tai useampaa yhtä aikaa? Mieleeni tuli Isaac Basevis Singerin kirjan Shosha päähenkilö, joka on saman aikaisesti rakastunut useaan naiseen. Itse pidän sitä täysin mahdollisena, mutta uskon, että monet ihmiset kieltävät ilmiön kenties itsesuojelusyistä. Kieltäminen on psykologinen keino suojella itseään. Ei ole tavatonta, että syntyy salaisia työpaikkaromansseja, mutta voiko henkilö olla saman aikaisesti rakastunut sekä puolisoonsa, että salaiseen rakastettuunsa? Onko niin, että yksi on ainoa ja toinen on sitten jostain syystä jäänyt siihen vain vaikkapa tavan mukaan?
Voiko rakastaa kahta
Teotwawki
87505
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 87
Vanhimmat
taidepiireissä sitä kyllä hehkutetaan.
Mutta keinotekoista se on.
Taidepiirit pyrkivät, aina, tekemään jotain "kiinnostavaa".
Kaikenlainen outo, ja sairas, puree aina eksentrikoihin, jotka ovat hyviä rahoittajia.
Länsimaissa, se pidetään, yleensä, hyvin piilossa.
Singerin maailmassa se on normaalia.
Ja siksi siitä saa Nobeleitakin.
Suomen, Milleniumpalkinto, ei moiseen sortuisi.
ei olekaan taidepalkinto. Ehkä sinä ajattelet niin ja siitä pisteet sinulle. Silti olen sitä mieltä, että se on mahdollista ja perustelen asiaa sillä lailla, että eri ihmisillä on erilaisia vetovoimatekijöitä, jotka saattavat vetää puoleensa. En tiedä, missä vaiheessa ihminen-niminen apina alkoi tuntea rakkaudeksi kutsuttua tunnetta, mutta silloin lienee ollut niin, että yhteisöt elivät vielä sitä aikaa, jolloin ns. alfaparit hallitsivat yhteisöä. Uros paritteli silti kaikki sukukypsät yhteisön naaraat.
rakkaus, ei ole eläinten asia.
Panemisen halu on yhteistä, kaikille elollisille.
Ja oikea rakkaus on annettu niille ihmisille jotka jatkavat yhdessä sukuaan.
Sairaita rakkauksiakin on.
Koeputkijuttuja ja sijaisäitejä ja niitä joista ei saa enää puhua.
Minua oksettaa rakkaudesta kertominen, johonkin adoptiolapseen tms.
Sektiokin on vastenmielistä, varsinkin kun halutaan pitää vatsa kunnossa, tai ei kestetä kipuja.
tarvitse olla taiteilija rakastaakseen monta. Riittää jos on vahvat tunteet ja avoin sielu.
Enpä olisi uskonut, sinun realistin, olevan noin romanttinen. :)
ajat takaa.
Taidanpa punastua häpeästä.
Mutta en, minäkään, kestä, näin kovaa painetta.
Ei kaikki ole minun syytäni, kait?
muu sinua oksettaa, kuin se että vanhemmat rakastaa adoptiolastaan?
Kerro minulle miten ja mitä voin rakastaa ilman että sinä tulet pahoinvoivaksi?
Olen melkein kateellinen sinulle joka omistat absoluuttisen totuuden tunteesta nimeltään Rakkaus!
siis oikeata rakkautta, muuta kuin omalle lapselle.
Siis, itsetehdylle.
Olen pahoillani, mutta näin uskon.
voi rakastaa puolisoaan, synnyttämäänsä lasta, isäänsä ja äitiänsä, niin silloin voi rakastaa myös adoptiolastaan.
Näin on. Enkä ole pahoillani.
lasta eikö sit voi rakastaa ollenkaan oikeesti vai.
lapsia siitä huolimatta kenen tekemiä he ovat. Kaikkia ei voi rakastaa, mutta lasten kanssa työtä tehneenä voin vakuuttaa, että pääosin lapset ovat rakastettavia.
musta on nimittäin tulossa mummu tyttäreni vaimo odottaa lasta ja uskon että tyttäreni rakastaa tätä lastaan vaikkei sitä itse olekkaan tehnyt vähintään yhtä paljon kun minä rakastan häntä lapsen tekoonkin on monia konsteja mutta kuitenkin ne on omia kun ne on yhteistuumin tehty.
on tulossa syyskuussa toisen kerran vaari ja olen siitä äärettömän onnellinen.:-D
siis tyttären vaimo?
