Tänään on yksi niistä pahoista päivistä, kun mieli on täysin sirpaleina. Mistä löytäisin avun tähän pahaan oloon? Ikää vähän yli 30, kaksi teini-ikäistä lasta, ihana avopuoliso ja hohdokas työ...Ei sitä luulisi, että asiat voivat olla huonosti. Ulkokuoren sisällä kuitenkin mieli huutaa apua. Vuosien takainen parisuhdeväkivalta on jättänyt pahat arvet, jotka olen vain piilottanut sisälleni. Teini-ikäiset lapseni kohtelevat minua kuin koiraa (juu juu..olisi pitänyt hoitaa kasvatuspuoli paremmin, mutta parhaani tein yksinhuoltajana), varastavat rahaa ja tupakkaa; koulu menee miten sattuu, alkoholi mukana sekä lastensuojelu. Työtön avopuoliso tukee minkä voi, mutta ei paljoa pysty auttamaan, koska ei lasten isä. Työpaikalla minut on eristetty muusta porukasta, ei tiedoteta asioita eikä anneta työtehtäviä, joten istun lähes toimettomana joka päivä. Olenkin kysynyt suoraan pomoltani, yritetäänkö minua savustaa ulos, mutta hän kielsi asian. Minulla ei ole yhtään ystävää, ei kavereita, ei yhtäkään kodin ulkopuolista kontaktia. En voi aloittaa harrastusta, vaikka haluaisin, koska elämme vain minun tuloillani; jo nyt olemme muutamia päiviä kuukaudessa ilman ruokaa, koska rahat loppu; kuitenkin tulot kaikkien rajojen yläpuolella, ettemme saa mistään tukea.
Viime syksynä paloin loppuun henkisesti ja menin lääkäriin. Yksi käynti depressiohoitajalla ja sitten oltiin kirjoittamassa reseptiä. Ei kiitos, sanoin. Tarvitsen myös terapiaa, keskustelua toisen henkilön kanssa. Ei onnistunut.
Kumpa alkoholi maistuisi, voisi siihen surunsa hukuttaa, mutten pidä sen mausta. Viiltelin itseäni ensimmäisen kerran pari viikkoa sitten ja kumma kyllä, fyysinen kipu auttoi; ei ollut henkisesti niin paha olla. Tappaa en itseäni uskalla...toivon vain, että sairastuisin vakavasti.
Kiitos sinulle, joka jaksoit lukea tämän loppuun.
Viime syksynä paloin loppuun henkisesti ja menin lääkäriin. Yksi käynti depressiohoitajalla ja sitten oltiin kirjoittamassa reseptiä. Ei kiitos, sanoin. Tarvitsen myös terapiaa, keskustelua toisen henkilön kanssa. Ei onnistunut.
Kumpa alkoholi maistuisi, voisi siihen surunsa hukuttaa, mutten pidä sen mausta. Viiltelin itseäni ensimmäisen kerran pari viikkoa sitten ja kumma kyllä, fyysinen kipu auttoi; ei ollut henkisesti niin paha olla. Tappaa en itseäni uskalla...toivon vain, että sairastuisin vakavasti.
Kiitos sinulle, joka jaksoit lukea tämän loppuun.
Vastaukset 9
Vanhimmat
verenpaineen (120-80) ja sykkeen (60) , jos arvot ovat vähänkin koholla niin hankkimaan niihin lääkityksen.
Se helpottaa jo kovasti.
Hei!
Varaa uudestaan aika lääkäriin. Ei kukaan voi pakottaa sinua syömään lääkkeitä. Voit käydä juttelemassa siellä depressiohoitajan luona ilman lääkehoitoakin.
Tiedostat hyvin ongelmasi, se on jo paljon. Tedät myös että keskustelu voisi sinua auttaa. Joten jatka siitä eteenpäin.
Tarvitset myös lääkärisuhteen, jotta vointia arvioidaan myös lääketieteellisesti ja tarvitset vähintään sen kolmen kuukauden hoitosuhteen jotta voit hakeutua kelan tukemaan terapiaan. Kun olet vielä työelämässä, niin varaa aika työterveyslääkärille.
