Olen 19 vuotias nuori nainen.
Olen monen vuoden ajan pelännyt että olen masentunut, mutta olen laskenut sen normaalin teini-iän piikkiin. Kuitenkin itsemurha-ajatukset olivat jo osa elämääni kun olin 10 vuotias. ja olenhan nyt 19.
Olen siis toivonut kuolemaa niin kauan kuin muistan. Onko itsemurha-ajatusten ajatteleminen päivittäin normaalia? Eläminen on ajoittain tosi raskasta, juuri ja juuri jaksaa sängystä nousta, joskus ei.
Tämä heijastuu koulumenestykseen, en millään saa tehtyä kurssitöitä ja esseitä valmiiksi, poissaoloja kertyy. Mutta joskus on hyviä kausia ja tulee niitä kaseja ja ysejä.
Oloni on pahimmillaan aina keväisin ja syksyisin. Josksu vannoin hakevani apua, mutta en tiedä mistä ja miten. Ja en haluaisi hakea apua, koska se maksaa. Enkä mielelläni haluaisi lääkkeitäkään.. koska ne maksaa...
Toisaalta tuntuu etten jaksa enää ilman apua.
Elossa minut pitää perhe ja poikaystävä.
Olen monen vuoden ajan pelännyt että olen masentunut, mutta olen laskenut sen normaalin teini-iän piikkiin. Kuitenkin itsemurha-ajatukset olivat jo osa elämääni kun olin 10 vuotias. ja olenhan nyt 19.
Olen siis toivonut kuolemaa niin kauan kuin muistan. Onko itsemurha-ajatusten ajatteleminen päivittäin normaalia? Eläminen on ajoittain tosi raskasta, juuri ja juuri jaksaa sängystä nousta, joskus ei.
Tämä heijastuu koulumenestykseen, en millään saa tehtyä kurssitöitä ja esseitä valmiiksi, poissaoloja kertyy. Mutta joskus on hyviä kausia ja tulee niitä kaseja ja ysejä.
Oloni on pahimmillaan aina keväisin ja syksyisin. Josksu vannoin hakevani apua, mutta en tiedä mistä ja miten. Ja en haluaisi hakea apua, koska se maksaa. Enkä mielelläni haluaisi lääkkeitäkään.. koska ne maksaa...
Toisaalta tuntuu etten jaksa enää ilman apua.
Elossa minut pitää perhe ja poikaystävä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjoituksesi antaa kuvan, että ulkopuolinen apu olisi varmasti paikallaan. Ota yhteyttä paikkakuntasi mielenterveystoimistoon. Käsittääkseni saat sieltä maksutonta apua! Voimia sinulle kovasti!!!
Sullahan on paljon elämässäsi : perhe ja poikaystävä.
Normaalia jatkuva itsetuhoisuus ei ole, mutta apua on helposti saatavana.
Huomenna terveyskeskukseen, kerrot, mikä vaivaa, saat lääkärinajan, ja asiat lähtevät rullaamaan.
KOKO elämä mahdollisuuksineen edessä:
Että olen sulle kateellinen !
Olen 50, mulla on mies, joka on itsetuhoinen,hänen rinnallaan on tosi raskasta, ei edes pähkäile laillasi, onko joku vikana, vaan vakuuttaa olevansa terve... kuvittele sitä. = o
Sähän tajuat tilanteesi täysin ja olet fiksun tuntuinen nuori nainen. Mun mies on vailla tunteita oleva narsisti, joten hänen tilanteensa on meille äärimmäisen raskas. Sinä ajattelet muita, joka on kaunis ja terve piirre ! Ihailen !
Jaksele ja hae apua, sitä löytyy kyllä !
Vaikutat masentuneelta, ei voi kieltää. Itsemurha-ajatukset noin nuorena kuulostaa pahalta jutulta. Mielenterveystoimiston apu on tosiaan maksutonta. Toinen maksuton vaihtoehto on kouluterveydenhoitajan kautta. Ja terveyskeskus päivystää aina, sekin suht. huokealla. Kannattaa hakea apua ennen kuin olo vielä heikkenee. Jaksamista sinulle ja otathan pian yhteyttä ammattiapuun.