Ketjussa Vaaralliset lapset tuli esille käsite vaaralliset opettajat, mutta meillä on kokemusta tältä keväältä häirikkö rehtorista. Laitan tämän omaksi ketjukseen, jos vaikka joku hyvinkin voisi saada oppia kokemuksestamme, koska kaikesta huolimatta kaikki näyttää oikean avun turvin kääntyvän lapsen kohdalla parhain päin.
On kyse lapsesta, jonka oli tarkoitus opiskella vielä tämä vuosi erityisopetuksen pienryhmässä, mutta syksystä alkaen siirtyä vähitellen yleisopetuksen puolelle. Meillä on siis takana jo koettuna hoidollinen huostaanotto ja nähty sen myötä, miten lapsen vointi silloin huostaanoton aikana romahti, mutta nyt kotiutumisen jälkeen hän on oikean kuntoutuksen myötä toipunut silmissä.
Koko tapahtumaketju alkaa jo viime syksynä, jolloin luokkaan oli siirretty niin väkivaltaisia oppilaita, että opettajan sanojen mukaan opetuksesta esim. matematiikan osalta ei syksyn aikana tullut luokassa mitään, oppilaat jäivätkin jälkeen opetussuunnitelmasta tuon lukukauden aikana. Kaikki huipentui lapseni kohdalla koulussa tapahtuneeseen pahoinpitelyyn, jonka seurauksena hän oli pois lähes kolme kuukautta syyslukukauden aikana. Jotui olemaan pois, koska rehtori ei suostunut erottamaan koulusta väkivallantekijää, päätekijöistä päästiin eroon vasta jouluna ja lapseni palasi kouluun kevätlukukauden alussa.
Rehtorin outo käytös tuli ilmi jo syksyllä. Opetusviraston juristin mukaan koululla olisi ollut perusteita erottaa päätekijä jo pahoinpitelyn tapahduttua, koska kyse oli lääkärintodistuksen perusteella lapsen terveyden vaarantaneesta väkivallanteosta. Rehtori sen sijaan antoi vain kirjallisen varoituksen ja sen jälkeen piti kuulema seurata, oliko varoitus tehonnut. Hän ilmoitti minulle, että "nyt ei saada näyttöä varoituksen tehosta, koska X ei ole koulussa". Olihan väkivaltaa suuntautunut pojan taholtaan muihinkin oppilaisiin, paljon lievemmässä määrin tosin, mutta rehtorin mielestä minun olisi pitänyt antaa lapseni kouluun jatkuvasti hakattavaksi, että hän olisi voinut erottaa väkivaltaisen oppilaan vasta TOISTUVAN vakavan pahoinpitelyn seurauksena.
Aikaisemmin koko oppilashuoltoryhmä rehtoria myöten oli hoitanut lapsen asioita esimerkillisesti, mutta tuo kyseinen rehtori aloitti koulussa vasta viime syksynä. Tilanne oli aivan uskomaton, mutta lapseni puolesta raivosta kihisten opetin lasta kotona tuon pitkän poissaolon ajan eli 3 kk. Koko luokka oli siis jäljessä opetussuunnitelmasta, eikä kotiopetus tällä kertaa (sitä on ollut ennenkin eri tilanteissa) pystynyt kuromaan kiinni opetussuunnitelmia, koska lapsi ei sairausloman alussa ollut psyykkisesti opiskelukunnossa.
Hänen voimavarojaan kuvaa kuitenkin, että hän toipui uskomattoman hyvin ja joulun jälkeen sovimme opettajan kanssa, että opettaja pitää tekemättä jääneitä kokeita omien resurssiensa mukaan ja yrittää kiriä etenkin matematiikan opetusta koko luokan osalta. Tilanne luokassa ei kuitenkaan ollut kauan rauhallinen, kun taas saatiin uusia, levottomia oppilaita ja suoraan sanottuna luokanopettajankin voimavarat näittivät olevan jo aika vähissä. Lapseni kuitenkin viihtyi yleisopetuksen luokassa yhä paremmin, oli ilo lukea nuorten keskustelufoorumeilta uusien luokkakavereiden kommentteja: "Meidän luokkaan on tulossa uusi kiva tyttö, jippii, kivaaaaa!"
