Olen 20-vuotias opiskelijatyttö. Tulevaisuus tuntuu mielessäni niin pelottavalta ja murehdin asioita etukäteen aivan väsymiseen asti...
Nyt olen taas vähän valoisammalla mielellä, mutta kuukausi sitten luulin romahtavani täysin.. Opiskeluissani olen kunnianhimoinen ja nytkin olen valitsemassa itselleni aineita, jotka tulevat vaatimaan minulta suuria resursseja.. En tiedä mitä tehdä elämälläni.. Pelkään työttömyyttä ja muuta mitä saatan "isona" kohdata elämässäni.. Opiskeluissani haluan kattaa kaiken mistä vaan voi minulle olla hyötyä mm. ammatissani.. Mielekkyys ja ns "rennosti ottamisen" kyky tuntuu olevan aivan kadoksissa..
Nyt olen taas vähän valoisammalla mielellä, mutta kuukausi sitten luulin romahtavani täysin.. Opiskeluissani olen kunnianhimoinen ja nytkin olen valitsemassa itselleni aineita, jotka tulevat vaatimaan minulta suuria resursseja.. En tiedä mitä tehdä elämälläni.. Pelkään työttömyyttä ja muuta mitä saatan "isona" kohdata elämässäni.. Opiskeluissani haluan kattaa kaiken mistä vaan voi minulle olla hyötyä mm. ammatissani.. Mielekkyys ja ns "rennosti ottamisen" kyky tuntuu olevan aivan kadoksissa..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Turha sitä ottaa liikaa töitä itselleen. Mäkin olen stressannut ihan tarpeeksi, mutta vain sen aikaa kun olen ollut koulussa. Sitten kun sieltä pääsee pois ja kun pakolliset hommat ovat vähentyneet on rentoutuminenkin ollut paljon helpompaa. Työ on sitten ihan eri juttu kuin koulu, se ei stressaa koska sitä voi tehdä paljon vapaammin.
Nyt vielä menettelee (käyn amista, lukiota ja oon kahdessa työharjoittelupaikassa ja lisäks teen satunnaisesti yhtä teatteriprojektia). Seuraavasta lukuvuodesta tulee kuitenkin painajainen. Pitäis hoitaa vajaassa 10 kuukaudessa 2 lukiojaksoa, 3 amisjaksoa, suunnilleen kuukauden verran työssäoppimista ja lisäks tulee vielä ensimmäiset yo-kirjoitukset ja amiksen opinnäytetyö. En todellakaan tiedä miten selviän. Lopettaakaan en halua, koska tuntisin itseni totaaliluuseriksi.