Lain mukaan leskellä on oikeus pitää hallinnassaan yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto. Mikä lasketaan yhteiseksi kodiksi ja tavanmukaiseksi asuntoirtaimistoksi?
Miehelleni jäi perinnönjaossa paikka, joka on ollut hänen isänsä ja tämän uuden vaimon vapaa-ajanasuntona. Käytännössä isä ja vaimo ovat asuneet siellä koko ajan, mutta virallisesti he ovat olleet kirjoilla toisella paikkakunnalla kerrostaloasunnossa, joka on ollut vaimon nimissä.
Perinnönjaossa sovittiin, että leski saa hakea tavaransa tiettyyn päivään mennessä. Nyt hän onkin saapunut hakemaan tavaroitaan ja on sitä mieltä, että hänelle kuuluu kaikki mitä vaan talosta, ulkorakennuksista tai pihamaalta irti lähtee. Se on ollut heidän koti ja kaikki on hänen.
Vaikka kyytiin on lähtenyt arvokastakin tavaraa, ei maallinen omaisuus ole se mikä harmittaa. Pelkona on kuitenkin se, että leskelle ei mikään riitä. Hän väittää jo nyt, että jotain tavaroita on hävinnyt ja että me estämme hänen tavaroiden hakua jne. Uhkailee täysin syyttä poliisilla ja juristeilla. Lapset on jo passitettu kavereilleen tilaisuuden tullen, ettei heidän tarvitse olla todistamassa moista käytöstä ja uhkailua. Alkaa pinna kiristyä ja mieleen tulee, että onko meillä jossain kohtaa oikeus todeta, että hän on nyt osuutensa saanut. Onko leskellä oikeus tyhjentää myös vapaa-ajan asunto vai kuuluuko hänelle sieltä esim. vain puolet?
Miehelleni jäi perinnönjaossa paikka, joka on ollut hänen isänsä ja tämän uuden vaimon vapaa-ajanasuntona. Käytännössä isä ja vaimo ovat asuneet siellä koko ajan, mutta virallisesti he ovat olleet kirjoilla toisella paikkakunnalla kerrostaloasunnossa, joka on ollut vaimon nimissä.
Perinnönjaossa sovittiin, että leski saa hakea tavaransa tiettyyn päivään mennessä. Nyt hän onkin saapunut hakemaan tavaroitaan ja on sitä mieltä, että hänelle kuuluu kaikki mitä vaan talosta, ulkorakennuksista tai pihamaalta irti lähtee. Se on ollut heidän koti ja kaikki on hänen.
Vaikka kyytiin on lähtenyt arvokastakin tavaraa, ei maallinen omaisuus ole se mikä harmittaa. Pelkona on kuitenkin se, että leskelle ei mikään riitä. Hän väittää jo nyt, että jotain tavaroita on hävinnyt ja että me estämme hänen tavaroiden hakua jne. Uhkailee täysin syyttä poliisilla ja juristeilla. Lapset on jo passitettu kavereilleen tilaisuuden tullen, ettei heidän tarvitse olla todistamassa moista käytöstä ja uhkailua. Alkaa pinna kiristyä ja mieleen tulee, että onko meillä jossain kohtaa oikeus todeta, että hän on nyt osuutensa saanut. Onko leskellä oikeus tyhjentää myös vapaa-ajan asunto vai kuuluuko hänelle sieltä esim. vain puolet?
Vastaukset 15
Vanhimmat
.
Sanot perinnönjaon tehdyksi. Perinnönjaossa selvitetään omistus myös kapineiden osalta. Viekö isä kapineita omistuksensa vai lakiin perustuvan elinikäisen hallinnan perusteella?
Omistus ja lesken lakiin perustuva hallintaoikeus puolisoiden yhteiseen kotiin ja koti-irtaimistoon ovat eri asiat. Jos leskellä tai kuolinpesällä ei ole tilalle toista vastaavaa asuntoa, niin leski saa pitää hallinnan vaikka asuisi vuokralla tai "toimintaa" vastaan missä tahansa. Selvitys perinnönjaon sopimuksista on vajavainen ja niin tämä vastauskin ja viisainta olisi konsultoida lakimiestä ennen isompia kärhämiä.