Erityisoppilaalla on siis lain mukaan oikeus siirtyä 3-6 kk kestävään kokeiluun yleisopetuksen puolelle koska tahansa, näitä siirtoja tehdään jopa päivän varoitusajalla siten, että lapsen paremmin tuntevat tahot vain suurin piirtein ilmoittavat rehtorille, että näin on päätetty ja asia on sillä selvä. Sekä kuntouttava taho, koulun psykologi, lapsi itse ja minä päädyimme siirtoon kahdesta syystä. Lapsen toipumisen takia ja siksi, että tilanne oli huono edelleen erityisopetuksen ryhmässä, opettaja ei pitänyt edes rästikokeita ja matematiikassa ei edistytty toivotulla tavalla. Mutta sitten alkoi rehtorin viimeinen vääntö, joka oli aivan uskomatonta, lakien vastaista ja näytti alkuun musertavan lapsen täydellisesti. Hän kysyikin aika voimattoman tuntuisena, että: "Miksi aina minä?" Mielessä oli turhan selkeästi vielä laiton huostaanotto aikanaan, jolloin lasta kohdeltiin todella mielivaltaisesti ja lakien vastaisesti. Lapsi muisti siis, miten silloinkin kodin ulkopuolelta tuli se "voima", joka pystyi kohtelemaan häntä julman väärin, eivätkä vanhemmat voineet tehdä mitään hänen puolustamisekseen.
On kyse lapsesta, jonka oli tarkoitus opiskella vielä tämä vuosi erityisopetuksen pienryhmässä, mutta syksystä alkaen siirtyä vähitellen yleisopetuksen puolelle. Meillä on siis takana jo koettuna hoidollinen huostaanotto ja nähty sen myötä, miten lapsen vointi silloin huostaanoton aikana romahti, mutta nyt kotiutumisen jälkeen hän on oikean kuntoutuksen myötä toipunut silmissä.
Koko tapahtumaketju alkaa jo viime syksynä, jolloin luokkaan oli siirretty niin väkivaltaisia oppilaita, että opettajan sanojen mukaan opetuksesta esim. matematiikan osalta ei syksyn aikana tullut luokassa mitään, oppilaat jäivätkin jälkeen opetussuunnitelmasta tuon lukukauden aikana. Kaikki huipentui lapseni kohdalla koulussa tapahtuneeseen pahoinpitelyyn, jonka seurauksena hän oli pois lähes kolme kuukautta syyslukukauden aikana. Jotui olemaan pois, koska rehtori ei suostunut erottamaan koulusta väkivallantekijää, päätekijöistä päästiin eroon vasta jouluna ja lapseni palasi kouluun kevätlukukauden alussa.
Rehtorin outo käytös tuli ilmi jo syksyllä. Opetusviraston juristin mukaan koululla olisi ollut perusteita erottaa päätekijä jo pahoinpitelyn tapahduttua, koska kyse oli lääkärintodistuksen perusteella lapsen terveyden vaarantaneesta väkivallanteosta. Rehtori sen sijaan antoi vain kirjallisen varoituksen ja sen jälkeen piti kuulema seurata, oliko varoitus tehonnut. Hän ilmoitti minulle, että "nyt ei saada näyttöä varoituksen tehosta, koska X ei ole koulussa". Olihan väkivaltaa suuntautunut pojan taholtaan muihinkin oppilaisiin, paljon lievemmässä määrin tosin, mutta rehtorin mielestä minun olisi pitänyt antaa lapseni kouluun jatkuvasti hakattavaksi, että hän olisi voinut erottaa väkivaltaisen oppilaan vasta TOISTUVAN vakavan pahoinpitelyn seurauksena.
