kukaan synnyttänyt PäijätHämeen keskussairaalassa?

Kerron tapauksesta vähän yli 17 vuotta sitten.
En pelottele, vaan korostan, että ensi sijassa lapsestasi ja sinusta on vastuussa, ei kukaan muu kuin sinä itse. Siis:
Olimme vaimon kanssa siellä synnyttämässä.
Kun vaimoni kysyi epiduraalipuudutuksesta, siellä vastattiin, että sellaiset on helsinkiläisten juttuja, eihän niitä täällä julmahämeessä tarvita,
keinutuoli vaan.
Kun lapsi sitten syntyi, huomasin eka vierailulla, että häneltä puuttui sormesta kynsiä.
Vaimo sitten pelokkaana kyselemään ensin kätilöiltä ja hoitajilta ja sitten lopulta lääkäriltä että mikä on vikana, voisiko kynsi kasvaa, vai olisiko lupana odottaa jotakin muuta kehitykseen liittyvää.
Hoitajat eivät koskaan vastanneet, eikä lääkärikään ensi yrityksellä.
Kun vaimoni sitten kolmannella kerralla tivasi kovempaan sävyyn lääkärin kantaa, tämä nainen vastasi:
"Minä en rouvana kantaisi mitään huolta puuttuvasta kynnestä kun lapsella on synnynnäinen sydänvika!"
Vaimoni otti lukua niin että kopsahti, eikä puhunut minulle tästä kuin sen jälkeen kun lapsemme sydän tuli korjatuksi kaksi ja puoli vuotta syntymän jälkeen.
Tähän, että lapsen sydän korjattiin, ei Päijät-Hämeen keskussairaalalla ollut mitään osaa eikä arpaa, vaan lasta tarkkailtiin täällä sillä selvityksellä, että "jos tulee siniseksi, tuokaa tänne".
Kun sitten eräänä päivänä vedin maksalaatikkoa henkeen ja vein lapsen Lastenklinikalle sanoen vastaanotossa, etten lähde pois, ennen kuin lapsella on varattu leikkausaika, alkoi tapahtua: Saimme tiedon Päijät-Hämeen Sydänlasten yhdistyksestä, jonka puolijumalana toimi se sinisyyttä valvova ylilääkäri Päijät-Hämeessä, joka ei ollut mitään tehnyt, vaikka lapsella oli 14 antbioottikuuria vuodessa.
Ei edes kertonut Sydänlasten yhdistyksestä sen enempää kuin sairaalan kuraattoreista tai muistakaan yhteiskunnan palveluista, joita todella nyt olisimme tarvinneet.
Ei niistä kertonut tosin muutkaan sairaalan henkilökunta, joten eiköhän ylilääkäri ole moiseen liian iso herra.
Lastenklinkalla tiedon meille toimitti yksi valtakunnan huippukardiologeista, joka ei tainnutkaan olla mikään herra, koska tituleerasi itseään putkimieheksi.
Sydänlasten yhdistykseltä saimme vihdoin tukea ja apua jotta asiat alkoivat rullata ennen leikkausta ja varsinkin leikkauksen jälkeen.
Kun sitten oli kolme, neljä vuotta kulunut ja tyttö oli terve kuin pukki, alkoi yhdistys unohtua, mutta heille vielä monet tuhannet kiitokset.

Päijät-Hämeen Keskussairaala tosin teki kaikkensa että koko homma olisi mennyt niin perseelleen, kuin lapsen saamisessa vain voi.

Omaa aktiivisisuuttasi siis tarvitaan, kun synnytät ja lastasi hoidat.
Kyllä ne sen synnytyshomman siellä osaa, oli keinutuoli siellä tai ei.
On me siellä saatu sen jälkeen poikakin ja kahviossa on halpaa.

mun sisko synnytti siellä, sai kyllä epiduraalin ja ilokaasua, muuta ei edes tarjottu. Synnytys oli TOSI nopea ja systeri repeili pahasti, ommeltaessa valitteli että sattuu, mut ei ketään se kiinnostanut. Siellä siis on todellakin avattava suunsa että saa mitä haluaa, noista eri synnytys jutuista en tiedä, koska me mentiin lähes suoraan saliin ja ponnistamaan. Osa henkilökunnasta oli töykeää ja kohteli tosi huonosti, liekö asiaan vaikuttanut äidin ikä 17v??? mutta joukossa oli myös mukavia asiansa osaavia tyyppejä.

Eli kyllä ne hommansa osaa mutta hienotunteisuus on joskus hukassa. Sä saat kyllä ihan soittamalla tai käymällä tutustumassa tietoa siitä, että mitä kaikkea siellä on varattuna synnyttäjiä varten :) onnea matkaan :D

sielläpä juuri, hyvä kokemus. saa myös pitää kännyköitä auki osastolla. lykkyä sinulle.

PHKS:ssa olin minäkin. Minulle tehtiin sektio. Olen suht tyytyväinen saamaani kohteluun ja hoitoon. Kätilöt osastolla oli mukavia (lukuunottamatta paria vanhempaa) ja lääkärit oli myös mukavia. Ihan positiivinen kokemus.. Kipulääkkeitä jotkut kätilöistä antaa (osastolla) "höllemmin" kuin toiset, mutta muistat vaan että kovaa kipua ei tarvitse kärsiä, jos ei lääkettä tipu, niin Pyydä!