mul on niinku kavereita mut ne koskaa pyydä mua minnekkää ja joudun aina tunkee joka paikkaa mukaa kun olin 1lk koulussa ni mä jouduin psykologin luokse koska en osannu lukee enkä kirjottaa kävin siel varmaa 2kertaa ja sitte mut jätettii luokalle se oli sillo aika kauheeta eli hirveetä 4lk eteepäin mut siirrettii erityiskouluu koska olin niin pas..koulus viime vuon sitte pääsin sielt koulust pois pääsin normaaliin kouluun mut on mul viel mukautuksii aineista..on viel niiku erityisluokalla ja nyt mun pitäs lähiaikoin mennä taas psykologille.. siis niistä kavereista mul on kavereita mut tuntuu vaan siltä et ne ei haluis olla mun kanssa kaikki sellai jännästi haukkuu mua tyhmäks täytän tänä vuonna 15v. ja pitäs riparillekki mennä ei sielläkä ketää kavereit paitsi yks jätkä..mut silti kukaa ei oikee välitä miltä must tuntuu en nyt oikee osaa selittää mut elämä on aika hukassa..
apuva hakeva
jeejee
4384
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Et ole ainoa, jolla on kirjoittamiasi ongelmia.
Ei ne kaveri- ja ystävyyssuhteet aina ole niitä helpoimpia asioita tässä maailmassa.
Riparia ei ole pakko käydä tässä vaiheessa. Sen voi jättää käymättä, jos tuntuu, et se juttu olis liian ahdistavaa. Monet käy sen vasta aikuisena...jos silloinkaan. Lisäksi rippikouluja järjestetään jonkin verran myös erityisryhmille.
Osaat muuten mielestäni ilmaista itseäsi varsin hyvin kirjoittamalla.
Tsemppiä sulle!
hei jee jee!
haluan kerota oman tarinani tänne, ehkä opetukseksi..
Olin koulukiusattu 4v., saman ikäinen kuin sinä eli 15 kesänen, ripari häämötti.. oli tehtävä valinta mennäkkö riparille vai ei?
olin tuolloin todella yksinäine, syrjitty..
valitsin ei, en mene riparille, perheeni hyväksyi sen täysin mummoani lukkuun ottamatta joka työnsi raamattuja ja virsi kirjoja, ja joka nykyäänkin mainitsee minulle riparista.
menetinkö mitään? en, päin vastoin..
vaikka se kismittikin että toiset pääsi riparille, niin silti koin että en mennyt virran mukana vaan olin erillainen ja tein juuri niinkuin itse tahdoin..
Joten nyt en kuulu millään tavalla kirkkoon.. ja olen tavan pulliainen..
Mutta niinkuin monet on todenneet ripari on erittäin kiva kokemus, en tahdo sanoa olisiko sinne hyvä mennä vai ei. vaan toin oman, erillaisen kokemukseni esille..
En usko että kaveri ja ystävyys suhteista koskaan loppuvat noi ylä ja ala mäet.. niitä tuntuu olevan aina, ainakin minulla.
jos haluat jutella lisää, mailaa: [email protected]
no siis kyl mä sen riparin käyn koska oon sen jo alottanu..ja onhan mulla kavereita mut ja hyviä sellasia mut jotenki ne ei vaan ota mua huomioon isommassa porukassa en tarkota sitä että pitäis aina olla silmätikkuna mut se on vaa niin paskamaista...
no kyl mä sen riparin käyn ja iha normaalin sellasen..jooooh