Aikaisemmin koko oppilashuoltoryhmä rehtoria myöten oli hoitanut lapsen asioita esimerkillisesti, mutta tuo kyseinen rehtori aloitti koulussa vasta viime syksynä. Tilanne oli aivan uskomaton, mutta lapseni puolesta raivosta kihisten opetin lasta kotona tuon pitkän poissaolon ajan eli 3 kk. Koko luokka oli siis jäljessä opetussuunnitelmasta, eikä kotiopetus tällä kertaa (sitä on ollut ennenkin eri tilanteissa) pystynyt kuromaan kiinni opetussuunnitelmia, koska lapsi ei sairausloman alussa ollut psyykkisesti opiskelukunnossa.
Hänen voimavarojaan kuvaa kuitenkin, että hän toipui uskomattoman hyvin ja joulun jälkeen sovimme opettajan kanssa, että opettaja pitää tekemättä jääneitä kokeita omien resurssiensa mukaan ja yrittää kiriä etenkin matematiikan opetusta koko luokan osalta. Tilanne luokassa ei kuitenkaan ollut kauan rauhallinen, kun taas saatiin uusia, levottomia oppilaita ja suoraan sanottuna luokanopettajankin voimavarat näittivät olevan jo aika vähissä. Lapseni kuitenkin viihtyi yleisopetuksen luokassa yhä paremmin, oli ilo lukea nuorten keskustelufoorumeilta uusien luokkakavereiden kommentteja: "Meidän luokkaan on tulossa uusi kiva tyttö, jippii, kivaaaaa!"
Erityisoppilaalla on siis lain mukaan oikeus siirtyä 3-6 kk kestävään kokeiluun yleisopetuksen puolelle koska tahansa, näitä siirtoja tehdään jopa päivän varoitusajalla siten, että lapsen paremmin tuntevat tahot vain suurin piirtein ilmoittavat rehtorille, että näin on päätetty ja asia on sillä selvä. Sekä kuntouttava taho, koulun psykologi, lapsi itse ja minä päädyimme siirtoon kahdesta syystä. Lapsen toipumisen takia ja siksi, että tilanne oli huono edelleen erityisopetuksen ryhmässä, opettaja ei pitänyt edes rästikokeita ja matematiikassa ei edistytty toivotulla tavalla. Mutta sitten alkoi rehtorin viimeinen vääntö, joka oli aivan uskomatonta, lakien vastaista ja näytti alkuun musertavan lapsen täydellisesti. Hän kysyikin aika voimattoman tuntuisena, että: "Miksi aina minä?" Mielessä oli turhan selkeästi vielä laiton huostaanotto aikanaan, jolloin lasta kohdeltiin todella mielivaltaisesti ja lakien vastaisesti. Lapsi muisti siis, miten silloinkin kodin ulkopuolelta tuli se "voima", joka pystyi kohtelemaan häntä julman väärin, eivätkä vanhemmat voineet tehdä mitään hänen puolustamisekseen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Epäilin jo jotain outoa, kun koulupsykologi kaiken yhteisen ilomme keskellä äkkiä soittikin ja pyysi minua ottamaan yhteyttä rehtoriin. Rehtorin kanta oli aivan uskomaton, hän kielsi jyrkästi siirron, pääasiallisena syynä oppilaan runsaat poissaolot, joiden takia ei muka "ollut riittävää näyttöä, että lapsi voi menestyneesti opiskella yleisopetuksessa"!
Kun muistutin, minkä takia poissaoloja on kertynyt, ei sillä kuulema ollut mitään merkitystä, miksi niitä on, koska niitä nyt vain on niin paljon. Lapsi oli edistynyt ja menestynyt opinnoissaan aivan hyvin, mutta rehtorin mielestä oli poissaolojen takia vaakalaudella, "voiko hän edes sallia luokalta siirtoa tällaisessa tapauksessa". Siis hän oli jättämässä lasta luokalleen! Ja miten enempää näyttöä yleisopetuksessa menestymiseen voitiin saada, jos lapsi ei päässyt siihen 3-6 kk kestävään kokeiluun, johon laki hänet oikeutti. Siirto olisi voitu siis tehdä ihan vain siten, että asiasta ilmoitetaan rehtorille, mutta hänen mielestää "Ei se nyt ihan niin vain tapahdu, koska asioistahan pitää neuvotella ja pitää kokous."
