Joo, mulla oli 8 v.:n ajan avopuoliso, joka yritti itsareita tavan takaa. Mies oli alkoholisti ja saatuaan viinaa, jossain vaiheessa alko se itsetuhoisuus. Yleensä se yritti sitä ranteita auki viiltelemällä. Kuolla se luultavasti ei kuitenkaan halunnu, vaan ne oli näitä hätähuutoja. Se mm. soitti aina jollekin viilleltyään itseään, ennen ku taju meni. Se joku soitti sit taas ambulanssin, missä pantiin tikit. Tää kaikki tuntu tosi kamalalta. Lopulta mä en enää kestäny ees nähäkään sen ranteita. Mä tunsin itteni todella arvottomaksi. Minkä arvonen mä oon oikein ihmisenä kun se kaikkein läheisinkin kuolis mieluummin kun eläis mun kans. Rakkautta kuitenkin oli paljon. Mä rakastin sitä ku viimeistä päivää, koska koskaan ei voinu tietää, onko se päivä viimeinen. Mitään ammattiapua se mies ei koskaan hakenu eikä halunnu. Selvin päin kaikki oli "ok". Lopulta se rakkauskin kuoli johonkin puolin ja toisin, ja mies lähti. Tästä kaikesta on jo aikaa ja ollaan molemmat naimisissa omilla tahoillamme. En tiedä onks se vielä näitä itsareita yrittäny. Mutta sen sanon että jos on hankalaa itsarin yrittäjällä niin ei se todella oo helppoo muillekaan.
moi!
elämä/kuolema
2159
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mikä sitten tätä miestä vaivasi?
Luulen, että kyse oli juoppohulluudesta ja laskuhumalasta. ei se koskaan jälkikäteen edes muistanu. Olin totaalisen yksin näitten juttujen kanssa.