Maataloustuilla on teollisuusmaissa kolme päämäärää:
-Ne ylläpitävät ruokahuollon omavaraisuutta
-Ne halventavat kuluttajien elintarvikkeista maksamaa hintaa
-Ne pitävät maaseudun asuttuna
-Niiden tarkoitus on turvata maataloustuotanto alueilla, joissa se ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa.
Teollisuus saa niiden avulla halvempia raaka-aineita, mutta koska maataloutta tuetaan suorien tukien lisäksi epäsuoraan tulleilla, raaka-aineiden paikallinen hinta on usein korkeampi kuin maailmanmarkkinahinta.
Tukien maksamisen vastineeksi saadaan halvempaa ja laadukkaampaa ruokaa, työllistymistä ja yritystoimintaa maaseudulla sekä maisemallisia etuja, sanoo brittiläinen maanomistajien yhdistys Country Land and Business Association.
Käytännössä tuet joudutaan rahoittamaan keräämällä veroja, jotka taas aiheuttamat vastaavasti työpaikkojen menetyksiä ja kalliimpia hintoja ei-tuetuilla toimialoilla, tällöin tukien nettovaikutus talouteen jää helposti negatiiviseksi. Negatiiviset vaikutukset syntyvät siitä että sekä suorat tuet että niiden rahoittamiseksi kerätyt verot aiheuttavat hyvinvointitappioita vääristämällä markkinahintoja ja tämä johtaa tehottomuuteen talouden toiminnassa.
Suomessa maataloustuotteiden tuotanto on kallista maan pohjoisen sijainnin ja maatilojen pienen koon vuoksi. Tuotteiden myynnistä saatavat tulot eivät riitä kattamaan niiden tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. Keskeisten maataloustuotteiden tuotanto ei olisi Suomessa mahdollista ilman yhteiskunnan tukea.
Suomen maataloustukijärjestelmä on monimutkainen: erilaisia tukia on kaksi sataa.
Tuet on porrastettu maantieteellisesti. Niiden suuruus voi vaihdella esimerkiksi viljeltävän peltopinta-alan, karjaeläinten lukumäärän tai tuotetun sadon määrän mukaan.
EU ja veronmaksajat tukivat Suomen maanviljelyä 1,9 miljardilla eurolla vuonna 2007 – toiseksi eniten EU:ssa bruttokansantuotteeseen suhteutettuna. Vuonna 2003 suorat maataloustuet olivat 1,7 miljardia euroa.
Toisin kuin useimmissa EU-maissa, Suomen maataloustuista valtaosa (60%) on ns. kansallista tukea ja 40% EU-tukea.[12].
Suomi maksaa Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan lisäksi lisätukia omasta budjetistaan. Vuosina 2008–2013 eteläisessä Suomessa maksetaan väliaikaista tukea 194–190 miljoonaa euroa vuodessa, josta tuotantoon sidottua EU:n komission myöntämää niin sanottua 141-tukea 130 miljoonaa euroa. Pohjois-Suomessa Pori-Tampere-Imatra-linjan pohjoispuolella maksetaan pysyvää pohjoista kansallista tukea vajaat 330 miljoonaa euroa vuodessa.
OECD:n mukaan Suomi tuhlaa liian paljon rahaa maatalouden tukemiseen. Suomen kansalliset tuet ovat herättäneet närää naapurimaissa Ruotsissa ja Tanskassa.
Siinä tapauksessa, että EU:n komission aie leikata EU:n maataloustukia toteutuu, maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan mukaan leikkaukset on korvattava Suomen valtion budjetista. MTK:n puheenjohtaja Juha Marttilan kanta on samansuuntainen.
-Ne ylläpitävät ruokahuollon omavaraisuutta
-Ne halventavat kuluttajien elintarvikkeista maksamaa hintaa
-Ne pitävät maaseudun asuttuna
-Niiden tarkoitus on turvata maataloustuotanto alueilla, joissa se ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa.
Teollisuus saa niiden avulla halvempia raaka-aineita, mutta koska maataloutta tuetaan suorien tukien lisäksi epäsuoraan tulleilla, raaka-aineiden paikallinen hinta on usein korkeampi kuin maailmanmarkkinahinta.
Tukien maksamisen vastineeksi saadaan halvempaa ja laadukkaampaa ruokaa, työllistymistä ja yritystoimintaa maaseudulla sekä maisemallisia etuja, sanoo brittiläinen maanomistajien yhdistys Country Land and Business Association.
