kehitysvammainen lapsi?

Saattaa olla lapsen kaltoinkohteluakin tuo. En nyt siis tarkoita välttämättä fyysistä väkivaltaa, mutta sitä, ettei lasta pidetä tarpeeksi sylissä, anneta läheisyyttä ja rakkaudenosoituksia, jutella, katsota silmiin ym. Lapsen perustarpeista ei ole huolehdittu. Tällaista tapahtuu usein väsyneillä ja masentuneilla ihmisillä, ihan tahattomasti ja mahdollisesti tiedostamattakin. Vaikuttaako lapsen vanhemmat väsyneiltä tai masentuneilta? En tietenkään varma ole juuri heidän tilanteestaan, mutta ainakin tällainen aiheuttaa sitä, ettei lapsi enää jaksa piitata ympäristöstään, lapsi masentuu itsekin. Mutta saattaa toki olla kehitysvammaisuuttakin.

Kyllähän neuvolassa olisi lapsen kehitysvamma huomattu.

Mikset kysy asiasta?

todella oudolta ja on ehdottomasti epänormaalia käytöstä tuon ikäiselle. Oletko varma, että vauva käyttäytyy noin silloinkin, kun he ovat oman perheen kesken? Jotkut ovat niin ujoja, että ovat kovin rauhallisen oloisia vieraiden edessä. Mutta jos vauva ei vie mitään leluja suuhun, ei konti, ei ole kiinnostunut ympäristöstä, niin suurenmoisen hämmästynyt olen siitä, ettei neuvolassa oltaisi huomattu asiaa.

kuulo tutkittu? Voi olla kuulovammainen/kuurokin...joten se pitää selvittää ensin.

Jos lapsi ei osaa vuoden ikäisenä edes kontata, totta kai hänessä on jokin vialla. Vai tarkoititko, että sinun seurassasi hän ei konttaa tai kävele?

Ei lapsi mitään piittaa vaikka on kakat housuissa.
Ennemmin olen huolissani kirjoitustaidostasi.

Hyvä ystäväni sai myös kehitysvammaisen lapsen. Teki sekakäyttäjänarkomaanin kanssa sen ja joi sekä poltti vielä raskauden aikana. Nyt lopputulos on lapsi joka ei osaa puhua kunnolla vielä 6vuotiaana saatikka osaa käyttäytyä missään. Nyt 10v iässä ei luonnistu lukeminen ja puhe on vähän parempaa mutta silti ala-arvoisen tasoista. Mikä järki on joidenkin naisten jakaa hillosilmäänsä tauteja ja viallisia geenejä kantavien narkomaanien kanssa? Nyt viaton lapsi kärsii siitä lopunelämäänsä. Tälläinen voi sattua myös normaaleille pareille joka on vain kohtalon kurja sattuma ja sitä ei pitäisi tuomita mutta tuollaiset narkomaanien lapset ovat kyllä itse aiheutettua tuskaa jokaiselle uhrille.

Älä tunge nokkaasi toisten asioihin.. olisiko sinusta mukavaa jos omasta lapsestasi joku tuttusi puhuisi täällä ja miettisi kehitysvammaisuutta jne.. Mitä se sinulle kuuluu onko vauva kehitysvammainen vai ei?? Miten se sinun elämääsi liittyy?? Varmasti neuvolassa on huomattu jos jotain noin suurta vikaa on.. Mutta miksi vanhempien pitäisi sinulle siitä kertoa?? Varsinkin jos epäilevät sinun läpättävän asiat täällä? Jos tunkee liikaa nokkaansa toisten asioihin, jää lopulta yksin.

on varmasti fiksuinta ja hienotunteisinta olla pohtimatta asiaa vanhempien tai ylipäätään muidenkaan perheen tuntevien kanssa. Itse ajattelisin, että kyse ehkä autismista? Hehän käyttäytyvät useimmiten niin, etteivät liiemmin kommunikoi ympäristön kanssa.

hei!
takuulla on jotain kehityksestä poikkeavaa,mitä aiemmin saa jonkinlaisen diagnoosin niin kuntoutuksella voidaan edistää kehitystä hyvin paljon.minulle syntyi normaali tyttökaksonen.. kuitenkin n.8-9 kk iässä huomasin ettei kehitys ollut ihan ok,ja sain lähetteen 1,5 v. jatkotutkimuksiin.nyt 10v iloinen´kylläkin kehitysvammainen tyttö,joka näyttää päältä päin normaalilta mutta kuntoutettu lähes koko elämä suht. hyvälle tasolle.

Tuo voi olla nimen omaan niin, etta vanhemmat ovat saaneet taydellisen lapsen. Aina valilla sellaista sattuu, eika sita kannata pilata itse, tai varsinkaan antaa kateellisten ulkopuolisten pilata. Millaan ihme horhoilyilla. Lapsi on selvastikin alykas ja kypsa, osaa kayttaytya hyvin. Tuosta voi olla iloinen ja ylpea. http://mattiviikate.newsvine.com/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Autismi

.. rauhallisia lapsia on olemassa.

Itsellä kokemusta kolmesta. Eivät itkeneet koskaan, eivät lähteneet konttailemaan ennen vuotta, eivät koskaan kiukutelleet. Yhtä hymyä, muutamia korvatulehduksia lukuunottamatta.

Käytin lääkärillä epäiltyäni itse jotain olevan vialla ensimmäisen kohdalla ja lääkäri oli nauraa itsensä tärviölle.

Diagnoosi oli "kaikki tarpeet niin hyvin tyydytetty, ettei tarvitse ilmaista itseään itkemällä". Vanhempiinsa tulleet muutenkin kaikki kolme luonteeltaan.