Leski vie tavaroita sillä perusteella että joko "tämä on minun" tai "minä tarvitsen tätä". Tai sitten vain toteaa, että hän vie kaiken. Hänen mukaansa lapsille ei olisi kuulunut yhtään mitään, sillä he (vainaja ja leski) ovat yhdessä omaisuutensa työllä ansainneet ja näin ollen koko omaisuuden olisi muka pitänyt siirtyä leskelle. Olemme pilanneet hänen loppuelämänsä, kun poika sai osuutensa perinnöstä.
Että hänen kanssaan on siis turha keskustella siitä, millä oikeudella hän kaiken vie. Hän ei lakiosista tai laeista ylipäätään piittaa, vaan hänen mukaansa hänelle olisi kuulunut kaikki. Osituksessa ja perinnönjaossa (tehtiin samaan aikaan, eihän leski mitään peri kun ei testamenttia ollut) hän kieltäytyi allekirjoittamasta mitään papereita, jos niissä on maininta näiden tavaroiden noutamisesta. Lopulta juristi sanoi, että todistajien läsnäollessa voidaan sopia suullisesti, että hänellä on tähän tiettyyn päivään asti aikaa hakea tavaransa. No, hankaluuksiahan se tiesi. Hänen mukaan "tavaransa" tarkoittaa kaikkea mikä irti lähtee.
Mutta kuten sanottua, eipä tuo krääsä tässä harmita, vaikka olisi kuinka arvokasta. Vieköön kaikki. Hänen käytös tässä vaan on se joka tökkii, kun koko ajan tulee naputusta ja ilkeilyä, vaikka kamoja kannetaan autoon täyttä vauhtia. Tekisi mieli lyödä ulko-ovi kiinni ja käskeä painua tiehensä. Mutta täytynee purra hammasta tuohon määräpäivään asti ja sen jälkeen pitää kiinni siitä, että mitään on enää turha tulla pyytämään, vaikka kuinka uhkailisi poliiseilla ym. Ja olla onnellinen, että itsellä on elämässä tärkeämpiäkin asioita kuin jotkut jakkarat ja vaasit :)
"Osituksessa ja perinnönjaossa (tehtiin samaan aikaan, eihän leski mitään peri kun ei testamenttia ollut) hän kieltäytyi allekirjoittamasta mitään papereita, jos niissä on maininta näiden tavaroiden noutamisesta. Lopulta juristi sanoi, että todistajien läsnäollessa voidaan sopia suullisesti, että hänellä on tähän tiettyyn päivään asti aikaa hakea tavaransa."
Leskille on monesti vaikea ymmärtää, saati hyväksyä lastensa ja puolisonsa lasten perintöoikeutta. Leskihän saa pitää vain sen omaisuuden, joka on yksin hänen omistamaansa (nimissään). Jos kuollut puoliso oli rikkaampi, niin leski saa verottomana tasinkona (ei perintönä) sen verran, että tulevat yhtä varakkaiksi.
Kuten em. niin tämän lisäksi leskellä on elinikäinen hallintaoikeus yhteiseen kotiin jne.
Ositussopimus ja perinnönjako ilman lesken hyväksymistä on mahdollista vain käräjäoikeuden määräämän pesänselvittäjän/-jakajan tekemänä. Tätä et selvittänyt, etkä lesken omistus- tai hallintaoikeutta tavaroihin, joten minijänä sinun on todellakin ehkä viisainta vain sietää appesi käyttäytyminen.
"hän kieltäytyi allekirjoittamasta mitään papereita, JOS niissä on maininta näiden tavaroiden noutamisesta" Eli täsmennän vielä, että leski kyllä lopulta allekirjoitti ositussopimuksen ja perinnönjako (siten että tila jää miehelleni) oli myös lopulta hänelle ihan ok (tosin tilan arvo määriteltiin hänen vaatimuksestaan paljon suuremmaksi kuin mitä kolmen eri välittäjän arviot oli). Mutta mieheni yritti siis saada papereihin kirjallisen maininnan myös tuosta tavaroiden noutamisesta, jolloin leski totesi, ettei suostu allekirjoittamaan sellaisia papereita. Niinpä tavaroista ei laitettu papereihin mitään, ja saatiin nimet alle.