Käytännössä tuet joudutaan rahoittamaan keräämällä veroja, jotka taas aiheuttamat vastaavasti työpaikkojen menetyksiä ja kalliimpia hintoja ei-tuetuilla toimialoilla, tällöin tukien nettovaikutus talouteen jää helposti negatiiviseksi. Negatiiviset vaikutukset syntyvät siitä että sekä suorat tuet että niiden rahoittamiseksi kerätyt verot aiheuttavat hyvinvointitappioita vääristämällä markkinahintoja ja tämä johtaa tehottomuuteen talouden toiminnassa.
Suomessa maataloustuotteiden tuotanto on kallista maan pohjoisen sijainnin ja maatilojen pienen koon vuoksi. Tuotteiden myynnistä saatavat tulot eivät riitä kattamaan niiden tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. Keskeisten maataloustuotteiden tuotanto ei olisi Suomessa mahdollista ilman yhteiskunnan tukea.
Suomen maataloustukijärjestelmä on monimutkainen: erilaisia tukia on kaksi sataa.
Tuet on porrastettu maantieteellisesti. Niiden suuruus voi vaihdella esimerkiksi viljeltävän peltopinta-alan, karjaeläinten lukumäärän tai tuotetun sadon määrän mukaan.
EU ja veronmaksajat tukivat Suomen maanviljelyä 1,9 miljardilla eurolla vuonna 2007 – toiseksi eniten EU:ssa bruttokansantuotteeseen suhteutettuna. Vuonna 2003 suorat maataloustuet olivat 1,7 miljardia euroa.
Toisin kuin useimmissa EU-maissa, Suomen maataloustuista valtaosa (60%) on ns. kansallista tukea ja 40% EU-tukea.[12].
Suomi maksaa Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan lisäksi lisätukia omasta budjetistaan. Vuosina 2008–2013 eteläisessä Suomessa maksetaan väliaikaista tukea 194–190 miljoonaa euroa vuodessa, josta tuotantoon sidottua EU:n komission myöntämää niin sanottua 141-tukea 130 miljoonaa euroa. Pohjois-Suomessa Pori-Tampere-Imatra-linjan pohjoispuolella maksetaan pysyvää pohjoista kansallista tukea vajaat 330 miljoonaa euroa vuodessa.
OECD:n mukaan Suomi tuhlaa liian paljon rahaa maatalouden tukemiseen. Suomen kansalliset tuet ovat herättäneet närää naapurimaissa Ruotsissa ja Tanskassa.
Siinä tapauksessa, että EU:n komission aie leikata EU:n maataloustukia toteutuu, maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan mukaan leikkaukset on korvattava Suomen valtion budjetista. MTK:n puheenjohtaja Juha Marttilan kanta on samansuuntainen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
aivan hyvä, tässä muutama oikaisu "matroihin" jotka ovat tarttuneet aloitukseen. Maataloustuki ei aiheuta työpaikkojen menetyksiä, päinvastoin se luo niitä, ajatus että lopettaisimme oman tuotannon ja hyötyisimme ostamalla ulkoa tuettua ruokaa loisi ennätys työttömyyden ja tulisi hyvin kalliiksi. Tuotantomme ei ole oikeastaan sen kalliimpaa kuin muuallakaan, lannoitteet maksaa saman, työkoneet maksaa saman ja työkin periaatteessa aivan saman hintaista kuin muuallakin, tilakokommekin kestää vertailun, lyhyempi kasvukausi ja pienempi vuosittainen lämpösumma korvataan pohjoisella tuella, tuotteista saatu hinta ei kata kustannuksia missään EU:n alueella ei yksin meillä.
Maataloustuesta maksaa EU liki puolet joka oli aloittajalta unohtunut ja tukemme ovat EU maiden pienimpiä, kansallisetkin mukaan laskien ja keskeisiä tukimuotoja on vain muutama, LFA, Tilatuki(CAP), Ympäristötuki ja jotkut tilat ovat saaneet rakennetukia, lähinnä erilaisiin investointeihin. Kaikki EU maat lisäävät kansallisia tukia jos EU tukia lisätään, Ranska aloitti jo liki 2 miljardi tukipaketillaan, jokainen maa huolehtii omasta tuotannostaan viimeiseen asti, niin edullista oma tuotanto on.