurauksia, siitä ei välttämättä parane koskaan.

        Positiivista on, että pystyt purkamaan tunteitasi kirjoittamalla! Jatka sitä. Kerroit, että olet hyvä englannin kielessä. Oletko koskaan harkinnut lähteväsi kielikurssille tai vaihto-oppilaaksi? Käytä taitoasi asiaan joka voi antaa sinulle paljon, sen myötä varmasti itsetuntosikin kohenee.


    • Ppppjfdjdjdjdjdjejejfhhf

      Oon vast 11 ja ois onni jos kuolisin kukaa ei väitä must pätkääkääb en ees mäkää mul on ykkösen diabetes ja obsit ollut jo 6 vuotta syylät ,naarmut saa näyttääm et olisin jonku transun lapsi vihaan vaa nii paljon itteeni.

    • Hei
      Olet vielä lapsi ja kauhistuttaa kuulla, että toivoisit kuolevasi. Kuolema ei ole nyt mikään ratkaisu sinulle, koska sinullahan on koko elämä edessä. Vaikka nyt tuntuu kamalalta, se ei tarkoita etteikö elämäsi voisi kääntyä parempaan.
      Tarvitset apua ja kiireesti.
      Kerrohan oletko saanut jonkinlaista apua? Entä miksi ajattelet ettei kukaan välitä sinusta pätkääkään?
      Asioiden on mahdollista muuttua, usko pois.
      Kirjoittele vaikka tänne lisää niin koetetaan katsoa miten pääsisit eteenpäin.
      Olet ainutlaatuinen ihminen, rakastamisen arvoinen. Sinunlaista ei ole maapallolla ketään toista. Vaikket nyt jaksaisi nähdä itseäsi arvokkaana ja ihanana, anna itsellesi nyt aikaa. Elämäsi voi muuttua parempaan suuntaan, näin todellakin uskon.

      Lämmöllä,
      pappi Elisabet

      • Se on vuodelta 2010.

        Sitä paitsi 'uskoa'-sanan yliviljely on aika ilmiselvää. "Ajattelet" kaiken olevan huonosti ja "usko" hyvään.
        Oikeastaan tykkään tekstistäsi. Siinä on syvyyttä. Mutta että nuorille, ja vielä itsetuhoisille! Häikäilemätöntä, saalistajamaista, ihan saatanan coolia silti.
        Voisimme opettaa toisillemme pari juttua. Ihan tieteen nimissä.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kanki kovana; ei tiedä pornovideoista mitään

      Kaikkosen erityis­avustajan asunnossa kuvattiin pornoa. Väittää ettei tiedä asiasta yhtään mitään. https://www.is.fi/po
      Maailman menoa
      121
      5737
    2. Halaisin sua mies

      Jos voisin 💗
      Ikävä
      29
      2090
    3. Onkohan meillä kummallakin joku pakkomielle toisiimme

      Vähän luulen että on..
      Ikävä
      177
      1922
    4. Ei monet elä kuin alle 60 v, mikä vaikuttaa?

      gulp, gulp.. Juice Leskinen eli 56 vuotta. Matti Nykänen eli 55 vuotta. Topi Sorsakoski eli 58 vuotta.
      Maailman menoa
      66
      1094
    5. Mitä tämä on

      Ajatella, olen viimeksi nähnyt sinua melkein vuosi sitten ohimennen. Ja silloinkin sinä välttelit minua. En ole kuullut
      Tunteet
      10
      1083
    6. Hyvää yötä kaivatulleni

      En pysty tekemään kokemaan mitään sielussa tuntuvaa, syvää, vaikuttavaa, ilman että rinnastan sen sinuun. Niin kävi tänä
      Tunteet
      24
      977
    7. Olen valmis

      Kohtaamaan sinut tänä kesänä, jos sellainen sattuma osuu kohdalleni.
      Ikävä
      73
      967
    8. Nyt on konstit vähänä.

      Nimittäin tuulivoiman vastustajilla, kun pitää perättömiä ilmiantoja tehdä. Alkaa olla koko vastustajien sakki leimattu,
      Kiuruvesi
      24
      892
    9. Tilinpäätösvaltuusto 27.5

      Samalla viimeinen kokous ennen uudenvaltuustokauden alkamista. Vanhat antavat itselleen erinomaiset arvosanat, ja siirty
      Pyhäjärvi
      42
      887
    10. Hevoset ajoteillä Karhulanvaaralla

      Minkä ihmeen takia osaamattomat ihmiset tuovat hevosia ajoteille ja pyöräteille? Eilen oli kolari lähellä tämän takia. I
      Suomussalmi
      12
      755
    Aihe