Olen nyt tälläisen asian kanssa paininut. Sellainen jonka kanssa tulee heti toimeen, vai sellainen jollainen haluaisi olla vai miten? Periaatteessa olen kaikkien kanssa tullut heti toimeen, mutta ongelmat tulee yöhemmin ja se lähinnä kun olen herkkä ja visuaalinen ihminen niin otanko terpeutin joka ns. edustaa unelmaani, mies/naisunelmaa? Siis esim sellainen nainen kuin haluaisin olla tai sellainen mies jonka haluaisin ym. Tällä hetkellä diagnoosi keskivaikea masennus ja ahdstus.
Miten valita terapia ja terapeutti?
bird2
9414
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tärkeä valita terapeutti, joka edustaa uskomaasi koulukuntaa. Masennukseen ei ole todettu olevan mitään hyötyä käydä pitkiä psykoanalyyttisiä terapioita. Kognitiivinen on todettu tutkimuksiisa tehokkaimmaksi.
Kemiat eivät vaan kaikkien kanssa mene yhteen. Itse en pidä kukkahattutyylisistä.
Kognari, mihin perustuu väitteesi että psykoanalyyttiset teoriat eivät tehoa masennukseen?
Olin itse kanssa ajatellut kognitiivista terapiaa, mutta täällä niihin jonoa. Olen luopumassa toivosta. Nyk. terapeutilla ei Kela pätevyyttä ja sitten terapiapaperit kirjoitettu ryhmäterapiaan jonka lopetin kesken 3kertaan koska en luottanut terapeuttiin. Rahaa palaa vaan koko ajan hukkaan ja hirveitä summia tyhmyyteen.
Luulen, että terapeutin ei tarvitse vastata ihanneminää tai ihannekumppania (nämä mielikuvat ovat suhteellisia ja muuttuvat varmaan sitten, kun olet tervehtynyt). Vai haluaisitko useamman vuoden terapian jälkeen huomata, että joskus kolme vuotta sitten komeana tai mukavana pitämäsi ihminen - silloisen minäsi ihanne - ei ole pystynyt auttamaan sinua juurikaan? Enemmän mun mielestä vaakakupissa painaa se, miten kommunikaatio teidän kesken pelaa, eli tuntuuko, että hän kuuntelee, onko tunne, että tulet kuulluksi, onko hänelle helppo puhua, tuntuuko, että hänen kanssaan pystyy puhumaan vaikeistakin asioista, onko olosi hänen kanssaan turvallinen ym. Nämä eivät aina ole itsestäänselvyyksiä terapiassakaan. Usein jo terapeutin luona ilmaisella koekäynnillä saa jonkinlaista tuntumaa. Nämä ovat aika intuitiivisiakin juttuja, mutta kannattaa joka tapauksessa kuunnella omaa tunnetta.
Pitääkö terapeutti hakea ensin ja aloittaa terapia ja sitten vasta hakea lääkärin kanssa kela korvattavuutta?
Minulle kävi niin,että ahdistuksessa hain ekan terapeutin jonka sain kiinni, hänellä ei kela pätevyyttä kuin pariterapiaan. =( Enempi arkiterapeutti. Hänelle uskaltauduin kertoa kiusaamisestani, tosin olin ekana kertonut sen miehelleni. Minulla luottamus osittain mennyt ja olen hyvin tietoinen itsestäni koko ajan terapiassa. Tämä terapeutti on hyvin lämmin, mutta hän ohjasi ryhmäterapiaan ahdistukseni takia. Minulla meni sitten ryhmäterapia pieleen ja jätin kesken. Osittain sen takia että olin hankalassa kädessä kun oli äitini entinen tuttu tämä terapeutti. Nyt minulle on suositeltu analyyttista,kognitiivista ja ryhmäterapiaa ja kaikki eri henkilöitä. Itseäni kiinnostaisi kognitiivinen mutta sitten jos on vaan että tee näin niin parannut ja sitten ei parannukaan niin voi olla aikamoinen pettymys. Ryhmää pelkään nykyään vaikka aiemmin en pelännyt. Ehkä sen takia että ahdistuksessa jätin sen kesken vastoin terapeuttia. Joudun nyt aloittamaan kaiken taas alusta. =( Ei jaksa...
Niin ja siis ryhmässä ahdistus oli 3 kerran jälkeen jo niin suurta, että olin välillä aika pohjassa. Tuntui että koko ajan joutui vaan siihen tilanteeseen että oli ryhmän ja terapeutin välissä. En tiennyt kumpan voi luottaa.
Mun mielestä on tärkeää, että löydät terapeutin, jolla on suht koht samanlaiset arvot kuin sinulla. Silloin tulee ehkä helpommin "ymmärretyksi".
Itselleni vaikeaa, kun kommunikaatio on vaikeaa. ja en osaa kysyä oikeita kysymyksiä. Helposti kerron vain itsestäni kaiken. Olen niin sekaisin itsekin välillä etten tiedä mitkä arvot on tärkeitä. No tietenkin lapset nykyään, Olen visualisti ja minusta on kiva löytää toisista ihmisistä kauneutta, monesti unohdan siinä itseni. Olen saanut asberger testissä korkeat pisteet mutta sitä ei ole testattu. Olen ainakin as-piirteinen, mutta tietenkin mahdollista että olen ollut masentunut jo pienestä sitä tiedostamatta. Häpeää minulla on paljon sisällä ja siitä haluaisin pois. Olen kauan sitä kantanut ja imenyt myös toisten häpeää sisääni. Olen huomannut, että olen aika turvaton siis että en osaa vältämättä suojella itseäni. Toivottavasti joku ymmärsi.