Tyttäresi on siis lesbo joka hankki lapsen jonkun miehen kanssa?
äimistelemistä siinä on? Ja tuskinpa hän täällä sulle tulee selittelemään hankintatapaa, kuuluuko se jollain lailla sinulle?
tyttäreni on ihminen ja nainen niinkun me kaikki muutkin naiset olemme oletko kuullut keinohedelmöityksetä jos et niin voin kertoa sulle pitkät tarinat aiheesta.
on se täysin mahdollista, ei siinä mitään ihmeellistä ole.
jotain perusteluitakin, vai halusitko vain vastauksen näkyviin?
mutta täytyy pohtia voinko kertoa.
Vastasin aloittajan kysymykseen, ei ollut vain vastauksen näkyviin saamisesta kysymys.
sait toisen näkyviin.
melko turhia nuo sinunkin viestisi ovat.
Jos yksi suhde on henkisesti tyydyttävä, ei etsi eikä tartu muihin tilaisuuksiin.
Ongelma on mitä tuolla rakastamisella tarkoitetaan. Tuntuu ettei se ole lainkaan sama asia eri ihmisille. Kyllähän monet miehet ymmärtävät kärkkäästi miesten monisuuntautuneisuutta mutteivät kuitenkaan alkuunkaan naisten vastaavaa. Samoin naiset eivät yhtään hyväksy miesten syrjähyppyjä mutta harrastavat omia sivusuhteitaan aivan yhtä ahkerasti.
onko naiset vai miehet petollisempia suhteissaan ja sitten ovat vielä seksuaalivähemmistöt, joiden kohdalla tilanne lienee ehkä samanlainen. Usein kai se menee niin, että suhteen alkuaikoina molemmat ovat hullaantuneet tosiinsa, eikä sivuille vilkuilla. Kysymykseni ydin olikin siinä, että kun ihmisillä on erilaisia vetovoimatekijöitä, niin on rakastunut toiseen toisesta syystä kuin toiseen.
En minä petollisuudesta mitään puhunut. Sopimuskysymykset eivät mielestäni kuulu rakkauteen.
perehtyä Singerin maailmaan.
Vastauksesi oli, liian, Lutherilainen.
Monirakkaus kuuluu erilaisiin kulttuureihin.
suhteessa, jossa puolisoni kehotti minua käymään vieraissa. Se on psykologien mukaan homoseksuaalinen ilmiö, mutta siinä ei ollut kysymys rakkaudesta, vaan seksuaalisuuden toteuttamistavasta. Mutta tunne-elämän puolella asia lienee monimutkaisempi.
Älä huolta kanna uskonnosta, yritin puhua siitä minkä ihmiset ymmärtävät rakkaudeksi.
erikoisia sinun seksin toteuttamistapasi olivat jos puolisosi ajoi sinua vieraisiin? :)
Vaikka eihän siinä ole mitään virnuilemista tietenkään...
siitä valtavasti potkua omaan seksielämäämme, kun kerroin käynneistäni vieraissa. Ei tämä niin kamalan epätavallista ole. Onhan niitä pariskuntia, jotka harrastavat ryhmäseksiä ja siinä samassa parinvaihtoakin. En ole pettäjätyyppi, mutta tämän kohdalla tilanne oli sellainen, että siihen suorastaan kehotettiin.
vastasinkin.
Yritin oikaista ajatuksiasi.
Minä taas yritän selvittää mistä ihmiset puhuvat eri sanoja käyttäessään, en opettaa heitä puhumaan kuten minä.
että jos rakastuu, ja perustaa perheen, silloin pitäisi sitoutua myös hoitamaan perhettään. Näin ei ole jos ajatukset seikkailevat jossakin ihan muualla oli kyse miehestä tai naisesta. Jollei ole sitoutunut kehenkään voi rakastaa niin montaa kuin haluaa.