Nyt muksut jo murrosikäisiä. Yhtään raivokohtausta en ole todistanut. Suuttuvat, mutta sopivat, koska riitely on heidän mielestään hyödytöntä ajan hukkaa.

Seurallisia, kaveripiirissä suosittuja, yhä hymyileviä ja yli 9 keskiarvolla koulussaan menestyviä.

Ehkä heillä on vaan käynnyt samanlainen hyvä tuuri lapsensa kanssa.. tai ehkä sinulla ei tosiasiassa ole ajatustakaan miten hyvää huolta pitävät lapsestaan ja haluat nähdä mörköjä siellä missä niitä ei ole jostain omista syistäsi.

Siinä tapauksessa että lapsella tosiaan on kehityksen viivästymä/häiriö, vanhemmat saattavat olla hyvinkin tietoisia tilanteesta mutta eivät välttämättä ole kokeneet tarpeelliseksi jakaa asiaa juuri sinun kanssasi. Oletkos ajatellut sitä? Ja kehityksen viivästymät eivät automaattisesti tarkoita kehitysvammaisuutta vaan useimissa tapauksissa ajan kanssa lapsen kehitys kyllä ehtii sinne muiden ikäistensä tasolle.

Kuinka hyvin tunnet tämän perheen itse asiassa? Voi ola hyvin mahdollista, että he ovat itsekin epäilleet jotain ja jopa selvittäneet asiaa neuvolassa, mutta eivät ole halunneet jutella siitä kanssasi. Ei lapsen asioista välttämättä jokaiselle tuttavalle haluta kertoa. Voi olla jopa niin, että neuvolassa on todettu, että täysin terve lapsi kyseessä, temperamentiltaan vain rauhallisemman sorttinen muksu. Sekin kannattaa ottaa huomioon, että vauvaa tai ihmistä yleensäkin on tavallisen kansalaisen aika vaikea ryhtyä diagnosoimaan lyhyiden tapaamisten perusteella... Kun ei voi tietää, miten lapsi käyttäytyy suurimman osan päivästään.

Netistä varmasti löytyy yhtä jos toista sivua, missä voi oireita katsella ja tehdä kotidiagnooseja, ja näillä palstoilla jokainen palstatohtori jakaa omat näkemyksensä vauvan sairaudesta taikka vammasta tai lapsen vanhemmista ja jakavat heillekin diagnoosit riippuvuuksista ja laiminlyönneistä. Ehkä ei kuitenkaan kannata liikaa vaivata päätänsä niillä, koska sekaisin siinä vain menee.

Tuota, ihan mielenkiinnosta. Kehittyikö lapsi normaalisti jatkossa? Nyt on kulunut alun toistakymmentä vuotta, ja lapsi todennäköisesti joko tutkittu, ja saa kaiken tuen ja avun kehitysvammansa vuoksi. Tai on ihan normaali koululainen.
Itselläni toinen omista lapsistani oli vähän erikoinen. 4 kk huuti yötä päivää. Olin täysin ällikällä, kun sitten eräs aamu tajusin nukkuneeni suurimman osan yötä, ja säntäsin kauhuissani lastenhuoneeseen, kun sieltä vieläkään ei kuulunut rääkymistä.
Poika, kuin myös veljensä nukkuivat niin syvää unta kuin voivat. Tuijotin vain poikaa pinnasänkyyn kummissani, nukkuvaa lasta kunnes älysin mennä itse sänkyyn takaisin.
Tämä sama poika tuijotti aina silmiini syödessään, tissillä, ja myöhemmin lusikkaruokavaiheessa. Ihmettelin mistä kiinteä minun silmiini tuijotus voi johtua. Puhumaan oppi vasta muutamia sanoja joskus vuoden ja kolme kk. Ei koskaan kontannut, kolmekuisesta kyllä kieri kohti kiinnostavia kohteita, ja rääkyi pettymystään jos ihan ei onnistunut sihti, ja kieri uudelleen. Joskus nelikuisena nousi silleen jännästi, puoliksi istuilleen, toinen jalka polvesta koukussa, tukien äsillään, ja lönkötti ihmeellisesti.
Olisiko 11 kk ollut kun nousi ns tukea vasten kävelemään. Voi sitä aikaa, puuhellan tuhkapuolella viihtyi töhrimässä itseään, kun silmä vähänkin vältti, ja tunki sinne lämpimiin hiiliin mm isänsä perintökellon, veljensä leikkiautot ja ilmeisesti ajokorttini, koska se katosi sangen oudosti.
Poikaa oli yksi lääkärikandi epäillyt kehitysvammaiseksi. Laittanut isompaan kaupunkiin lähetteen lääkärille.
Siellä lääkärillä piti laittaa lapsi lattialle liikkumaan. Lääkäri katsoi hetken, kirjoitti jotain neuvolakorttiin, ja sanoi: menkää kotiin. Sanoi vielä soittavansa tälle lääkärikandille: olin aika kauhuissani. Pelkäsin kuollakseni, että jos se on jotenkin vakavaa. Eikä minulle sitten sanottu, mikä sai kandin epäilemään ihan muun syyn vuoksi lääkäriin tulleella lapsella noin vain kehitysvammaa. Neuvolassa ei ollut huomattu koskaan mitään!
Pojalla oli lukihäiriö. Ja lähinäkö heikkeni äkisti, mutta saatuaan silmälasit, poika rakenteli vaikeitakin juttuja legoista, ja tykkäsi olla yhden muun lähiomaisensa kanssa autoremonttihommia tekemässä. Silleen teknisesti hän oli jo silloin lahjakas.
Poika on kolmikymppinen.
Lahjakas määrätyissä asioissa, pikemminkin on aspergerkirjon ihminen, vähän erikoinen.
Toimeen tulee niin ihmisten seassa kuin muutenkin. Ja hirveän vilkas ihminen.