Minä pidän tästä kesästä!
Olen huomannut, että se mielen valmistaminen muutoksiin auttaa positiivisempaan ajattelutapaan ja negatiivisten asioiden käsittelyyn. Olen tankannut autoa eri kädellä, avannut sen erikädellä, leikannut juuston eri kädellä, pukenut toisen jalan sukan ensin mitä aikaisemmin. Pieniä asioita mutta ne vaikuttavat, työstän itseäni ja se auttaa. Samalla työstän ajatuksiani suhtautumaan niin, että minun ei tule enkä halua muuttaa itseäni, kukaan ei pakota mieltäni eikä kehoani, minä haluan muuttaa jotain ketjuttunutta negatiivisuuteen vaipuvaa ajattelua ja itsetunnon laskemista. Minä muutan sen niin, että olen vahvempi ajatuksissani ja näin myös rohkeampi teoissani, uskallan taas luottaa itseeni jonka kautta myös muihin, ja olla helpommin se oma itseni vaikka ympärillä olisikin kaikennäköisiä asioita.
Olen huomannut, että se mielen valmistaminen muutoksiin auttaa positiivisempaan ajattelutapaan ja negatiivisten asioiden käsittelyyn. Olen tankannut autoa eri kädellä, avannut sen erikädellä, leikannut juuston eri kädellä, pukenut toisen jalan sukan ensin mitä aikaisemmin. Pieniä asioita mutta ne vaikuttavat, työstän itseäni ja se auttaa. Samalla työstän ajatuksiani suhtautumaan niin, että minun ei tule enkä halua muuttaa itseäni, kukaan ei pakota mieltäni eikä kehoani, minä haluan muuttaa jotain ketjuttunutta negatiivisuuteen vaipuvaa ajattelua ja itsetunnon laskemista. Minä muutan sen niin, että olen vahvempi ajatuksissani ja näin myös rohkeampi teoissani, uskallan taas luottaa itseeni jonka kautta myös muihin, ja olla helpommin se oma itseni vaikka ympärillä olisikin kaikennäköisiä asioita.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mukavasti ajateltu! Toivottavasti valmistelet itseäsi luottamaan minuun, jos olisit hän :)
muurin ympäriltäni niin, etten anna sen vaikuttaa turhan negatiivisesti toimiini. En enää tahallisesti aja ihmisiä pois pienillä eleillä, asioilla, vain koska minä en ole halunnut heitä lähelleni.
En ole halunnut heitä lähelleni koska olen ollut kovin eristäytynyt ja epäluuloinen elämään. En ole myöskään tällä asenteella selvinnyt elämässäni viime vuosina vaan jostain syystä koin sen turvalliseksi vaihtoehdoksi.
Nyt palaan itseeni. Tämä on taas askel.
Ja lopetan sen turhan etäältä tarkkailemisen ja tilanteen arvioimisen, tulemalla itse osaksi tilannetta. Ja alan käyttämään elekieltäni taas enemmän kun olen hyväksynyt tämän uuden hmm... olomuotoni? Siis tämän positiivisen asenteeni johon eräs mies minulle viitoitti tien:)
Enkä kiukuttele ihmisille härnäämällä heitä niin kauan kunnes he ratkeavat liitoksistaan. Vaan jos minua vihastuttaa sanon, että olen vihainen ja yleensä kun ei niin sitten minä olen iloinen.:)
vaihtoehdoksi ja aloin toistamaan jotain kenties turhautumisen, pahan olon ja ympäristöryöpyn aiheuttamaan kaavaa. Nyt olen heittänyt sen järveen! Ja mereen! Ja metsään kannon alle. Heittänyt sen tuleen, hakannut jäähän!
Nyt voin taas hymyillä ja vitsailla:) ja kyllä, luottaa..
Pian huomaat, että elämässäsi on enemmän värejä, enemmän iloa :)
Tiedän sen, koska olen itse läpikäynyt samantyyppisiä asioita.
Ei kannata mennä elämältä piiloon.. ;)
elämää vastaan enemmän :)
tai ei vaan sanoja vaan ne kuulosti siltä, että ne oli kirjoitettu sydämestä; oli kiva lukea :)
"Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa" Luin sinun tekstisi ja ajattelin, että kuinka minäkin olen tapojeni orja: ensin oikean jalan sukka sitten...paljon muutakin pinttyneitä tapoja; kiitos sinulle, nyt täytyy kokeilla josko niitä onnistuisi omalta kohdalta muuttaa ei siksi, että niissä olisi jotain väärää, mutta ehkäpä se ajattelu toimisi kaikissa asioissa; sieltä voisi löytyä vaikka mitä "aarteita" opittavaksi.
elämän ehto, vierivä kivi ei sammaloidu. ;) Ei vaan, mutta omien kahleiden murtaminen on riemastuttavaa, olen onnellinen puolestasi. Ja ympäristösi puolesta. :) Saattaa minullakin olla jotain uutta takataskussa.