Kysymykseni olikin, että mikä lesken omistus- tai hallintaoikeus irtaimistoon on, kun kyseessä on vapaa-ajan asunto? Perunkirjassa, osituksessa ja perinnönjakosopimuksessa ei puhuta irtaimistosta mitään vaan ainoastaan kiinteistöistä ja asunto-osakkeista. Vainajan kuollessa he olivat molemmat kirjoilla kerrostaloasunnossa, joka oli lesken nimissä ja jossa leski nyt asuu. Eikö hallintaoikeus silloin koske tuota kerrostaloasuntoa ja siellä olevaa irtaimistoa, sillä sehän on virallisesti ollut heidän yhteinen koti?
siellä asutaan, ja tuohon on leskellä hallintaoikeus. Lähtökohtaisesti mökin irtaimisto oli mökin omistajan, jos leski kykenee muuta osoittamaan, niin sellaisen omaisuuden voi hänelle luovuttaa. Muuten ei mitään asiaa tontille.
Edustan alaikäistä lasta ja siinäkin leski hokee koko ajan että ette te ole ansainneet vainajan omaisuutta.
Nyt se on sitten valittanut pesänselvittäjä/jakajan päätöksestä ja on ilmoittanut että valittaa vaikka maailman tappiin ettei päätös tule lainvoimaiseksi.
Tämän hullun kanssa on sitten yhteisomistussuhteessa yksi 70 luvun omakotitalo jonka kaikkia remontteja leski yrittää maksattaa kuolinpesälle.
Järkeilee että jos kuolinpesän tilillä olevat rahat kerkeää tuhlata niin laseni eivät saa lakiosia, kyseessä on siis hallintaoikeustestamentti.
No tälle sairaudelle olen löytänyt nimenkin, narsistinen personallisuushäiriö, on muuten pahimmasta päästä, elää jo omissa maailmoissa eikä kuuntele minkäänlaisia asintuntijoita.
"Vainajan kuollessa he olivat molemmat kirjoilla kerrostaloasunnossa, joka oli lesken nimissä ja jossa leski nyt asuu. Eikö hallintaoikeus silloin koske tuota kerrostaloasuntoa ja siellä olevaa irtaimistoa, sillä sehän on virallisesti ollut heidän yhteinen koti? "
Osallistuin keskusteluun osin väärin oletuksin nimim. 18:na. Näinhän voi käydä, että heti ei osuta oleelliseen. Nyt kertomasi mukaan leskellä ei ole lakiin perustuvaa hallinta oikeutta heidän joskus yhteisenä kotinaan olleeseen taloon ja sen koti-irtaimistoon, koska vasta puolison kuolinhetkellä tuokin oikeus ja ositusperuste syntyvät. Tarvittaessa oikeus harkitsee onko rajana päivä, vko, kk vai pidempi aika.
Onpa huterasti laaditut ositus- ja jakosopimus jos irtaimien omistuksia ei lainkaan mainittu.
Suullinen sopimus (todistajien kera) tavaroiden talosta noutamisen takarajasta tukee käsitystä, että leski omistaa talossa olevat tavarat. Ongelmaksi jää siis vain lesken mielestänne sopimaton tapa hakea omaisuuttansa talostanne.
Osituksessa ja jaossa selvitetty syntyvä omistus on mielestäni vahvempi oikeus, eikä siis tavaroiden sijainti miehesi talossa tai niiden hakemisen tapa ja viivästyminen kumoa lesken oikeutta tavaroihinsa.
Lesken venkoilu ei oikeuta tavaroiden taivasalle nostamista, mutta asialliseen varastoon te voisitte ne siirtää, ellei talo nyt tyhjene sovittuun määräaikaan mennessä. Tämäkin toimenpiteenne on syytä saattaa lesken tietoon todistettavasti. Valitettavasti teidän ositus- ja jakosopimustenne puutteita ei voi korjata, mutta ehkä tästäkin ketjusta joku hyötyy asiakirjojensa tarkkuuden tärkeydestä.
tämä oli valaiseva viesti.
