Haluan sinua mies todella paljon. Et varmaan huomaa haluani. Se ei ole pelkästään seksuaalista halua. Haluan olla sinun kanssasi, tuntea sinut lähelläni. Haluan tuntea sinun läsnäolosi. Vaikken koskaan ole edes puhunut sinulle, tuntuu kuin tuntisin sinut jo. Kun olet lähelläni, minulla on hyvä olla. Kohta on eron hetki meillä. Jään taas kaipaamaan sinua. Sitten en enää näe sinua, en tunne sinua enää lähelläni. Kuolen ilman sinua. Taas sitten kun kohtaamme, et enää tunne minua. Tiemme ovat vieneet meidät kauaksi toisistaan. En enää koskaan kohtaa katsettasi. Haluaisin vielä katsoa sinua kohdaten myös sinun katseesi. Voin vain syyttää kohtaloa ja itseäni. Voin vain kohdistaa haluni toista kohtaan. Toisen miehen rakastellessa minua, kuvittelen sinut siihen. Pitää kuitenkin muistaa olla tarkka, etten huokaile nimeäsi toisen kuullen. Elät minun sydämessäni. Siellä meillä on onnellinen suhde. Tulen jälleen tajuihini, huomaan ettei sinua olekkaan minun lähelläni. Palaan taas todellisuuteen, synkkään todellisuuteen jossa on sinä ja minä muttei meitä. Ehkä joskus seuraavassa elämässä kohtaamme. Silloin en käännä sinulle selkääni. Silloin rakennan sinun kanssasi suhteen ja meitä ei erota kukaan. Kuule minun kuiskaukseni tänä iltana. Kuuntele sydämelläsi ja tunne kuinka minun sydämeni kutsuu sinua.
surullinen laulu
kuuntele sydäntäsi
5326
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sydäntäni ja arvasin, mitä sieltä löytäisin: sinut. Vaikka tiemme erosivatkin, sydämemme eivät eronneet, nehän ovat yhtä ja samaa...sinä olet minä ja minä olen sinä.
Kaipaus on polttavaa kuin autiomaan hiekka, se syövyttää sieluun joka päivä yhä syvenevän muiston rakkaasta ja suloisesta ihmisestä, jonka tunsin mutta jota en voinut saada.
En taida jaksaa odottaa seuraavaa elämää, mutta mitä sitten teen? Kun kaksi jotka oli yksi repäistiin erilleen, ei juuri mikään lohduta sen aiheuttamassa pohjattomassa kaipuussa!
Saman huomannut kuin "imperfektini"... pohjaton kaipuu mutta myös rakkautta täynnä oleva. Kun on tyhjä tavallaan onkin tilaa jollekin vielä enemmän. Mikään ei kuitenkaan poista tosiasiaa, vastuutani itselleni ja elämälle, kun rakastaa pitää myös elää sen mukaan. Minä en ole sitä toteuttanut, tehnyt, rakkauteni mukaan. En kyllä laske sitä seuraavan elämän varaankaan. Väitetään että tässä ja nyt voi vain rakastaa, niinhän se on, koska tiedän miten helppoa yksinkertaista minun on hänelle osoittaa, mikään ei siinä tunnu rasitteelta, se on ymmärtämisenteko molemminpuolinen. Elän sydämeni kaipuussakin suurinta rakkauttani, olen ymmärtämystäni siirtänyt jossain määrin ympärilleni, se vain tapahtuu ajattelematta.....edes sitä. Valitettavasti kärsiviäkin on muutama... mitä en toivoisi.
Koska et ole puhunut koskaan minulle, et ole hän.
Puhumatta paras : ) vai puhua suoraan,
kun töppää kunnolla "ei tarvitse enää hävetä" : )
Miten voit rakastaa jotakuta, jonka kanssa et ole koskaan puhunut? Eikö se ole jossain määrin kuvittelua? Vai rakastatko tapaa, jolla hän katsoo sinua? (ymmärrän tuonkin;-)
Jos toinen ei tiedä tuollaisia ajatuksia, heität tunteesi hukkaan, typerys.