Olen melko yksinäinen ihminen. Minulla ei ole sen kummoisempia harrastuksia kuin lenkkeily ja lukeminen. Minulla on kaksi erittäin läheistä ja hyvää ystävää jotka kuuntelevat minua herkeämättä, samoin minä heitä. Olin ennen erittäin sosiaalinen, mutta paineet kasaantuivat ja elämätilanne muuttui täysin. Nykyisin minua jännittää hirmuisesti nähdä uusia tuttavuuksia - valitsen siis yksinäsyyden, kehenkään tutustumatta. Seurustelin neljä vuotta miehen kanssa jolle uskoiduin täysin, kaikki romuttuivat ja jäin yksin. Tästä on aikaa jo muutama vuosi, silti ikävöin. Olen tapailluit muutamia miehiä, olen kuulemma takertuvainen, siksi varmaan yksin. Olen kaunis ja mukavakin, en vain uskalla tutustua nykyisin uusiin ihmisiin, enkä vanhoja tuttujanikaan halua nhdä ollenkaan.
Kärsin yksinäisyydestä. Eli valintani on siis mielummin yksinäisyys kuin ihmiset, vaikka en niin haluaisikaan asian olevan. Miten pääsen tästä kierteestä? Olenko elämässäni liian pettynyt, häpeänkö itseäni, enkö mielestäni ansaitse ketään?
Puhuminen ei auta, koska luottoystävälleni kerron aivan kaikki mietteeni ja tunteeni. En tiedä mitä voisin tehdä... Annan kuitenkin itsestäni sosiaalista kuvaa, olen kuin aurinko ja monet ihmiset kateellisia kun olen niin sosiaalinen ja "aurinkoinen". Mutta kun en ole.. Olen hyvin yksinäinen erakko, katkera ja itse kateellinen muille.
Kärsin yksinäisyydestä. Eli valintani on siis mielummin yksinäisyys kuin ihmiset, vaikka en niin haluaisikaan asian olevan. Miten pääsen tästä kierteestä? Olenko elämässäni liian pettynyt, häpeänkö itseäni, enkö mielestäni ansaitse ketään?
Puhuminen ei auta, koska luottoystävälleni kerron aivan kaikki mietteeni ja tunteeni. En tiedä mitä voisin tehdä... Annan kuitenkin itsestäni sosiaalista kuvaa, olen kuin aurinko ja monet ihmiset kateellisia kun olen niin sosiaalinen ja "aurinkoinen". Mutta kun en ole.. Olen hyvin yksinäinen erakko, katkera ja itse kateellinen muille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sä voit alkaa liikkuu enemmän ihmisten joukossa. Sosiaalinen keskustelu ei ole niin vaikea laji kun sen oppii. Tietenkin sä saat aluksi kovasti turpiisi, siitä että sulla on rohkeutta olla eri mieltä likinäköisten mököttäjien joukossa. Mutta ei tässä maailmassa mikään tuu helpolla. Puhumattomuus pitää murtaa, jälkipolville.
Ihanaa. Minulla ei ole edes niitä läheisimpiäkään ystäviä. Eli ei ole mitään mahdollisuutta edes harjoitella ihmisten kanssa puhumista tai mitään muutakaan.