Synnyttäjän toiveet?

Sisään tullessa kätilön kanssa käytiin keskustelu siitä, mitä toiveita mm. kivunlievityksen suhteen on.
Itselleni tehtiin episotomia, mutta vasta, kun oli pakko siirtyä auttamaan lapsi imukupilla ulos, ei aikaisemmin eli ei "turhaan"

bebesinfon sivuilla muistaakseni voi tehdä ja tulostaa synnytystoivelistan. K-Sks Jklssä se toivelista on tosi lyhyt ja nimeltään hoitosuunnitelman esitietoja. siinä kysytään aiemmista kokemuksista (raskaus, synnytys, imetys yms.), odotuksia ja toiveita tästä synnytyksestä, nimiehdotukset tytölle ja pojalle sekä saako lapsen tarvittaessa hätäkastaa, perhe/elämäntilanne, raskausajan mieliala ja vointi, mahdollisen perussairauden tila, lääkehoito, allergiat, ruokavalio, uskonto (mikäli se vaikuttaa hoitomuotojen valintaan) sosiaalihoitajan palvelujen tarve sekä toiveita vuodeosastolla oloasi ajatellen sekä epikriisin lähetysosoite (neuvola, yksityislääkäri tms). Itsellä listaan tuli myös tuo jalkeilla olo, epparin yms toimenpiteiden välttäminen ja ponnistusasennon pystyasento tai jakkara. Lisäksi toivoin että että kätilö selittäisi vaiheita ja tilanteita.
Itsellä on tarkoitus vielä käydä synnytystä vaiheineen miehen kanssa läpi, jotta sekin osaa infota kätilöitä. Mutta itse aattelin ainakin koittaa keskustella asioista kätilön kanssa jos ja kun vielä alussa on mahdollista ja varmistaa noi episiotomiat ja epiduraalit (jota siis en itsekkään toivo). Ja oon koittanut asennoitua että olen kovana siellä, ts. että sanon mitä ajattelen enkä suostu makaan raatona sängyssä.

perus A4:n johon listaat toiveitasi. Kyllä kätilöt ne lukee ja mahdollisuuksien mukaan yrittävät toteuttaa, tietysti sinun ja lapsen vointi menee aina toiveiden edelle. Keskustele kätilösi kanssa synnytyssalissa ja kerro mitä toivoisit. Palveluammatissahan hekin ovat ja etupäässä haluavat taata sinulle hyvän synnytyskokemuksen. Joskus kuitenkin kätilöillä on vuosien kokemuksen myötä tullut mutu-tuntuma. Esimerkkinä voisin kertoa omasta synnytyksestäni, että normaalisti epiduraalia ei laiteta ennenkuin synnytys on hyvässä vauhdissa. Liian aikaisin laitettuna se hidastaa hommaa. MInä olin vasta alkuvaiheessa, mutta valvonut monta yötä ja ihan loppu. Kipu vei minut kokovartalokramppiin niin, että vauvakin voi huonosti. Kätilö hetken arpoi antaisiko minulle epin ja päätti, että laitetaan se sen vuoksi, että saan nukkua edes hetken. Epi rentoutti minut ja kas vain kolmessa tunnissa pääsin synnyttämään. (tämä on siis vain esimerkki mutusta, ei mikään epiduraalin puolestapuhuminen)

Joten siis keskustele kätilösi kanssa ja ilmanmuuta listaa ehdotuksiasi ja toiveitasi hyvästä synnytyksestä.

Kyllä ne kätilöt kuuntelee aika hyvin. Itsellä oli käynnistetty synnytys ja olin päättänyt kokeilla olla ilman epiduraalia, mutta toisin kävi. Kätilö sitä tarjosi, kun näki tuskani ja ilman muuta sen siinä tilanteessa halusin. Oli turhaa kuvitella olevansa ilman. Pakollahan kukaan ei epiduraalia joudu ottamaan, mutta voit kertoa halustasi olla ilman, ja jos mielesi muutat, saat toki haluamasi puudutteen.

Ilokaasu auttoi ennen epin laittoa, mutta en osaa sanoa, oliko sen vaikutus vaan psykologinen, kun sai hengittää ja puristaa maskia. Mutta yksistään ilokaasu ei todellakaan riittänyt. Ja minä kun luulin, että minulla on korkea kipukynnys...
Synnytyksen alussa sain petidin-piikin, joka auttoi hetkeksi, mutta teki kännisen olon ja sai oksentamaan voimakkaasti.

Epiduraalia ei rutiinina leikata missään. Itse ennen ponnistusta ilmoitin, ettei saa leikata, ellei ole ihan pakko, ja kätilö rauhoitteli, etteivät he leikkaakaan ilman syytä. Kuitenkin tyttö oli käsi poskella tulossa ulos ja sydänäänet laskivat hieman, jolloin kätilö sanoi, että nyt pitäisi kyllä hieman leikata. Eipä se siinä vaiheessa haitannut ollenkaan, vaan sanoin, että ilman muuta leikkaa vaan, jotta vauva pysyy terveenä. Pienen epparin leikkasi, enkä sitä tuntenut. Tikkejä tuli yhteensä 8, joista 4 oli iholla näkyvissä. Lisäksi kätilö sanoi, että minulla välilihan alue oli niin pieni ja lyhyt, ettää jos repeämä olisi tullut luonnostaan, olisin todennäköisimmin revennyt peräaukkoon asti, joten hyvä, että leikkasi. Lisänä tuli kolme pintanaarmua, joihin yht. kolme tikkiä laitettiin, jottei kirvelisi pissatessa.

