En osaa enää puhua ihmisten kanssa yhtä hyvin kuin ennen. Siinä missä muut kaverini pystyvät heittämään läppää kerta toisensa jälkeen, minä en usein keksi lähes mitään fiksua sanottavaa. Uskallan kyllä rohkeasti liittyä keskusteluun ja ilmaista omat mielipiteeni asiassa kuin asiassa, mutten vain ole mikään mahtava keskustelija. Läheistempien kavereiden kanssa keskustelu onnistuu silloin tällöin täysin luontevasti ja vaivatta, mutta kun kaveriporukassa on vähän tuntemattomampia ihmisiä, niin koko keskustelu saattaa pysähtyä kuin seinään ja kiusallinen hiljaisuus laskeutua heti, kun nimenomaan minä olen päästänyt suustani jotain jonka mielestäni kuka tahansa tyyppi porukasta voisi sanoa. Tiedä sitten, että pitävätkö he vain minua jotenkin outona tai omalaatuisena tyyppinä. Vaikka yrittäisinkin joskus jutella koulussa vähän tuntemattomampienkin ihmisten kanssa ihan vain kaverimielessä ja olen mielestäni itse tilanteessa ihan "normaali", mukava ja rento, niin silti välillä tuntuu, ettei heitä edes pahemmin kiinnosta olla kavereita kanssani. On vain vähän alkanut häiritsemään tässä viime aikoina kun ennen olin mielestäni paljon taitavampi keskustelemaan ja heittämään läppää. Jotenkin oudosti on se paskanpuhumisen taito sitten kadonnut, vaikka muut taitavat sen täydellisesti.
Ei tarvitse vastata tai antaa mitään erityisiä neuvojakaan jos ei halua, tekipähän vain mieli avautua.. Kiitos ja näkemiin.
Ei tarvitse vastata tai antaa mitään erityisiä neuvojakaan jos ei halua, tekipähän vain mieli avautua.. Kiitos ja näkemiin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuvittelet vain.
Kuules, ei sun tarvitse paskaa puhua, kun olet noin taitava muuten kielellisesti!
Sulla taitaa olla epämieluisia kokemuksia keskusteluihin liittyen, joista on tullut pelkoa "epäonnistumisesta". Mistä sitä tietää, vaikka olisit kehityksessä vähän edellä kavereitasi, ja heillä ei heti leikkaa kaikkien juttujesi pointti. Jos huomaat ettei joku heti ymmärrä, voithan vähän selostaa asiaa lisää toisin sanoin, niin siitähän sitä juttua tulee taas lisää.
Itselläni on saman ikäinen poika kuin sinä, ja hän on joskus puhunut tuosta samasta asiasta. Taitaakin olla niin, että lähes jokaisella tuon ikäisellä on samat pohdinnat. Elätte sitä aikaa, kun aletaan tosissaan luomaan ihmissuhteita puhumisen kautta, ei enää toiminnan avulla. Puhut vaan, eikä ole sinun vikasi, jos joku ei vastaa. Ehkä heillä itsellään on se sama ajatus, etteivät tiedä mitä vastata, ja himassa sitten harmittelevat kun eivät osaa heittää läppää.
Ihmiset muuten tykkäävät, kun heitä myös kuunnellaan..