Oon alle 30v mies ja syvästi masentunut. En odota tulevaisuudelta muuta kuin kuolemaa. Yhtä asiaa en tajua, jos Jumala on olemassa. Miksi jotkut nuoret uskovaiset sairastuvat vakavasti, ja kuolevat vaikka haluisivat elää. Ja sitten taas esim. minä, joka oon toivonut kuolemaa vuosia, oon fyysisesti terve? :(
masennus ja
fyysinen sairaus
4211
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Todella vaikea vastata. Miksi Jumala antaa jonkun nuoren sairastua ja kuolla. Toisaalta kuoleehan lapsiakin, vaikka koko elämän pitäisi olla edessä päin. Ehkä Jumala haluaa herätellä lähimmäisiä läheisempään yhteyteen kanssaan. Jeesuksen kanssa voi kuitenkin jakaa kaiken. Ne suurimmat surutkin on helpompi kestää kun ei ole yksin.
Ehkä mitään ihmisen kuvailemaa jumalaa ei ole olemassa. Ehkä jumala on vaan sitä, että ihmisellä on tarve opettaa ja ohjata muita ja uskoa johonkin. Mieluummin nykyään uskotaan johonkin ihmisen kaltaiseen tai ihmistä ymmärtävään olentoon kuin esim. kiviin tai puihin... Kaiketi helpompaa samaistua.
Sä mietit miks uskovatkin kuolee sairauksiin vaikka eivät haluaisi. Yhtä hyvin voisit miettiä niin päin, että sä itse et kuole tai oo saanu sairautta koska sulla on hyvät geenit ja sun kroppasi elinvoima on niin hyvä ettei se sairastu edes siitä, että sä lähetät sille negatiivisia viestejä koko ajan. Sellanen fysiikka on enemmän kuin monelle muulle on annettu.
Se on myös yhtä totta kuin ajatus siitä, että kuka tahansa, uskova tai ei, voi sairastua vakavasti ja kuolla.
Mä olin jotain 20 vee kun olin muka nähnyt jo kaiken ja kokenut jo kaiken ja funtsin kuolemaakin niin kuin se olis ollut joku ratkaisu kaikkeen kun niin vitutti elää. Kunnes paras ystäväni kuoli tapaturmaisesti ja mä jouduin kokemaan todellisen, fyysisen suruntunteen ekan kerran elämässä. Sen hautajaisissa jouduin myös vastaanottamaan sen todellisuuden joka munkin lähdöstäni olis aiheutunut niille ihmisille, joille en ikinä olis halunnut mitään pahaa. Vanhemmille. Siskoille ja veljelle ja niiden puolisoille. Kavereille, joista yhtenä nyt itkin itse siinä arkun ääressä kun se kuollut ei enää koskaan palaisi takaisin. Ikinä.
Siinä häipyi mun kuvitelmani siitä miten "ihanaa olis vaan kuolla" ja mua rupeskin kiinnostamaan elämä, kaikkine sävyineen. Tajusin, etten mä itse asiassa tiedä mistään vielä mitään ja että on olemassa niin helvetisti muutakin kuin vain se mikä mun pienen pääni sisällä kiersi.
Nyt olen 43 vee, rakastunut ja mulla on oma perhe. Nekin kokemukset olis jääny multa kokematta jos olisin jo 20-vuotiaana päättänyt itseni kohtalosta.
Miksi teidän Jumalanne hyväksyy sen että Suomeen tulee Turkista Mustafa Özen joka raiskaa Turussa 10 vuotiaan tytön (Mervi Levola) ja tartuttaa tyttöön herpeksen, joka ei parane koskaan? 10 vuotiaita ei myöskään ole rokotettu papilloomavirusta vastaan joten tyttö saa varmaan myös kohdunkaulan syövän.
Tai miksi Jumala päästää Suomeen Abdigadir Osman Husseinin joka uhkaa puukolla Tampereella 13 vuotiasta tyttöä (Minna Leppänen) ja raiskaa tämän? Ja 2 vuotta vankilasta vapautumisensa jälkeen Husseini silpoo veitsellä kuutioiksi Tuuli Maria Ikosen, tämäkin Tampereella. Ja taas kun Hussein pääsee vankilasta lomalle niin hän raiskaa 4 vuotiaan tytön (Anni Takala). Millainen Jumala siunaa tällaisen toiminnan? Miksi palvotte Häntä? Miksi Jumala on sitä mieltä että Abdigadir ansaitsee aina uuden mahdollisuuden?
miettimään, miten oma olosi voisi kohentua. Lääkitys/sen muuttaminen, terapia, mielenterveyskuntoutujien kurssit - kaikki mahdollinen, mistä voisi saada tukea ja ajatuksia tervehtymiseen! Masentuneena ajatukset kiertävät outojakin kehiä (kokemusta on), mutta toipuminen on mahdollista. Ottaa aikansa - totta kai.