Toivottavasti muut tosiaan ottavat tästä opikseen, että kannattaa hoitaa asiat pilkun päälle. Surun keskellä (kun äitinikin vielä sairastui samaan aikaan) sitä helposti väsyy ja haluaa vain nimet papereihin, ettei homma venyisi vuosia. Koska leski ei olisi halunnut luopua mistään, käytiin kiinteistöistä, asunnoista ja kaikesta muustakin jo sellainen tappelu, että oltiin loppujen lopuksi onnellisia siitä, että mieheni sai kokonaan tuon paikan, eikä jouduttu hankkimaan pesänjakajaa tai suostumaan yhteisomistajuuksiin. Asiasta väännettiin puoli vuotta ja lopulta halusimme vain saada papereihin nimet alle ja nyt se kostautuu.
"Osituksessa ja jaossa selvitetty syntyvä omistus on mielestäni vahvempi oikeus, eikä siis tavaroiden sijainti miehesi talossa tai niiden hakemisen tapa ja viivästyminen kumoa lesken oikeutta tavaroihinsa. Lesken venkoilu ei oikeuta tavaroiden taivasalle nostamista, mutta asialliseen varastoon te voisitte ne siirtää, ellei talo nyt tyhjene sovittuun määräaikaan mennessä. "
Yllä olevasta saa sen käsityksen, että vaikka on sovittu, että hänen tulee hakea tavaransa tämän kuun loppuun mennessä, ei sillä ole mitään merkitystä. Että hänellä silti on oikeus tavaroihinsa eli hän silti voisi hakea tavaroitaan määräajan jälkeenkin? Mieheni tarjosi hänelle aikaa 3 kk mutta vaati 8 kk ja sen myös sai. Yli puoleen vuoteen ei mitään tapahtunut ja nyt tavaroita kannetaan sitten apinan raivolla autoon ja vielä pitäisi saada lisäaikaa. Tämä ei kyllä kuulosta enää kohtuulliselta. Jos se jättää meille pari kippoa ihan kiusallaan, niin mehän ollaan sen kanssa naimisissa loppu ikämme? Tai jos jättää vaikka rikkinäisen ruohonleikkurin ja mieheni sen korjaa, niin voi ilmestyä yhtenä päivänä sitä hakemaan?
"Yllä olevasta saa sen käsityksen, että vaikka on sovittu, että hänen tulee hakea tavaransa tämän kuun loppuun mennessä, ei sillä ole mitään merkitystä. Että hänellä silti on oikeus tavaroihinsa eli hän silti voisi hakea tavaroitaan määräajan jälkeenkin?"
Tottakai määräajalla on merkitystä, mutta sen ylitys ei ole automaatti omistuksen vaihtumiselle.
Näilläkin palstoilla heitellään raflaavia tulkintoja, mutta omankäden oikeuksiin kannattaa suhtautua varovasti, koska tapauskohtaisen ratkaisun tekee viimekädessä oikeus todisteluiden perusteella.
Ellei teillä ole irtaimen omistuksellenne mitään näyttöä, että esimerkiksi jaossa sovittiin vain koti-irtaimistosta, niin pahaa pelkään, että lesken jaossa saama määräaika irtaimen poisviemiselle voidaan tulkita omistuksen näyttönä jopa tellinkeihin ja työkaluihin.
Antakaa nyt sen määräajan ensin umpeutua ja käykää lakimiehen puheilla lukkojen vaihdon ja taloon jääneiden tavaroiden osalta vaikkapa tuntuvan vuokran määräämisestä ja7tai todisteellinen
ilmoitus etukäteen lesken loppujen tavaroiden kohtalosta. Jos leski vie asian oikeuteen, niin kyllähän 8kk tuntuu riittävältä yhden talon putsaukselle. Valitettavasti en osaa parempia neuvoja antaa, mutta varmaan sopimusjakonne oli kuitenkin toimitusjakoa edullisempi ratkaisu, vaikka leski ehkä rohmuaa irtainta ja käyttäytyy mielestänne röyhkeästi.
ja äkillisesti leskeksi jääneet iäkkäämmät henkilöt voivat olla melko hankalia ns. järkipuheelle
eli ei leskellä noihin tavaroihin ole mitään oikeutta. Omat tavaransa saa hakea, mutta vaatikaa noidenkin suhteen että osoittaa jollain omistusoikeutensa, varsinkin jos kyse jostain arvokkaammasta. Kylmästi lukot vaihtoon, ettei pääse enempää omaisuutta varastamaan. Ja perään vielä vaatimus että palauttaa jo viedyn omaisuuden, uhkaatte muuten tekevänne rikosilmoituksen.
