Olen 15-vuotias tyttö.Mulla on tosi hyvät vanhemmat ja kaikki mikä liittyy perheseen on hyvin ja kavereihin.Mut pojat....ovat ihan eri juttu.Mulla ei oo ikin ollu poikaystävää vaik haluasinkin.Mua ärsyttää tosi paljon kun kaverit valittaa jostai niiden "suurista ongelmista".Vaik tyylii kaikki jätkät ketkä ne tuntee on kuses niihin.Mä en tajuu mikä mussa on vikana.Oon mallin tyylisen kaunis ja en oo läski ja oon mukava mut silti en kelpaa kellekkään.Tuntuis et koko maailma pyörii vaa kavereiden ympärillä.Mä vaan vihaan olla itteeni vaik kaikki väittää et oon täydelline mut kukaan ei tiie vihaan itteeni ihan tosissaan.just tään epäonnistumisen takia.ainoo vaa et mä oon sellanen ihminen et puhun suoraan ja en nuole perseitä kun jotkut muut.ehkäpä se on mun ongelma.ai nii ja en oo halpa.mut silti miks mä en vois ansaita hyvää kohtelua jätkiltä?
En kelpaa pojille
moioonihminen
11724
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei sussa ole MITÄÄN vikaa, ei kenessäkään ole! Jokainen on oma yksilöllinen persoonansa täydellisesti omana itsenään.
Päähäsi on jostain syystä (ripari?) annettu vääristynyt kuva ihmisestä sellaisena, joka ei olisi täydellinen, ja jonka pitäisi olla muuta kuin on.
Et tarvitse muuta muutosta, kuin ajatuksiesi muutos. Et ole itse syyllinen ajattelusi vääristymiin, vaan olet olosuhteiden uhri. Uhrina ei tarvitse enää olla, vaan voit alkaa nauttia omana itsenä olemisesta.
Ihmiset yleensä hakeutuvat sellaisten läheisyyteen, jotka ovat ns. sinut itsensä kanssa, eli arvostavat itseään sellaisena kuin on. Silloin muillakin on hyvä olla, kun tietävät, että heitäkin arvostetaan sellaisina kuin he ovat.
Muistat vain, että JOKAINEN ihminen on TÄYDELLINEN, myös sinä, niin kaikki sujuu itsestään ja asiat järjestyvät. Tiedän mistä kirjoitan, koska olen itse ollut nuorena samassa jamassa, ja joutunut kompuroimaan elämä kivikkoista tietä tuohon oivallukseen. Olisipa joku kertonut minullekkin, että kelpaan tällaisena ja olen täydellinen oma itseni, mutta olen itse joutunut sen asian kirjoista opiskelemaan ja vuosia käytännössä olen kokeillut, että näinhän asia on.
Ihanaa kesää sinulle ja hymyile vaikka väkisin, niin elimistön hyvänolonhormonit tekevät sinulle iloisen mielen!
Lopettakaa tämä pelleily! "Yhyy oon viistöistä ja mul ei ikin oo ollu poiccist!!1111"
Naurettavaa tuo ininä. Itse täytin 18 eikä ole ikinä ollut tyttöystävää, niin inisepä lisää!
18 myös eikä yhtään tyttöystävää vaikka suht hyvännäköinen oonkin: vaan enpä ole yrittänytkään saada. 15 on muutenkin liian nuori "suhteelle". Ja sitä paitsi se että on ollut suhteessa ennen 20 ikävuotta tarkottaa että on osa sitä massaa teineistä jotka örveltää kännissä "bileissä" ja sit kehkeytyy "romanssi" jonkun kanssa ja sit pannaan ja kehuskellaan... eikä se mikään oikea suhde ole.
Ja toi itku saa tosiaan loppua, mistä vetoa ettet ole edes yrittänyt saada poikaystävää.
Poikani seurusteli 15-vuotiaana lähes vuoden, eivätkä kännäilleet missään bileissä, ja tapasivat koulussa. Ei se ikää katso, onko kypsä suhteelle, vaan kypsyydestä suhteelle. Harva teini perustaa perhettä seurustelun pohjalta, mutta hyvähän se on harjoitella ihmissuhteita, kun tuntuu siihen tarvetta, ja läheisyys ja toisen hyvänäpito (hellyys, suukot, yms.) ei ole koskaan haitaksi.
Antaa jokaisen purkaa tuntojaan täällä ihan vapaasti. Jos harmittaa, niin antaa harmittaa.
Samaa mieltä! (Oon muuten 14 v tyttö, täytän yli kuukauden päästä 15)
Tuntuu just, et mun ikäset tytöt hankkii poikaystävän vaan sen takii, että vois esittää muille, että on niin kypsä ku on poikaystävä ja naitukkin on... Sellasta kehumista vaan...
Ja huom. tarkoitan, että yleensä tuntemani henkilöt ovat tuollaisia pissiksiä... Niitä meidän kolussa riittää... Mutta ei todellakaan kaikki :)
Moikka. Luin viestiäsi ja mietin , että mahdatko olla vähän itserakas?
En sano näin kelle tahansa , ja tietenkin pitää olla hyvä itsetunto. Mutta tuo : Oon mallin tyylisen kaunis ja en oo läski ja oon mukava mut silti en kelpaa kellekkään. vaikutti vähän... öhömm..
Itserakkaus on elämän perusta. Jos ei tunne rakkautta itseään kohtaan, ei pysty sitä osoittamaan muillekkaan. Jos todella on noin, että ihmisen ulkomuoto on ns. mallin mitoissa, niin tosiasiat on hyvä nähdä, eikä alkaa ainakaan väheksymään itseään.
Ei muille tarvitse kelvata, koska kaikkia ei voi alkaa miellyttämään. Riittää, kun itse pitää itseään täydellisenä omana itsenään. Kaikki olemme täydellisiä.
voisin vaikka tästä suorilla alkaa sun kanssa mutta et kummiskaan huolisi mua
Mullakaan ei ole tällähetkellä ketään :( alkaako joku???
Jess.. -.-
Kukaan poika ei uskalla lähestyä noin täydellistä.. Siinä syy? Sun pitää ite lähestyy jotakuta! =)