pitäisikö jättää?

käytä ns. käänteistä psykologiaa. älä kiinnitä paljoa huomiota tyttöön. hän ei ehkä tarvitse sinua koska olet liian läsnä?

...harkitsisit asiaa uudelleen?! Jos lapsi on kaksi vuotta vanha ja saa nyt jo sinut epäilemään itseäsi ja suhdettasi niin mietippä kun lapsi on kaksitoista ja kunnon murkkuikä iskee päälle???!!!
Pieni lapsi on parhaimillaan yksi ja kaksi vuotiaana, niin ihanan aito!!! Varmasti lapset saa hermot tiukalle ollessaan minkä ikäisiä tahansa mutta aikuisen VELVOLLISUUS on kasvattaa lasta ja ohjata ja auttaa aina kun tarvis on!Lasta ei auta jos taustalla on epäkypsiä AIKUISIA joilla sormi menee suuhun JO kaksivuotiaan kanssa! Ja ihan lämmöllä ajattelen sinua ja lapsen äitiä mutta anna lapsenkin hyväksyä sinut ajallaan. Esimerkkinä voit ajatella että avovaimosi huomiota veisi joku toinen mies, samalta lapsesta tuntuu jos hänen ja äitinsä välissä on joku muu.....

Jos rakastat avovaimoasi niin tuskin yksi pieni ihminen saa tunnetta sen vertaa alas että kannattaa harkita eroa. Vaikka lapsi olisi yhteinen pieni lapsi saattaa käyttäytyä näin omaakin isää kohtaan. Itselläni on kolme pientä lasta ja erottuani löysin pian uuden kumppanin ja PIENIÄ mustasukkaisuuskohtauksiam lukuunottamatta kaikki on mennyt hyvin. Uudella miehellä ei ole lapsia joten kynnys on varmann ollut melkoinen! Lapset uskovat ja tottelevat jos näkevätb että minäkin olen yhtä mieltä komennosta. Vaikka lapset ovat aina lapsia ja mitään sotilaallista kuria kukaan toivo varmaan saavansa aikaan kuitenkaan...=) Tsemppiä teille arkielämään, sitä varmaan kaipaamme kaikki!

käytetyn naisen lähe heti ja eti joku lapseton niin voit itse tehdä lapset ja sit se kasvatuskin sujuu luontevammin

kun lapsen isä astuu kuvioon(usko pois niil kaikil on semmonen)niisit se vasta helvetti alkaa hyvä mies juokse kun vielä kerkeät

Voihan...mihin ihmeeseen vastasis. Sulle piti tietty mut menikin ton jonkun muun alle...ei haittaa ehkä se löytyy sieltä

Kuinka kauan olet ollut yhdessä avovaimosi kanssa.Tulee mieleeni, että lapsi on mustasukkanen ja pelkää menettävän äitinsä.Miten muuten menee lapsen kanssa?Teetkö kotona mitään kivaa,vaikka leikit mörköä tms.,lapsen kanssa.Huomioitko lasta,kun tekee jotain hyvin tai hauskasti.Oletko hoitanut lasta yksin?Tai mennyt sen kanssa leikkipuistoon tai jotain.
Toivotaan että tilanne selkenee.Muista että 2v on pieni.Tietysti joskus ärsyttää,kyllä ne omatkin lapset uhmailee ja temppuilee.(On kokemusta)Pitäkää yhteinen linja äidin kanssa,mutta osoittakaa että hyväksytte lapsen.
Ja vielä, vaikka nukkumaan laittaminen,kannattaa tehdä kehottamalla tai itsestäänselvyytenä.Voit vaikka sanoa lapselle,että haette yhdessä kirjan mikä luetaan,menet mukaan katsomaan miten hyvin lapsi osaa ihan itse pestä hampaansa jne.Temppuilu tuskin loppuu hetkessä.Eli muista kuinka pieni 2v on ja katso asiaa lapsen näkökulmasta.Lapsen äiti on se tärkein ja lapsi tappelee äidistään.Kyllä se siitä, ton jälkeen tulee uhmaikä ja ne kasvaa ja sitten siellä on murrosikänen joka tietää kaiken paremmin,ja halveksii sinua;)Onnea matkaan!

Millainen on oma asenteesi lasta kohtaan? Haluatko todella tutustua tähän pieneläjään vai nou? Onko ipana sinulle vain välttämätön paha jota on siedettävä? Yh on aina "paketti", äitiä et saa ilman lasta. Lasta ei pysty huijaamaan, sillä nämä älykkäät pikku olennot vaistoavat herkästi kuka on oikeasti kiinnostunut ja kuka ei.

Keskustele lapsen äidin kanssa, hän voi tukea sinun päätöksiäsi, mutta ei saa tehdä niitä sinun puolestasi. Asiaa ei auta, jos äiti lupaa sen minkä sinä kiellät. Yhteiset pelisäännöt siis.

Sinun on itse hankittava oma auktoriteettisi, kukaan ei tee sitä puolestasi. Mieti miten lasta käsket; annatko vaihtoehtoja tyyliin "tulisitko syömään" "menisitkö nukkumaan". Pienelle lapselle ei tarvitse antaa vaihtoehtoja. Käsky "tule syömään" ei anna valinnan mahdollisuutta ja sitä voi tehostaa vaikka ohjaamalla lapsen kauniisti pöytään. Anna lapselle valinnan mahdollisuus "lapsen kokoisissa" asioissa: "Otatko juustoa vai makkaraa?" "Kurkkua vai tomaattia?"

Oletko muuten kiinnostunut lapsen asioista? Luetko kirjaa hänelle? Etsitkö piirustusvälineitä? Laitatko vesivärimukiin vettä? Annatko vauhtia keinussa? Pienistä asioista on hyvä aloittaa. Tee tiettäväksi että olet kiinnostunut ja läsnä ja saatavilla. Hedelmällisintä on, jos lapsi alkaa kiinnostua sinusta.

Meillä oli taannoin samainen ongelma.., lapsi oli silloin vähän yli 4-vuotias. Suurinpiirtein näillä eväillä mentiin, mies tuli vähitellen tutuksi lapselle ja nyt tulevat toimeen mainiosti. Ja kun äiti muistaa antaa hellyyttä ja huomiota hieman "spesiaalisti" pikkuiselleen, muistuttaen ettei mies kilpaile äidinrakkaudesta, vaan on äidin kumppani, josta äiti todella tykkää paljon, helpottaa se omalta osaltaan tutustumista.

voi olla, että se lapsi "koettelee" sua ihan tahallaan - tai on mustasukkanen äidistään (mun omat tekee samaa)Tilanne rauhottuu sitä nopeemmin, mitä vähemmän painoa te paatte sen lapsen uhmakohtauksille. Muista myös, ettei sun tarvi olla sen lapsen isä, toisin ku biologisella isällä sul on "oikeus" työntää lapsi äitinsä niskoille jos se käy hankalaks ;)

mikä saa miehen lähtee jonkun yhn matkaan kun suomessa on mielettömästi ihan kunnon naisiakin en mä vaan lähtis jotain äpäröitä kattelee kylne lapset pitää ihan ite tehä