Koulupsykologi, jolla on 21 v työkokkemusta, yritti puhua järkeä rehtorin päähän, mutta mikään ei auttanut. Tuntui kuin urheiluhullu rehtori olisi vihoitellut psykologille siitäkin, että kevätlukukauden alussa olleessa palaverissa psykologi ajoi läpi koulukohtaisen vapautuksen liikuntatunneista, että lapsi voisi keskittyä poissaolojen takia tärkeämpiin aineisiin. Rehtori vaati siis palaverin asiasta ja järjesti sen tahallaan sellaiselle päivälle, että koulupsykologi ei päässyt paikalle, eikä ikävä kyllä lapsen terapeuttikaan, joka on toiselta ammatiltaan myös erityisopettaja.
Menin siis yksin riiviö-rehtorin ja luokanopettajan tapaamiseen ja jo menomatkalla pohdin mielessäni, kadunko kovastikin jälkeenpäin, jos en suutu rehtorille hänen mielivallastaan, pätemisen- ja vallanhalustaan. Palaveri oli aivan uskomaton. Yleisopetussiirrolle rehtori asetti mm. seuraavia vaatimuksia: (joita siis lain mukaan ei ole olemassakaan)
1) Lapsen on muutamassa viikossa kyettävä suorittamaan toistakymmentä koetta, joita siis open voimat eivät olleet riittäneet järjestämään kevään aikana.
2) Yhtään sairaustapausta tai poissaoloa ei saa enää tulla. Esim. terapia- ja hammaslääkäri- ja silmälääkärikäynneistä oli muutama satunnainen poissaolo.
3) Uintitaidosta on hankittava uimahallivalvojilta todistus.
Lapsi on osannut uida 4-vuotiaasta asti ja edellisenä vuonna oli luokan mukana uimahallissa, joten näyttöä on uintitaidosta, mutta minun piti jostain saada todistus, että lapsi osaa EDELLEEN uida. Ja vaikka nuo kaikki vaatimukset olivat laittomia, ei yleisopetukseen ollut pääsyä, koska rehtori on laivan kippari niin sanotusti. Tiesin, miten musertunut lapsi oli siitä, että joutuisi olemaan erityisluokan väkivaltaisessa ilmapiirissä koko loppukevään ja tiesin myös, miten mielivaltaisia rehtorin vaatimukset olivat, laittomiakin.
Palaverin loppupuolelle asti kiristelin hampaitani, mutta sitten räjähdin koko sillä antaumuksella, mitä laittoman huostaanoton aikana ei saanut ikinä tapahtua. Oli loistava oivallus tosiaan ymmärtää, että lapsi ei ollut huostassa sillä hetkellä ja normaalit tunnereaktiot olivat siksi mahdollisia.
Olipa voimaannuttava kokemus, sanon vaan :) Taidan olla tyypillinen suomalainen siinä mielessä, että suuttu kunnolla korkeintaan kerran viidessä vuodessa, mutta sitten suuttuu kunnolla ja antaa tulla ulos kaiken, että vahingossakaan ei jää mitään sanomatta.
Puhuin korotetulla äänellä ja totta kai hienohelma yritti ottaa ylimielisen vähättelen asenteen, että "ei tässä huutaminen auta". Sanoin kyllä senkin, että sekö on muka sivistyneempää kun hän hiljaa hampaiden välistä sihisee piiloaggressioitaan koko palaverin ajan. Ja sanomieni asioiden asiasisältö ei siitä muutu, vihellän, nauran, laulan, kuiskaan, kähisen tai huudan ne hänelle, sisältö on tismalleen sama ja pysyy muuttumattomana. Bravuuri oli ehkä toteamus "Kaikenlaisia hiippareita sitä rehtoriksi valitaankin."