Mulla episiotomia oli arka ja turvonnut viikon verran ja vajaan kahden viiikon kuluttua tikit olivat jo sulaneet, eikä haavan alue aristanut enää lainkaan. Että tiedä sitten, olisiko repeämän parantuminen ollut sen helpompaa.

Toiveista sen verran, että koska mulla oli käynnistetty ja vauhdilla eteni, en sen enempää toiveita esittänyt, vasta kun salissa samaan tahtiin kun jotain tapahtui. Niin, ja olin toivonut, että epiduraalin jälkeen olisin voinut olla jalkeilla, mutta sängyssähän sitä vaan halusi maata lepäämässä, vaikka jalat olisivatkin kantaneet hyvin. Samoin ponnistaessa sanoin haluavani ponnistaa mahdollisimman pystyssä tai kylkiasennossa, ja sainkin molempia kokeilla, mutta sydänäänten laskiessa hieman piti sitten siirtyä puoli-istuvaan, mutta tyttö syntyikin sitten viiden minuutin ponnistuksen jälkeen, eli oli aika lailla sama, missä asennossa olin.

Itse olen hyvin tyytyväinen, vaikkei kaikki mennytkään, kuten olin toivonut, mutta silti kaikki meni paremmin ja nopeammin kuin olin odottanutkaan :)

Tämä oli Naistenklinikalla.

Minulla oli toiveet listattuna etukäteen, mutta ei niitä tainnut kukaan lukea, koska kaikki meni ihan toisin kuin olin toivonut - eikä kuitenkaan ollut mitään hätätilannetta missään vaiheessa. Sattui kyllä huono tuuri molempien kätilöiden suhteen, meillä ei synkannut yhtään ja synnytysruuhkakin sattui silloin olemaan.

Että kannattaa kyllä sanoa ääneen joka vaiheessa omat toiveet ja kerrata ne myös puolison mieleen, jos itse olet siinä kunnossa, että et saa enää sanottua... Henkilökunta voi keretä myös vaihtua, ja uudet ihmiset eivät välttämättä ole toiveistasi enää perillä. Ja kannattaa kysyä ja kyseenalaistaa, mitä milloinkin tehdään, sillä muuten voi mennä hommat kätilön rutiinien mukaan toiveistasi välittämättä. Jälkikäteen voi yllättävän pienetkin asiat harmittaa, vaikka pääasia olisi mennytkin ihan ok ja lapsi saatu terveenä maailmaan.

Toiveet oli minullakin listattuna, neuvolassa ne jo tehtiin valmiiksi. Mikään ei mennyt, niinkuin olin toivonut. Mutta ei kai synnytystä voikaan kovin suunnitella.. Menee niinkuin menee. Kätilö kyseli synnytyksen jälkeen, että harmittiko, kun asiat menivät aivan päinvastaisesti. Kivunlievitystä en ehtinyt saamaan, väliliha leikattiin (siitä tiesin vasta jälkikäteen, olin niin kivusta sekaisin ponnistusvaiheessa, mutta oli kuulemma pakko tehdä), eikä miestä päästetty synnytyssalista happihypylle tarvittaessa, vaikka olimme sitä toivoneet :)

Kannattaa mennä avoimin mielin synnyttämään ilman suurempia toiveita! Kätilöt ovat ammattilaisia ja osaavat työnsä. Minulla ei mennyt mikään niin kuin olisin toivonut. Ei auttanut muu kuin niellä ja sopeutua uuteen tilanteeseen. Ja se on niin yksilöllistä,että miten sillä hetkellä oikeasti kokee supistukset yms. Ei välilihaa leikellä rutiinisti ensisynnyttäjillä. Minulla leikattiin ja pelkäsin sitä yli kaiken. Mutta sillä hetkellä,kun se tehtiin, tiesin,että muuta ei voi ja ei se ollut niin kamalaa. Keskityin vain vauvan auttamiseen maailmaan. Ja eppari haava parani todella hyvin. Kyllä sinua kuunnellaan, älä huoli! Tsemppiä!

Joko saa onnitella? Menikö homma niin kuin toivoit?

Jotkut kätilöt huomioi synnyttäjän toiveet loistavasti, jotkut surkeasti. Itse harkassa ollessani järkytyin siitä murmutuksesta mikä kansliassa käytiin heti, jos äidillä itsellään oli joku ajatus synnytyksen kulusta :( Mutta siellä oli huono työilmapiiri muutenkin, toivottavasti vain mätä omena hyvien joukossa.

Eppari tehdään tarvittaessa, ja kätilö on kyllä paras arvioimaan sen tarpeen. Lähtökohtaisesti pieni repeämä paranee paremmin kuin eppari, mutta epparilla voidaan joskus estää vakavat 3. ja 4. asteen repeämät (repeämissuunta ohjataan viistosti sivulle, ei peräaukkoon päin) jotka voivat johtaa siihen että pitää leikkaussalissa kursia kasaan ja pahimmassa (siis aivan äärimmäisessä!) tapauksessa tiedossa pysyvää ulosteenkarkailua tai jopa avanne... eli kyllä minä kätilön niin arvioidessa ottaisin epparin mukisematta, vaikka se paranisikin himpun hitaammin.