Luin facebookista erään tutun tilityksiä, kun hän on muuttanut asumaan vieraalle paikkakunnalle poikaystävän kanssa ja että hänellä on "ääk niin hirveää ja yksinäistä" sillä aikaa kun poikaystävä on töissä, koska hän ei tunne ketään siltä paikkakunnalta. Pistää naurattamaan minua, jonka normaali olotila on olla lähes aina yksin, eikä edes ole mitään "poiccista" jota voisi odottaa palaavaksi töistä. Tämä tuttu on siis erittäin sosiaalinen ja hänellä on massiivinen kaveripiiri ja on tietenkin tottunut olemaan kavereiden ympäröimä kaiken aikaa, eikä ilmeisesti osaa itsenäisesti tehdä mitään hauskaa.
Hyvä puoli tässä yksinäisyydessäkin, ettei sitten ainakaan vituta, jos joutuu hetkeksi kavereista erilleen, koska niitä kavereita ei ole koskaan ollutkaan.
Hyvä puoli tässä yksinäisyydessäkin, ettei sitten ainakaan vituta, jos joutuu hetkeksi kavereista erilleen, koska niitä kavereita ei ole koskaan ollutkaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ystäväsi Facebookissa, jolle nyt tunnut olevan kovin vahingoniloinen. Olet sinä melkoine ystävä, vaikka toisaalta enemmistö ystävistä ovat melkoisia, etenkin Facebookissa.
Puhuin tutusta, en ystävästä. Facebookissa voi olla kaverina vaikka hyvänpäiväntuttu, jonka kanssa on muutaman kerran vaihdettu sana. Enkä ole vahingoniloinen, onhan hänellä asiat muuten hyvin ja rakas poikaystävä siellä kaupungissa ja ystävät odottaa joka tapauksessa jossakin päin Suomea ja äkkiäkös noin sosiaalinen ihminen uusia hankkii. Minusta on kai vaan tavallaan jännä huomata, miten riippuvainen joku voi olla toisten ihmisten seurasta tai jotain. Itse keksisin vaikka kuinka paljon tekemistä yksikseni, eikä olisi tylsää.
vaiheessa kun sä tarviit ystävää oikeasti niin ystäväs nauraa sulle vaan: HAHAHAAH! Tuskin sua sitten naurattaa. käytöstavat kunniaan!
Ei minulla ole ystäviä, joten ei ole myöskään ketään joka nauraisi. Yksin on tähänkin asti selvitty.
Mua vitutti aikoinaan Anna Abreun haastattelu, jossa muija kertoi potevansa hirveitä yksinäisyydentuskia ollessaan päivänkin yksin. Vittu mikä naurettava akka. Voiko enää pienempi perspektiivi ihmisellä olla?
osaa edes laulaa kunnolla. On vain niin muodikasta olla se hävinnyt asemassa tytöt vastaan pojat. Sitten siihen päälle toisten rakentama tyylisuuntaus ja laitetaan yksinoikeudeksi joitain juttuja. Aina kun hänen kappale alkaa radiossa soimaan, käännän kanavaa tai laitan CD:n soimaan. Suomea laulavia artisteja on reilusti, ei kaiken tarvitse olla englanninkielistä. Jos läpimurtoa ei tule, ei tule menestystäkään.
Vaikka en voi myöntää, ettenkö saisi välillä kicksejä muiden huonosta onnesta ja vastoinkäymisistä, niin en silti toivo kenellekään yksinäisyyttä. Paitsi ehkä sellaisille harvoille, jotka vittuilevat suoraan yksinäisille heidän yksinäisyydestään.
Kaipa sitä sitten jää vanhaksipojaksi. Oonhan mä jo erittäin keski-ikäinen.