Voimia avun hakemiseen!!
tosin eri syistä kun sulla. Rukoilen joka ilta että Jumala antais mulle mahasyövän tai jonkun että pääsis pois tästä maailmasta. Oon ollu työtön toista vuotta ja täysin persaukinen, yksinäinen ja elämänhalu kadonnut jo vuosia sitten :(
En osaa tuohon mielenterveyspuoleen antaa neuvoja, mutta ajattelin jotenkin auttaa. Teillä olisi palaverin paikka koko perheenä. Ensin pitää vielä kysyä, minkä ikäisiä lapsesi ovat?
Jos lapsesi eivät kohtele sinua niinkuin vanhempaa tulee kohdella, sinun täytyy ottaa tietyt aseet käyttöön. Jos eivät tee sinun pyyntösi mukaan (auta sinua, siivoa huoneitaan, hoida koulua...), siitä seuraa sanktio. Ota esimerkiksi kännykät pois. Jos huono käytös jatkuu, poista heidän etuoikeuksiaan. Jätä vaikka lopulta vain sängyt huoneisiin. Jos varastelu jatkuu, laita tavaroita lukkojen taakse.
Kerro heille, että rakastat heitä. Että haluat heillä kaiken olevan hyvin. Kehu heitä, kun he onnistuvat. Ovatko he todistaneet väkivaltaa perheessänne? Oletko pyytänyt anteeksi sitä, että he joutuivat sitä katsomaan?
Tärkeää olisi myös, että puolisosi näyttäisi paikkansa perheessänne. Vaikka hän ei ole lasten isä, hän on aikuinen talossa. Lasten täytyy voida luottaa siihen, että hän välittää ja että häneen voi luottaa. Jos sinä väsyt tai sairastut, jonkun täytyy pitää perhettä kasassa.
Pyydä lapsia tulemaan suoraan koulusta kotiin ja tekemään läksyt. Sen jälkeen harrastukset ja ajanvietto kavereiden kanssa. Kun koulussa tulee onnistumisia, siitä voi palkita.
Miltä tuntuisi, jos kirjoittaisitte joitain sääntöjä ihan paperille ja kaikki allekirjoittaisivat? Esim. jokainen siivoaa perjantaina oman huoneensa.
toodellakin raastava tilanne päällä. Ja jos minulla olisi hyviä neuvoja. niin mielelläni antaisin, vaan kun ei ole.
Työpaikkallasi saattaa olla se tyypillinen veritaistelu töiden uusjaosta käynnissä. Se mitä aistit ympärilläsi on ilmeisesti sitä juonittelua, kieroilua ja sitä oman edun tavoittelua jolla heikoimmin itseään puolustamaan pystyviltä pyritään riistämään loputkin. Siitä voisit mennä puhumaan työterveydenhoitoon missä ilmiö kyllä tunnistetaan. Muutoin heilläkään ei ole mahdollisuuksia puuttua siihen työpaikan sisäiseen ilmapiiriin. Se on se mikä se on.
Voisit kyllä pyytää sitä sairaslomaa, vaikka se tietysti tarkoittaakin samalla sitä, että olet yhä heikoimmilla siinä työyhteisössä, koska sairaslomaa on niin helppo käyttää sinua vastaan. Tässä se nähdään se tämän hyvää tarkoittava neuvon hienous. Toisaalta kuitenkin voi olla parempi olla sairaslomalla, kuin polttamassa itseään loppuun siellä työpaikalla. Uskomatonta miten ihastuttavia me IHMISET olemme.
Teini-ikäisten nuorten mielipiteistä ja tekemisistä ei kenenkään kannattaisi pahoittaa mieltään. Sellaisia ne kaikki yleensä ovat. Kiittämättömiä ja hankalia. Sanot nyt vaan suoraan heille ettei sinulla ole voimia heidän ongelmilleen ja että pyydät ottamaan vastuu itsestään. Kerrot että voisit kaikkein parhaiten jos he pitäisivät hyvää huolta itse itsestään. Se heidän on tehtävä kuitenkin jo pian, elettävä oma elämänsä.
Mahtaako avopuolisosi kiltteytensä lisäksi pystyä tukemaan sinua? Elikkä tässä tapauksessa hoitamaan ne kotihommat siellä kotona ollessaan. Se että yksi mies kotona, saattaa niin usein tarkoittaa että siellä on yksi lisää hoidettava. Laadi lista siitä mitä hänen on tehtävä päivän aikana: ruuanlaitto, siivoaminen yms. Ja tässä nähdään tämänkin hienon neuvon arvo -> saattaapi avomiehesi käydä ärtyneeksi, hankalaksi ja lähteä lätkimään, ettei sinulla ole sitä viimeistäkään (henkistä) tukea jäljellä.
Kiitos kaikille teille, jotka kommentoitte asiallisesti viestiäni. Tuoss aolikin jo pari päivää ihan hyvä olo, mutta nyt taas tuntuu, että olen syöksykierteessä. Jussi27, tiedän, miltä sinusta tuntuu. Itselläni ovat samanlaiset ajatukset seurana lähes päivittäin; ainakin, jos sairastuisin vakavasti, pääsisin sairaalaan, mieli ajelihtisi elämän ja kuoleman välillä eikä tarvitsisi miettiä ongelmia.
Dumplate...lauseesi teini-ikäisistä oli virkistävä...kiittämättömiä ja hankalia :) . Vaikka rakastan lapsiani yli kaiken ja palvon heitä, ovat he myöskin juuri tuota. Ehkä jos olisi tuttavaperheitä, jossa teini-ikäisiä, olisi jotakin vertailukohtaa ja ehkä huomaisin, että monessa perheessä on samanlaisia ongelmia, mutta nyt vain joudun käsittelemään asiat itsekseni ja tulee se tunne, ettei kenelläkään ole samanlaista tilannetta, kuin meillä. Työpaikasta olit oikeassa, tiedän olevani kipeästi lääkityksen/ sairasloman tarpeessa, mutta ajatus sairaslomatodistuksen tuomisesta...näin pienessä yrityksessä en vain pysty siihen...tilanne vain pahenisi.
Mies on uskotattoman ymmärtäväinen ja auttavainen; enempää ei voisi toivoa, joten se taitaakin olla ainoa asia, mikä toimii. Mies tekee suurimman osan kotitöistä ja muutoinkin tukee minua. Keskinäinen vitsimme onkin nykyään "muutama vuosi enää" viitaten siihen hetkeen, kun lapsukaiset muuttavat omilleen :)
Onneksi tulee viikonloppu eikä tarvitse elää kellon mukaan. Voimia ja jaksamista kaikille!
tämä tulee nyt monta vuotta jäljessä,mutta lapsistasi tunnistan omat muksuni aikoinaan jotka nyt ovat jo teini-iässä,meilläkin lastensuojelu jatkuvasti paikalla kun eivät koulua käyneet ja varastelua ilkivaltaa yms,arestit eivät auttaneet kun niistä karkasivat.Jouduin lopulta ilmoittamaan että annan heidät huostaanotettavaksi koska minun voimani yksinhuoltajana olivat aivan loppu eikä lastensosiaalitoimestakaan neuvoja enää ollut antaa vaan hekin nostivat kädet ylös.Siinä myös samalla tein vuorotöitä hoitoalalla millon öisin millon päivisin ja mitenkin.Niin karmealta kuin kuullostaa niin huostaanotto oli oikea päätös molemmat poikani lähtivät Oulun lähelle poikakotiin ja siellä suorittivat peruskoulunsa loppuun ja ovat jopa molemmat jälkeenpäin todenneet että tein kuin teinkin oikean päätöksen aikoinaan ja vasta nyt ovat ruvenneet hahmottamaan/tajuamaan parikymppisinä kuinka poikki olin siitä kaikesta ja miten itse olivat valmiita ryssimään koko elämänsä.
"..., joten istun lähes toimettomana joka päivä."
Juttu voisi muuten olla ihan tätä päivää, mutta em. pätkä tekstiä tekee siitä epäuskotavan. Mikään työpaikka eikä kukaan pomo näinä päivinä, eikä vuonna 2010, pidä työntekijöitä, jotka eivät tee mitään.
Toisekseen; alkoholille ja viiltelylle on terveellisempiäkin itsensä kidutusvaihtoehtoja. Juokse vaikka maratonia, ei maksa mitään. Toiveesikin on omituinen, varo, sitä saa, mitä tilaa.
Jumala on voimallinen auttamaan jokaista joka tulee hänen luoksensa pyytäen apua. Anna elämäsi Jeesuksen haltuun. Siunausta päivääsi :)T: eräs uskovainen
http://www.youtube.com/watch?v=T5-6gwssX0Y