On se sitten kummallista tämä neitsytmiehen vaikutus leijonanaiseen...
Ennen olin todella itsevarma ja tiesin osaavani kaiken joistain asioista. Sitten tapasin tämän elämäni miehen, joka sai minulta jalat alta. Nykyään tutkiskelen itseäni jatkuvasti koska pelkään etten ole tarpeeksi hyvä hänelle. Kaikkea mitä olen, sanon, teen, miltä näytän..jostain kumman syystä hän saa minut jotenkin epävarmaksi ja ehkä sillä tavoin pystyy myös hieman alistamaan minua. Ehkä se juuri johtuu siitä että pelkään menettäväni hänet.
Mutta kuitenkin suhde on aika aluillaan, ja kun tulen huomaamaan että tämä on jotakin kestävää uskallan olla kunnolla oma itseni ja samaan myös itse suuni auki.
Entä teillä?
Ennen olin todella itsevarma ja tiesin osaavani kaiken joistain asioista. Sitten tapasin tämän elämäni miehen, joka sai minulta jalat alta. Nykyään tutkiskelen itseäni jatkuvasti koska pelkään etten ole tarpeeksi hyvä hänelle. Kaikkea mitä olen, sanon, teen, miltä näytän..jostain kumman syystä hän saa minut jotenkin epävarmaksi ja ehkä sillä tavoin pystyy myös hieman alistamaan minua. Ehkä se juuri johtuu siitä että pelkään menettäväni hänet.
Mutta kuitenkin suhde on aika aluillaan, ja kun tulen huomaamaan että tämä on jotakin kestävää uskallan olla kunnolla oma itseni ja samaan myös itse suuni auki.
Entä teillä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itselläni on kyllä miespuolisia Neitsyt ystäviä, mutta seurustelusuhde ei onnistunut pitemmän päälle. Neitsyt mies yritti hallita minua liikaa, oli mustasukkainen, omistuksenhaluinen ja kritisoi kaikkea mahdollista minussa, ystävissäni ja perheenjäsenissäkin. Hän saattoi olla ihan hulluna ihailusta, mutta jo hetken päässä mököttää, kiukutella ja rähjätä jostain mikä minun mielestäni oli pikkujuttu. Suurpiirteisille Leijonille voi ottaa koville Neitsyen pikkutarkkuus ja sama tietenkin toisinpäin.
Mutta lykkyä tykö silti sinulle...kuitenkin älä anna lannistaa leijonatultasi!!
=o)
Kiitos vastauksesta, se antoi minua ymmärtämään asioita!
Neitsytmieheni on myös kova huomauttelemaan, mutta useinmiten hän tekee sen vain leikillään. Mustasukkainen ei onneksi ole, mutta ehkä enemmän omistushaluinen. Ja tuo suurpiirteisyys vs. pikkutarkkuus! Kello on yksi tärkeimmistä asioista hänen elämässään. Usein käy niin, että jos lupaan esim. hakea hänet jostain ja jos en ole juuri tiettyyn aikaan sielä niin kauhea valitus päälle. Teen paljon hänen puolestaan, mutta siitä ei osoiteta kiitosta juuri millään tavalla.
Kritisoida hän on myös osaa, juuri niinkuin sinun suhteessasikin, hän kritisoi minua ja erityisesti perheenjäseniäni.
Ja tuo ihailu ja sitten yhtäkkiä pikkujutusta rähjääminen...voi kun tuttua.
Mutta kuitenkin rakastan häntä paljon, enkä aijo antaa periksi. Tässä oli pelkkiä negatiivisiä asioita, paljon positiivistakin löytyy, mutta niinhän joka suhteessa on molemmat puolet. Uskon, että asiat muuttuvat kun muutamme pian yhteen ja luulen, että pystyn olemaan enemmän oma itseni. Leijonatuleni palaa hiljaisella ja varovaisella tulella nyt, mutta kohta se saa ja pitääkin palaa suuremmalla liekillä! :)