Olemme valokuvanneet kaiken, etenkin arvokkaan omaisuuden, ensin asunnossa ja sitten vielä tavaroiden ollessa pakattuna hänen autossaan. Tämä siltä varalta, ettei jälkikäteen väitetä meidän vielä pimittäneen jotain. Lukot vaihdoimme muutama viikko sitten ja se yllätys oli leskelle kovin epämieluinen. Hän oli ollut pihalla odottamassa kun 9v. lapsi tuli koulusta kotiin (mikä todistaa sen, että hän kävi siellä päiväsaikaan kun olimme töissä, ihan niin kuin arvelimmekin), mennyt tämän kanssa sisälle ja alkanut kysellä lapselta avaimia muihin rakennuksiin. Onneksi mieheni sattui soittamaan kotiin ja kuuli asiasta, pyysi äitipuolensa (isä oli siis se joka kuoli) puhelimeen ja sanoi soittavansa poliisit jollei hän välittömästi poistu asunnosta. Sen jälkeen leski vasta suostui ylipäätään ilmoittamaan milloin on tulossa. Nyt hän väittääkin, ettei määräaika tavaroiden hakemiselle päde, koska hän ei ole vapaasti saanut hakea tavaroitaan.
Määräaika tavaroiden hakemiselle on tämän kuun lopussa ja sitä tässä tosiaan mietitään, että mitä hän voi tehdä jos pistämme hänen toimilleen stopin ennen sitä. Nyt kun talo alkaa olla tyhjä, hän ilmoitti siirtyvänsä tyhjentämään ulkorakennuksia ja jopa rakennustelineet aikoo purkaa mukaansa talon ympäriltä, appiukolta kun jäi ulkoremontti kesken. Sanoi vievänsä kaikki koneet, työkalut ym. (joita me tietysti tarvittaisiin vanhan tilan kunnostamisessa).
Olen tähän asti pysynyt poissa kaikista heidän neuvotteluista ym. mutta nyt tilanne vaikuttaa jo lapsiini, enkä myöskään kestä sivusta katsoa kun mieheni kärsii tilanteesta. On kamalaa huomata, että ihminen joka on ollut hänen elämässä 30 vuotta, onkin vain katkera siitä että mieheni on ylipäätään ollut olemassa. Leskellä kun ei ole omia lapsia...
Täytyy vielä mainita, että myös oma äitini kuoli muutama kuukausi sitten. Meillä sujui sisarusten ja isän kesken kaikki järjestelyt perinnönjakoon asti sulassa sovussa ja olemme jopa entistä läheisempiä kuin ennen. Äidin asuntoa tyhjennettäessä itkettiin ja naurettiin ja lopuksi istuttiin iltaa porukalla ja muisteltiin menneitä. Surettaa mieheni puolesta että hän saa osakseen vaan tällaista p....aa, kun itselläni on ollut tosi mahtava perhe toisiaan tukemassa.
"Edustan alaikäistä lasta ja siinäkin leski hokee koko ajan että ette te ole ansainneet vainajan omaisuutta."
Äitini ehti ennen kuolemaansa seuraamaan sivusta mieheni äitipuolen toimia ja sanoi mielestäni hyvin, että eihän se leskikään ole vainajan omaisuutta ansainnut. Kyllä se vainaja on ansainnut omaisuutensa ihan itse ja lain mukaan sen omaisuuden perii lapset.
"Sanoi vievänsä kaikki koneet, työkalut ym."
Vapaa-ajan asunnon irtaimisto tuskin kuuluu lesken hallintaoikeuden piiriin - omat tavarat toki voi hakea. Minä pyytäisin todisteen omistusoikeudesta ja etenkin rakennustarpeista ja koneista. On mielestäni melkoisen epätodennäköistä, että vanhempi naishenkilö on ostellut rakennustelineitä, naulapyssyjä tai porakoneita. Jo on röyhkeys huipussaan.
Tsemppiä.