Koska meidän kulttuurimme ei hyväksy moniavioisuutta asia on silloin ihan selvä ja jokaisen on käsiteltävä omassa päässään miten menettelee. Jos taas ajattelee sanaa "rakastaa" on se lievempi ilmaisu kuin "olla rakastunut". Rakastaahan voi ilman seksuaalisia tunteita, mutta jos olet todella rakastunut silloin olet myös sitoutunut ja vastuussa rajan vetämisestä.
Tässä paraskin puhuja, kahdesti eronnut, mutta kokemusta on:)
puhuja kun olen pian eronnut jo kolmannen kerran. Syitä en palstalle tuo, mutta tällä kertaa olen lähdössä itse, eikä minulla ole toista tilalle. Mutta alkuperäinen ajatukseni ei ollut puhua sitoutumisesta tai avioliiton velvollisuuksista, vaan tunteista.
käy niin, että todellisuus voi hämärtyä ja toimii vastoin periaatteitaan. Jos minä kysyn asiaa itseltäni niin en voi olla rakastunut kahteen ja loukkaannun syvästi jos minut petettäisiin, siihen perustin tuon äskeisen ajatteluni.
Joskus on vain niin hiton vaikea kuunnella järjen ääntä, kuuluu vain hiljaista huminaa pään sisältä:) Tälle palstalle ei kannatakaan tuoda mitään liian yksityistä galleria on sitä varten.
kysymykseni esitinkin hyvin yleisellä tasolla. Järjellä ja tunteilla ei ole mitään tekemistä keskenään.
siksi minäkin olen tällaisen elämäni elänyt hyvin monivivahteisen ja tapahtumarikkaan (elän vielä kuitenkin toivossa). Joskus ajattelen järjellä joskus tunteella, joskus en ollenkaan ja se minun nuorisoani suuresti huvittaakin huvittaakin.
huvitan taas tuota sesseä ja vien iltalenkille...
rakkauvesta vai velvollisuuksista? Yleensä ne sekoitetaan toisiinsa ja siitä se soppa seuraakin. Ja avioerot.
että kun k***ä ja järki seisovat yhtä aikaa, siitä seuraa elinikäisten velvollisuuksien toteuttaminen.:-D
toivottavasti serkkusi, kaikesta huolimatta, tajusi että kyseessä oli isän velvollisuus. :)(
samassa suhteessa neljän lapsen isänä.
Isot Pojat mutta jollei niin olisi käynyt minäkin olisin paljon onnettomampi:) Tekisi mieli sanoa, että:
http://www.youtube.com/watch?v=ot8wVP4Qjlk
Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa ja jos ei katkeroidu, kokemukset ovat olleet kokemisen arvoisia.
sanat, otaksun? Kun ikäännymme, meille jäävät muistot ja unelmat, niitä voimme pitää mukanamme hamaan loppuun asti.:-)
kun rakkauden asteita jo on kuin tähtiä taivaalla aina kiintymyksestä syvään sielujen yhteishengitykseen ja sykintään asti. Mikä noista tähtitaivaan tähdistä muodostuu siksi rakkaista rakkaimmaksi keskus auringoksi, onkin elämän komplisuutta. Joillakin H ä n astuu elämän näyttämölle kenties vasta viimeisinä elinkuukausina ja siihen astiset 'rakkaudet' ovat olleet jollain tasolla, tarpeellisutensa ja ihmisenä kasvattavuutensa vuoksi hyvinkin syviä, lineaarisella jatkumolla perättäisiä tai limittäisiä hehkuvan hekuman tai jotenkin ylväämän valaistumisen henkistämiä juttuja ja tai kiivaita sykkiviä ja suorastaan tunteita raastavia riippuvuuskamppailuja joissa vastapuoli saattaa vaihtua, mutta tanssinkuviot ovat lopulta aina samat. Joku rakastaa läpi elämän nuoruutensa rakkautta ja useimmiten elää elämänsä tämän kanssa aviossa ja siihen väliin ei mahdu ketään muita. On joitakin, joihin kaikki tuntuvat kiinnittävän rakkauden tunteensa ja niitä, jotka aina tulevat ohitetuiksi tunteiden tasolla. Sanotaan joidenkin rakastavan vain rakastumisen tunteiden aiheuttamaa tunnekokonaisuutta ja sitten kun sen alkuviehätys haihtuu, niin jo uusi "rakas" on toisessa kainalossa, vaikka edellinen vasta on tajunnut omien tunteidensa avautuneen. Nolointa maailmassa on rakastua komeaan rakkaushyypiöhyeenaan ja jossain vaiheessa tajuta, että toinen soitteli rakkautesi kieliä vain siksi, että saattoi näin saada mustasukkaiseksi toisen ihmisen tai jotain muuta laskelmallista.
Rakkaus on tunnekokonaisuus joka kauneimmillaan tuo ihmisen elämään paratiisin ilman käärmettä ja kauheimmillaan se on jotain, mikä pettää ihmisen sä itsensä kaikkein katalimmalla mahdollisella tavalla.
Ihminen voi rakastaa ja rakastua useampaa kohdetta samanaikaisesti niin kauan, kuin se oikea ihminen astuu elämänkuvioihin ja kaikki muu menettää tällä tasolla merkityksensä. On olemassa ihmisiä joille tämä oikea ei koskaan osu kohdalle ja on myös niitä, jotka saattavat esim leskeytymisen jälkeen kohdata toisen yhtä elämää sitovan, ihanalla tavalla sitovan suhteen. Näin h aluan uskoa.
olla vastaus, jonka monipolvisuus ja perusteellisuus miellyttää aloittajaa.:-)
Meni metsään ja lötkypötkö sahalaita puri jalkaan ja pullukkapörriäinen lensi tuskaansa kiljuvaan suuhun.
Rikasta kieltä.
Terkkuja.
Essolla tätä asiaa on usein käsitelty, joten meillä on siitä selvä mielipide. Suurin osa meistä on vanhanaikaisia miehiä, jotka osaavat rakastaa vain yhtä neitoa kerrallaan, mutta joukossamme on nykyaikaisempiakin miehiä. Seksi-Sulo osaa rakastaa useampaakin kuin kahta naista kerrallaan, ja sen lisäksi hän osaa lirkutella vaimolleenkin hyvin romanttisia juttuja. Ei Sulon maine ole siis tyhjästä tullut.
addikti.:-D
Sulon maine naisten keskuudessa perustuu siihen mitä hän tekee lirkuttelujen välillä.
Totta Sinä haastelet. Kylältä olen kuullut, että tosi toimissa ollessaan Sulo ei juuri lirkuttele, ei puhu eikä myöskään pussaa, mutta siltikin valmista näyttää tulevan.
hyvin laitettu parketti aina teidät "yhden naisen miehet" korvaa! :))
oman kokemukseni mukaan puhuminen ja pussaaminen tekevät siitä mielenkiintoisempaa.:-)
istutko sinäkin Essolla kaiket päivät?
että istun koneen ääressä kaiket päivät. No, kuinka sen ottaa, eilen olin koneella puolisen tuntia, enkä käynyt Essolla.
Omaa tekstiään ja kuviteltua älykkyyttä, vastaan kyllä.
Aloittaja rakastaa niitä kumpaakin.
tarkoitus ei ole keskustella aiheesta, vaan loukata aloittajaa.
Rakkaus on moni-ilmeistä!
Rakastan jokaista kolmea lastani yhtä paljon. Rakastan heitä jokaista kuitenkin erilailla. Toinen rakkaus ei sulje pois toista. Rakastin isääni, rakastan sisaruksiani, äitiäni ehkä enemmänkin kunnioitan kuin rakastan. Siitä suhteesta puuttuu siis jotain, mitä noissa kaikissa muissa suhteissa on. Mutta se ei ole tämän keskustelun aiheena.
Minulla on jokunen lapsuusystävä taaperoikäisestä saakka; he ovat minulle tärkeitä. Rakastan heitä, vaikka muutama onkin miespuolinen. Tässä kohden tuntemani rakkaus muistuttaa sitä tunnetta, jota tunnen veljiäni kohtaan. Se on ystävyyttä, kiintymystä, luottamusta. Se ei ole pois parisuhderakkaudesta.
Naisen ja miehen väliseen rakkauteen tuo / voi tuoda lisämausteensa erotiikka. Hyvän parisuhteen ainekset ovat "henkinen" rakkaus, ystävyys ja erotiikka yhdessä.
Kyllä, ihminen voi rakastaa kahta tai useampaakin, mutta puolisona, kaiken yhteisen ja elämän jakajana vain yhtä. Tai siis yhtä kerrallaan.
ollut puhua rakkaudesta muihin kuin puolisoon tai häneen verrattavissa olevaan. Sinä näet asian niin, että yhteen voi olla rakastunut kerrallaan, itse olen eri mieltä.
Noilla muilla suhteilla halusin vain tuoda esiin, ettei rakkaus ole kiveen hakattu tunne-elämys. Voit rakastaa kahta samaan aikaan, mutta et samalla tavalla. Rakkaus on vuorovaikutusta, missä kumpikin osapuoli vaikuttaa tunteen luonteeseen, rakkauden syvyyteen ja piirteisiin.
Jopa rakkaus puolisoon elää ja muuttuu, tunne on ihan eriluonteinen viiden vuoden kuluttua, tai kymmenen. Parisuhderakkauteen kuuluu sitoutuminen, toisen kunnioittaminen. Joillekin tämä on automaattista, toiset joutuvat "taistelemaan" kiusauksia vastaan...ja jotkut taas nauttivat valloittamisesta / valloitetuksi tulemisesta.
Rakkaus voi perustua henkiseen yhteyteen, seksuaaliseen vetovoimaan, yhteiseen huumoriin tai mihin vain yhteisesti vetoavaan asiaan. Ihminen ei ihastuessaan välttämättä tunnista, mihin ja miksi rakastuu. Ihmisen omista arvoista ja periaatteista sekä parisuhteen tilanteesta riippuu, miten nämä uudet kiinnostukset ja ihastukset kanavoituvat. Tuleeko uusista tuttavuuksista ystäviä vai jotain muuta.
Ehkä kysymys pitäisikin asettaa toisin. Ei niin, että voiko rakastaa kahta, vaan voiko sitoutua kahteen suhteeseen samaan aikaan.
sinänsä mitään, mutta vain rakkautta tunteen tasolla.
Jos asiasta haluaa keskustella pitäisi rakkaus ilman muuta määritellä jotenkin. No okei, kaikkea en ehtinyt lukea, mutta siis......voiko pelkästä tunteesta mitään argumentoida. Mitä häh? Ei minusta. Jos on tunteiden vietävänä, siitä on järki kaukana ja mieli ja tahto ja kaikki muu, nii!!
Miehen ja naisen välinen rakkaus tunteen tasolla... ilman tekoja, ilman fyysistä vetovoimaa. Tälle taitaa olla oma termikin = platoninen rakkaus. Yksi muoto rakkautta sekin. Ja siinä muodossa voit rakastaa/ihailla montaakin.
oman käsitykseni siitä: se on syvää kiintymystä.
tarkoitin. En tarkoittanut, että pitäisi olla fyysisessä kosketuksessa toiseen, mutta vetovoimia on monenlaisia ja niiden dynamiikkaa tässä etsittiin.
Jos on kokenut ja löytänyt ihan oikean rakkauden, niin ei tule mieleenkään rakastua kehenkään toiseen. Voi pitää jostakin ihmisestä, että on mukava ja hauska, mutta ei kuitenkaan rakastu häneen. En usko, että kyseessä on psykologinen keino suojella itseään, luulet vaan. Ehkä et ole kokenut oikeaa rakkautta, vaan etsiskelet ja huhuilet ja olet epävarma. Voisko olla niin, että et oikeasti tiedä, mistä puhut?
luet ym. kirjan, niin ymmärrät mitä tarkoitan.
Kyllä ymmärsin, mitä tarkoitit. Vastasin juuri siihen. Olen edelleen sitä mieltä, että jos on rakastunut johonkin ihmiseen, niin ei tule mieleenkään rakastua toiseen. Ne, jotka selittelevät muuta, eivät ole koskaan rakastuneet ihan Oikeasti. Sinä ja muut kaltaisesi etsitte vain tekosyitä.
Olikos sen nimi jossain? Vai onko se tuo päähenkilö? Singer kuitennii.
provokatiivinen väite: "Sinä ja muut kaltaisesi etsitte vain tekosyitä." Et voi tietää tunne-elämästäni mitään, joten älä arvaile.
kirjoittanut sen ja nimi on Shosha. Hän sai siitä Nobelin kirjallisuuspalkinnon.
Heps... nyt tuli virhe. Isac Bashevits Singer ei saanut Nobelin palintoa teoksestaan Sosha, vaan koko siihenastisesta tuotannostaan! Nobelin hän sai vuonna 1978. (Sosha ilmestyi samana vuonna)
Hänen merkittävimpinä teoksinaan pidetään mm. teoksia Moskatin suku sekä Vihassa ja rakkaudessa. Kannattaa lukea.
En arvaile. Sinä ilmoitit selvästi omat ajatuksesi. Sinun mielestä ihminen voi rakastua moneen ihmiseen samanaikaisesti, etkö kirjoittanut niin?
väärin. Hän sai siis palkinnon elämäntyöstään, oukei.
monella eri tasolla ja minusta on aika arveluttavaa lähteä arvailemaan tuntemattoman ihmisen tunne-elämää muutaman nettiviestin perusteella.
laitata aloituksen jossa pitäisi puhua tunteista? Kun niistä EI VOI näin puhua. Rakkaus - jo sanana on kaikille taatusti eri. Puhumattakaan tunteista. Et voi tietää tai puhua tunteista, usko jo :) Sinäkään, vai onnistuuko?
Olet oikeassa, että tunteita on montaa eri tasoa. Rakkautta lapsiin esim. , se on erilaista rakkautta, kuin kahden rakastavaisen rakkaus. Minä kirjoitin kahden rakastavaisen rakkaudesta, vaikkapa avioparin, jotka ovat yhdessä olleet ties kuinka pitkään. Näin ymmärsin, että tarkoitit rakastavaisia ja kirjoitit, että on silti mahdollisuus rakastua toiseen ja siihen vastasin, että ei ole mahdollista (mielestäni) jos on ihan oikeasti rakastunut. Kai ymmärsin koko jutun väärin. Tai sitten vaan ollaan ihan eri mieltä. Ole sinä sun mieltäs, niin minä olen mun mieltä. Säilyy sopu näin lauantai-iltana.
minäkin asian ajattelen. Rakkaus on erilaista, kelle mitäkin. Jollekin se on vaikkapa himoon perustuvaa, jollakin taas johonkin muuhun.
Jospa jotkut voivat rakastaa monia, kun eivät osaa rakastaa, oikein. Tosi tyhmästi sanottu, mutta sanonpa vaan. Jos oma itsekkyys on aina ensin, kaikki muu sen jälkeen?
näistä asioista sinänsä voi riidellä, kun kukaan ei voi asettua toisen aivoihin tutkimaan, että mitä siellä tapahtuu.
?
tarkistaisit tiedot ja lähteet, kirjoittaisit vähemmän
Kerro mitä tunteita vastaukseni sinussa herättivät?
voi määritellä sitä, mistä voin puhua.
Ihminen tekee aina päätöksensä enemmän tunteella kuin järjellä vaikka toisin väittää. Et olisi muuten vastannut. Minähän vaan kyselen, en kiellä mistään kirjoittamasta, en koskaan. Tämä aihe jos mikä on ihan omiaan kun kaikilla on oma kantansa.
itsetuntemus on kaiken a ja o. Vai ?
esität väitteen, et kysymystä: "Et voi tietää tai puhua tunteista, usko jo :)" Itsetuntemus ennen kaikkea.
se oli ansa johon tietysti tartuit :)))))))))
ei siitä mihinkään pääse.
Voi sua vinkulelu. Kato nyt ittees.
lähtökohta että hyväntekemisestä seuraa hyvää mahdollisimman monelle. Miksi sitten jos rakastaa useampaa, siitä seuraa kaikkea muuta kuin hyvää, yleensä? Ihmisen itsekkyyttäkö?
Totta on että yksiavioisuus aika nuori keksintö, kristinuskon höpinää.