Soitin heti tapauksen jälkeen sekä koulupsykologille että terapeutille ja he molemmat pitivät suuttumistani erittäin ymmärrettävänä noissa olosuhteissa, mitä se tietysti olikin. Onni onnettomuudessa oli se, että psykologi oli sillä hetkellä töissä opetusvirastossa ja oli jo puhunut rehtorin kahdelle esimiehelle tilanteestamme. Sieltä näytettiin meidän mielipiteellemme vihreää valoa ja luvattiin tulla paikalle seuraavaan palaveriin, jos riiviö-rehtorin asenne ei muutu.
Tieto oli aika mannaa loukatulle sielulleni lapsen puolesta, koska tyttö reagoi koko rehtorin asenteeseen niin, että sairastui ensin ilmeisesti rota-viruksen aiheuttamaan vatsatautiin, sitä sairasti pari viikkoa ja sen jälkeen sai kausiflunssan, sahaava kuume nousi 39,5:een ja siitä tuli poissaoloa myös kaksi viikkoa, josta hankin myös lääkärintodistuksen, jota siis yleensä ei kouluun tarvita, mutta tässä tapauksessa pidin lääkärintodistusta hyvänä. Lapsi oli niin vihainen rehtorille, että jopa flunssatoipilaana kävi suorittamassa koulussa yhden tentin asenteella "Minähän menen sinne, koska olen päättänyt sen suorittaa ja tulen vaikka konttaamalla takaisin." Sairastamisen rankkuutta kuvaa ehkä se, että toipilaana lapsi nukkui useana yönä 15-tuntisia yöunia...
Ilmeisesti rehtorin suruksi lapsi sai kokeista koko ajan kahdeksen tasoa, jopa jonkun kiitettäväänkin, mutta edes hyvät numerot eivät hänen asennettaan yleisopetussiirtoon muuttaneet.
Opetusvirasto piti lupauksensa ja seuraavassa palaverissa oli mukana kaksi henkilöä, jotka molemmat ovat siis opetusorganisaatiossa ylemmällä tasolla kuin rehtori. Riiviö-rehtori istui ryvettyneen näköisenä kuin koira häntä koipien välissä, ei pystynyt alussa ottamaan minuun edes kunnolla katsekontaktia.
Opetusviraston kanta lyhykäisyydessään oli, että lapsen kannalta on paras ratkaisu siirtyä suoraan yläasteen puolelle yksityisopetukseen loppukevääksi, jossa hän suorittaa puuttuvat kokeet muutamana suurempana kokonaisuutena. Koulupsykologi oli jo selvittänyt, että hänen hyvin tuntemansa, erittäin hyvin lapsia tukea osaava opettaja voi ottaa hänet yksityisoppilaakseen. Kun rehtorilta kysyttiin, voiko nykykoulu osallistua yläasteen opettajan palkkakustannuksiin, oli vastaus tietenkin kieltävä, mutta kustannukset maksetaan suoraan opetusvirastosta!
Tunnit ovat virallisesti yksityisopetusta, mutta käytännössä opetus tapahtuu kahtena päivänä viikossa neljä tuntia kerrallaan ja mukana on joskus myös muutamia muita oppilaita, mutta pääosin lapsi on opettajan kanssa kahden. Rehtori yritti kyllä vääntää, että hän voisi tulla valvomaan lapsen nykyluokkaa, jolloin nykyinen opettaja voisi opettaa lasta, mutta lapsen mielipide otettiin tässä kiitettävästi huomioon, että hän ei halunnut palata enää kouluun, jossa häntä oli kohdeltu monessa mielessä niin väärin. Kerrankin lasta kuunneltiin ja asia kääntyi monessa mielessä hänen parhaakseen.
