Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Tää lukukausi meni niin kamalan pilalle.

    En tajua miten tässä nyt näin kävi, ennen tulimme sentään toimeen ja puhuimme päivittäin koulussa niitä näitä. Mutta sitten... miten rumasti kaikki päättyikään. En edes tajua mitä tapahtui, kaikki tapahtui niin äkkiä. Enää emme tuskin tunne toisiamme. Se on niin hirveää ja se sattuu niin paljon! Kaikista kamalin tunne ikinä on kun haluan niin puhua sinun kanssa niin kuin ennen ja pitää hauskaa... mutta kun en vain pysty! En vain mitenkään osaa! En pysty edes hymyilemään sinulle enää, mitäköhän sinä minustakin ajattelet, kun aina joskus katson sinua hiljaa, hymyilemättä? Jos vain voisin pyytää anteeksi kun olen saattanut joskus olla niin töykeä ja tunteeton sinua kohtaan, mutta kun minä niin pelkään olla sinun lähelläsi nykyään. Anteeksi!!!!!! Ja nyt kun koulukin päättyy... Näenköhän sinua edes enää koskaan? Ja vaikka näkisinkin, mitä minä muka voisin enää tehdä? Haluan olla ystäväsi! Vaikka pidätkin minua varmaan todella idioottina tätä nykyä... Itkettääkin niin kovasti kun ei voi enää korjata asioita.
    3261
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    ".. lähelle on pisin matka" mutta se kannattaa

    Äänestä

    ei tartte. muista et me ollaan Viksui :)
    ja varmaan nähdään. aina vieraammat vähän pelottaa.

    Äänestä

    Naiselle vai miehelle? Naiselta vai mieheltä?

    Koska tämä tapahtui, välirikko?

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    höh höh kirjoitti:

    En tajua miten tässä nyt näin kävi, ennen tulimme sentään toimeen ja puhuimme päivittäin koulussa niitä näitä. Mutta sitten... miten rumasti kaikki päättyikään. En edes tajua mitä tapahtui, kaikki tapahtui niin äkkiä. Enää emme tuskin tunne toisiamme. Se on niin hirveää ja se sattuu niin paljon! Kaikista kamalin tunne ikinä on kun haluan niin puhua sinun kanssa niin kuin ennen ja pitää hauskaa... mutta kun en vain pysty! En vain mitenkään osaa! En pysty edes hymyilemään sinulle enää, mitäköhän sinä minustakin ajattelet, kun aina joskus katson sinua hiljaa, hymyilemättä? Jos vain voisin pyytää anteeksi kun olen saattanut joskus olla niin töykeä ja tunteeton sinua kohtaan, mutta kun minä niin pelkään olla sinun lähelläsi nykyään. Anteeksi!!!!!! Ja nyt kun koulukin päättyy... Näenköhän sinua edes enää koskaan? Ja vaikka näkisinkin, mitä minä muka voisin enää tehdä? Haluan olla ystäväsi! Vaikka pidätkin minua varmaan todella idioottina tätä nykyä... Itkettääkin niin kovasti kun ei voi enää korjata asioita.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu