mistä motivaatiota

oma lapsettomuus ja pahat kokemukset päivähoidosta.haluan tarjota jotain parempaa mitä itse olen saanut.kutsumustyötä :)..
vanhemmat ja suuret ryhmä koot pistää haastetta välillä.

vaiheessa kevättä on jo vähän väsynytkin työhön ja lomaa odottelee, mutta vastailenpa kuitenkin kysymyksiisi. Minua motivoi sellaiset ihan arjen asiat, kuten että lapsi oppii vaikkapa kävelemään, itse syömään, puhumaan, pukemaan, erilaisia kädentaitoja, pyöräilemään, lukemaan jne. Ne ovat lapselle suuria asioita ja lapsen ilme uuden taidon opittuaan on aina mahtavaa nähdä! Erilaiset lapset koen suurena rikkautena työssäni. Voin myös itse aikalailla vaikuttaa omaan työhöni. Haasteellisena, mutta myös motivaatiota lisäävänä koen myös ns. erityislapset. On aivan erityisen palkitsevaa kokea, miten he myös oppivat erilaisia taitoja. Ja lopuksi: Lapset vielä nykyäänkin ovat enimmäkseen aitoja ja antavat hoitajalleen rehellistä palautetta välittömästi!

eli...kun tiedän että teen työni hyvin saan siitä motivaatiota.
työn vastapainoksi jotin muuta, liikuntaa, askaretta, harrastus tms.
pitää keksiä tekemistä lasten kanssa, askartelua, lukemista, loruttelua..
ulkoilua paljon ja retkeilyä ym. tavata muita hoitajia lapsineen ym.
vaihtelevuus tekee työstä miellyttävän.
juhlia lasten kanssa...
keksiä arkeen kaikkea kivaa.
kun tätä työtä tekee kutsumusammattina kyllä tätä jaksaa, eikä päivääkään vaihtaisi pois, niitä huonojakaan.

Saan motivaatiota lapsista, heidän jutuistaan ja puuhistaan ja siitä kun näen joka päivä jonkun oppineen jotain pientäkin uutta. Myös se että saa suunnitella ja toteuttaa esimerkiksi jumppia ja askarteluhetkiä joista sitten näkee lasten iloitsevan. Myös vanhemmilta ja työkavereilta saatu hyvä palaute tuntuu hyvältä ja motivoi, on kiva tietää että muutkin arvostavat sitä mitä minä teen.

Haasteellisinta on lapsiryhmän ja muiden töiden yhdistäminen. Lastentarhanopettajana työhöni liittyy paljon muutakin kuin vain lasten kanssa olemista, esimerkiksi terapeuttien tapaamista, hoitopäiväkirjojen täyttämistä ja kuvauksien kirjoittamista. Tämä kaikki on tärkeää työtä, mutta välillä saa oikeasti miettiä että milloin kaiken tosiaan ehtisi etteivät lapset kärsisi siitä.

Suunnittelusta ja toteuttemisesta pidän minäkin. Lisäksi tykkään erityisen paljon dokumentoida lasten asioita, tarinoita valokuvia jne.

Koulutukset ovat hyvä motivaatiolähde. Niistä saa uusia ajatuksia ja ideoita. Opiskelijoiden ohjaukset ovat mukavaa vaihtelua työssä. Myös vanhempien kohtaaminen ja erityisesti perhekeskustelut antavat paljon.

Lapset ovat mainioita:)

Suuri ryhmä ja välillä yksinäisyys työssä ovat haasteita. Vaikka työparikin on, olen olosuhteiden pakosta paljon yksin ryhmän kanssa. Myöskin palkka aiheuttaa haastetta, tai lähinnä se kuinka sen saisi riittämään;)

Teen työtä kiertävänä lastenhoitajana. Saan motivaatiota lasten ilosta. oppimisesta ja tiedosta että he kehittyvät jatkuvasti positiiviseen suuntaan.
Onhan tämä työ rankkaa, mutta ei heti tule mieleen yhtäkään helppoa työtä joka ei stressaisi yhtään.