Olen aivan varma, että opetusviraston taholta ymmärrettiin, että tuon rehtorin alaisuudessa ei lapsen kohdalla mikään olisi onnistunut. Rehtori teki koko tilanteesta valtataistelun, mitä se ei missään tapauksessa olisi saanut, eikä olisi tarvinnut olla. Rehtori oli myöhemmin myöntänyt, että "hän ei oikein erityisopetusasioita hallitse", niin minkä ihmeen takia hän sitten sekoilee työntämällä nokkaansa joka hemmetin asiaan sellaiseenkin, jota hän ei hallitse. Mutta kuten sanottu, valta koulussa on rehtorilla ja ilman opetusviraston puuttumista, tilanne ei todella olisi nyt niin onnellinen kuin se on.
Palaverissa luokanopettajan suurin huoli oli, miten hän tekee todistusarvostelun, koska osa kokeista puuttu ja poissaoloja on niin paljon. Erilaisia vaihtoehtoja esitettiin, mutta päädyttiin siihen, että numero annetaan sen perusteella, mitä näyttöä on ja loppu tulee kirjallisena arviona. Lisäksi tietysti huomioidaan ne suoritukset, joita lapsi suorittaa yläasteen opettajalle.
Kaikenlaiseen tuollaiseen koetan varautua, kun minun lapseni aloittaa koulunkäynnin ensi syksynä. Mutta mahdotontahan se on. Ihmissuhteet kun kukkivat noissa laitoksissa, kuten kouluissa, joten mitä tahansa voi tulla vastaan. Byrokratian (eli hallinnon) pitäisi osata toimia neuraalisti ja viileästi, mutta kaikkea kanssa!
Jaan edesmenneen asianajaja Matti Wuoren kanssa pessimistisen asenteen suomalaisia virkamiehiä kohtaan. Wuoren osuvia ajatuksiahan on joku tälle palstalle aiemmin tänä keväänä tuonut.
Kysymykseni kuuluu: saanko vanhempana mennä joskus kouluun seuraamaan lapseni luokan saamaa opetusta? Ongelmien todentamiseen kun tarvinnee usein havainnointia.
Pakko lisätä loppuhuomautuksena kuitenkin se, että uskon lapseni rakastavan koulunkäyntiä. Olen satavarma, että viihtyy ja pärjää siellä loistavasti. Mutta silti odotan uteliaana, että millainen se koulumaailma mahtaakaan olla...
kuka tahansa mennä seuraamaan oppitunteja.
Saa mennä luokkaan. Vaikka nimellisesti joskus kouluissa järjestetään ns. avointen ovien päiviä, niin kyllä vanhemmat ovat tervetulleita ihan koska tahansa seuraamaan opetusta ja menoa luokassa. Ei tarvitse kuulema välttämättä edes ilmoittaa tulostaan. Alaluokilla tuo vielä onnistuu, mutta ei onnistu enää oikein kuudennen luokan kohdalla.
Meillä ainakin lapsi on jyrkästi kieltänyt sinne tulon, koska se aiheuttaisi vain kiusaamista, minkä kyllä uskon, niin huonosti käyttäytyviä oppilaita aina löytyy. Ja toisaalta vanhemmat eivät riittävästi käytä tuota oikeuttaan, että seuraisivat opetusta luokassa, joten yhden äidin paikalla olo tietysti herättäisi kovasti huomiota negatiivisessa mielessä. Itse osallistuin vielä alaluokilla, mutta en enää, ei siellä ole isän tai äidin välttämättä hyvä naamaansa näyttää enää ylemmillä luokilla. Älytöntä, mutta niin se vain on niin kauan, kuin kiusaamista ei saada kokonaan kitkettyä kouluista.
oppilashuolto viisaasti todennut, että jos ilmaannun paikalle, kutsutaan poliisi. En yrittänyt kokeilla rajoja, ei voi olla varma tietääkö poliisikaan lain ja toisekseen lapsen kannalta olisi ollut katastrofaalista jos äiti olisi pantu maijaan käsiraudoissa koulun pihalla. tein valituksia (oikeutetusti) siinä syy.
koulunkäyntiin ja oppimiseen on minunkin lapseni, nauttii koulusta, siis silloin kun olosuhteet ovat tavalliset ja normaalit. Sitä suuremmalla syyllä tämän talven tapahtumat ovat tosi harmillisia hänen kannaltaan. Mutta onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin, ainakin toistaiseksi, ikinähän ei tiedä, mitä seuraava vuosi tuo tullessaan.
Onnea teidänkin alkavalle koulunkäynnille!
Riiviö-häirikkö-rehtorin sekoilui kuitenkin vain jatkui vielä tuon palaverin jälkeenkin. Sain kotiin jatkuvasti soittoja milloin terapeutilta, milloin koulupsykologilta, milloin yläasteen opettajalta, että rehtori valittelee, miksi lapsi ei ole enää hänen koulussaan ja miksi niin ja miksi näin. Siis hän ei ollut edes ymmärtänyt kaikkia asioita, joita palaverissa oli sovittu.
Koulupsykologi nauroi minulle, että ilmeisesti hän on menettänyt uskottavuutensa lasta puolustaessaan rehtorin silmissä myös, koska hänen puheensa eivät menneet enää rehtorille perille, joka siunatun asia piti opetusviraston varmistaa ja vahvistaa vielä jälkikäteenkin. Rehtori sekoitti myös luokanopettajan pään, joka jatkui suruaan siitä, että hän ei vieläkään tiedä, miten arvostelu pitää suorittaa. Lopulta hänelle tilattiin opetusvirastosta laaja-alainen erityisopettaja selittämään vielä kerran erikseen, miten se on tehtävä tässä tapauksessa.
Edellisessä palaverissa oli opetusviraston edustajien kanssa sovittu, että sovituista asioista ei tehdä kirjallisia päätöksiä, koska se ei ollut kuulema välttämättä lainsäädännöllisesti tarpeen. Mutta rehtori halusi osoittaa valtaansa vielä myöhemmin niin, että hän vaati kaiken mustaa-valkoisena paperille. Vähän ylimääräistä juoksua siitä tuli minullekin, että jouduin tapaamaan jonkun ylimääräisen kerran vielä kouluviranomaisia, että kaikki allekirjoitukset olivat paikallaan. Mutta nyt toivottavasti tilanne alkaa jo olla rauhoittunut.
Lapsi on järjestelyyn erittäin tyytyväinen, yläasteen opettaja on sanalla sanoen ihana ihmisenä. Eroja eri koulujen välillä kuvaa sekin, että yläasteen ope kertoi, miten muutama vuosi sitten hänelle tuli eräs häiriköksi edellisen koulun leimaama oppilas, mutta tilanne muuttui nopeasti niin, että hän on toiminut oppilaan back-uppina, se on saanut ihmeitä aikaan, eikä mistään häiriköinnistä ole aikoihin voinut enää puhuakaan.
Nyt lapseni on saanut siis jo tuntumaa yläasteen koulussa käymiseen, ei kuulema tarvitsee enää kesällä jännittää, millaista siellä on. Tällaista siis tällä kertaa, saa nähdä taas, mitä tulevaisuus mukanaan tuo.
Ai niin ja se tärkeä pointti, opetusviraston kanta oli tietysti heti alusta asti, että lapsi aloittaa ilman muuta ensi syksynä uudessa koulussa (siis siellä, missä hän jo nyt käy) yleisopetuksen puolella eli tavallisessa koululuokassa.
Koville tämä on ilmeisesti rehtorillakin ottanut, koska viimeinen saamani tieto on, että hän oli valittanut lapsen syksyllä saamasta lääkärintodistuksesta. Antaa valittaa vain, ei hänellä ole valitteluunsa mitään lainmukaista aihetta.
Tämä on hyvä esimerkki siitä kun vanhemamt eivät anna periksi.
Jos sallit, laitoin linkin tuonne
http://www.facebook.com/#!/group.php?gid=44596980521&ref=ts
Käsittääkseni koko onnellinen ratkaisu ei olisi ollut mahdollista, jos lapsella ei olisi ollut vielä erityisoppilaan statusta. Kyse on nimenomaan siitä, että erityisopetuksen puolella on mahdollisuus tällaisiin erilaisiis erityisjärjestelyihin, näin asia on minulle selitetty.
Tämä tiedoksi, koska monet vanhemmat tuntuvat vastustavan erityisopetukseen tehtyä siirtoa ja jotkut jopa mieltävät sen jonkinlaiseksi rangaistukseksi, mitä se ei suinkaan ole. Pari ensimmäistä lukukautta sujui aivan loistavasti ja kaiken kaikkiaan pienryhmässä olo on ajanut tehtävänsä, tätä talvea lukuunottamatta. Ja nythän tulevan koulu-uudistuksen myötä on tarkoitus yhä enemmän häivyttää rajaa erityis- ja yleisopetuksen väliltä. Monet oppilaat tai oikeastaan suurin osa oppilaista on ajoittain erityisopetuksessa ilman varsinaista siirtoa erityisopetuksen puolelle.
Siirrosta voi olla paljon hyötyäkin, kuten nyt tämä kevät osoitti. Mitenkähän olisimme selvinneet ilman sitä... En ihmettele yhtään, että tuollaiset mielivaltaiset, osaamattomat, mutta vallanhaluiset rehtorit ovat saaneet paljon hallaa aikaan lasten asioissa vuosien mittaan, samoin kuin vastaavat tapaukset lastensuojelun puolella tai sijaishuollossa. Siis hän oli luokalle jättämässä lasta, joka menestyy opinnoissaan hyvin! En uskoisi todeksi, jos en olisi itse nähnyt. Kai lapsi kuutosta tuplaisi ensi vuoden, jos opetusvirasto ei olisi rientänyt hätiin tässä asiassa.
Ex-rehtorille sakot kavalluksesta
Lähetä palautetta toimittajalle
Mäntykallion koulun ex-rehtori Tarja Sillanpää tuomittiin tiistaina Keski-Suomen käräjäoikeudessa kavalluksesta sakkorangaistukseen. Sillanpäälle tuomittiin 60 päiväsakkoa, joista yhden suuruus on 6 euroa. Sakkoja kertyi kaikkiaan 360 euroa. Syyttäjä vaati rangaistusta myös virkavelvollisuuden rikkomisesta, mutta käräjäoikeus hylkäsi syytteen.
Tuomittu kavalsi jämsänkoskelaisen Mäntykallion koulun oppilasrahastosta viime kesänä 3 000 euroa. Hän palautti rahat. Tuomittu irtisanoutui Jämsän kaupungin palveluksesta aiemmin tänä vuonna.
http://www.jamsanseutu.fi/cs/Satellite/Uutiset/1194643514616/artikkeli/ex-rehtorille sakot kavalluksesta.html
Kyllä siellä Jämsä-Jämsänkoski -akselilla tuntuvat lasten asiat olevan monella sektorilla "hyvässä" hoidossa.
Melkoista mallia lapsille rehtorilta, oikein kansankynttilälauman johtohahmo.
riiviö-rehtorista halutessaan tehdä lääninhallitukseen opetustoimen tarkastajalle, joka harkintansa mukaan vie sen hallinto-oikeuteen tai sitten ei. Voi olla asiasta yhteydessä myös opetushallitukseen ja opetusministeriöön.
Esim. helsinkiläisillä on oikea paikka ottaa yhteyttä Etelä-Suomen aluehallintovirastoon, yhteystiedot netissä.
Miten lienee sitten koulussa tapahtuneen pahoinpitelyn laita, kannattaako siitä vaatia korvauksia mistään?
Kunnalta? Siis koulun velvollisuushan on lain mukaan vastata myös oppilaiden turvallisuudesta... Pitkään jatkuneissa kiusaamistapauksissahan on saatu oikeudessa korvausta kunnalta, mutta miten mahtaa olla yksittäisen pahoinpitelyn laita?
Lääninhallituksia ei enää ole:
http://www.laaninhallitus.fi/
siksi tuossakin on annettu esimerkkinä Etelä-Suomen aluehallintovirasto, joka alueelle löytyy omansa.