koko anoreksia tuntuu niin teennäiseltä 'sairaudelta' enkä kyl varmasti oo ainoo näin aatteleva.
Mikä syömisessä on niin kamalaa?
pååååp
8653
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
se on sairaus jossa syömisestä tulee ongelma (lihomisen pelko)
Ymmärrän, että miksi saattaa vaikuttaa teennäiseltä, jos ei itse ole kokenut tätä tilaa. En minäkään tajua, miksi harhoja näkevä uskoo näkyjen olevan totta. Lihomisen pelko on vaan niin kova, eikä siitä niin vain pääse/halua päästä irti. Pahimpina aikoina uskoo hampaiden harjaamisenkin nostavan painoa...
Anoreksia ei ole mielestäni mikään teinixproana-sairaus, tämä on oikeasti vakava tila mihin kuuluu sairaudentunnottomuus. En itse ainakaan pitkään aikaan tunnustanut itselläni olevan mitään ongelmaa, enkä todellakaan ikinä ole halunnut saada tätä tilaa.
Luultavasti aika harva ajattelee siinä vaiheessa, kun aloittaa laihduttamaan pari kiloa ja lopettaa herkuttelun sekä aloitaa liikunnan, että tavoitteena on anorexia nervosa. Monelle on järkytys kuulla diagnoosi. Tuskin kukaan sitä on itse halunnut. Haluaako joku syövän?
Kaikille ei käy niin huonosti, että syömishäiriö yllättää. Tiedetään, että riski sairastua anoreksiaan on geeneissä 50 - 80 %:sti. Emme ole saaneet valita geenejämme.
Useat ajattelevat virheellisesti samoin laillasi. Syömishäiriöistä ei kukaan ole kiinnostunut jakamaan oikeaa tietoa ja tuloksen sitten huomaa. Sairastuneet kärsivät ulkopuolisten syyllistävästi ja vähättelevästä asenteesta paljon. Näitä syyllistäjiä löytyy paljon myös hoitohenkilökunnasta, kun sitä tietoa ja ymmärrystä ei ole.
Anoreksia on vakava häiriö ja siihen ei kukaan ole syyllinen, vähiten sairastunut itse tai hänen läheisensä.
Noin puhuu ihminen joka ei ole ikinä sairastanut mitään flunssaa vakavampaa.
Jep, sitä tää onkin suoraan sanottuna aika teennäistä, niin ja missään ei kerrota edes mitää selviytymistarinoita kuin kirjoissa, eikä itse anorektikon kirjoittamana ja kaikkea spekuloidaan täällä netissä vaan kokemuksien ja sairaanhoitopiirin kokemusten mukaisesti. :--Djokainen tapaus on eri. Mua lähinnä huvittaa että ihmiset olettavat tämän kaiken johtuvan vain ruoasta. Syömisessä itsessään ei ole mitään vikaa vaan tässä mailmassa? tavoitteissa ja ettei kukaan huomaa sinun huutavan apua .. kun .. sitä tarvitset..
ruoka, se on vaan keino millä ihminen peittää pahan olonsa ja kiduttaa itseään ja ruokkii itseään tähän maailmaan? mutta kiinnostus herää tarviitko ruokaa? ootko kauniimpi ilman sitä kun sanotaan että kärsimys kaunistaa, miks syödä kun ei halua pohjimmiltaan edes elää? varsinkaan jos et saa voimaa ystävistäsi tai kavereistasi enää, ja lopulta ne jättää sut, siinä se.
Minulla ei ole diagnosoitu anoreksiaa, enkä sitä usko sairastavanikaan. Vastoin tavallista anorektikon tavoitetta, haluaisin olla mieluummin pyöreä kuin laiha. Ikävä kyllä inhoan syömistä. En ole koskaan nauttinut siitä. Lapsena ei pakotettu syömään ja söinkin vain jos oli kunnolla nälkä. Useimmiten ei ollut. Jos ei tehnyt mieli, kieltäydyin. Olin todella nirso. Nypin ruuasta parhaat päältä ja jätin aina puolet syömättä. Allergiat eivät auttaneet asiaa ja olin huomattavasti alipainoinen.
Suhteeni ruokaan on hieman muuttunut, mutta se on edelleen vähän hankala. Painoindeksini on 18, joten olen normaalipainon alarajoilla. Allergioistani johtuen ruokavalioni on suppea, eikä siitä valmisteta mitään herkkuruokaa. Kaverini totesi joskus, että on surullista miten ranskalaiset voivat parasta ruokaa, jota olen syönyt. Hän on yrittänyt 3 kertaa valmistaa minulle jälkiruokaa ottaen huomioon allergiani, mutta tuloksena on aina ollut limaista suklaakakkua tai kivikovia muffinsseja. Ilman kananmunaa ja vehnäjauhoa kun on vaikea tehdä mitään oikeasti hyvää. :( Hän luovutti noiden yritysten jälkeen ja totesi ettei ole tajunnut millaista on olla allerginen. Miten vaikeaa on valmistaa hyvää ruokaa, jos ei voi syödä peruselintarvikkeita. Olen usein todennut, että ilman allergioitani lihoaisin viikossa. Ahmisin kaikki ne herkut, joista olen voinut vain unelmoida. Pehmeät leivokset, marsipaanit, marengit, nugetit, hampurilaiset, kalapuikot, jaffa-keksit, brunebergin suukot, kiiviä, vesimeloonia, omenapiirakkaa... Pelkkä ajatuskin saa veden kielelle. Mutta ei.. on vain tyydyttävä johonkin tattarileivoksiin, maissikekseihin, hirssimakaroneihin ja psylliumiin...
En vaan kertakaikkiaan nauti syömisestä pätkääkään. Koko elämän kestäneet lihotuskuurit on ajaneet siihen, että syömisestä on tullut mekaaninen suoritus. Vedän naamariin sen paskan, jauhan ja nielen. Lapsena kirjoitetuista muistiinpanoista selviää, että ikävintä tarhassa oli syöminen. Ikävää se on edelleen. Nykyään tosin olen oppinut syömään myös silloin, kun en ole nälkäinen. Ymmärrän ottaa huomioon, että saan tarpeeksi kaloreita ja ravintoaineita päivän mittaan. Näillä keinoin olen ylittänyt sen alipainorajan nipin napin. Voin myös sanoa löytäneeni muutamia ruokia, joista voin ihan oikeasti sanoa nauttivani: esim. kiinalaisessa ravintolassa syömäni Wieninleike oli jotain taivaallista.
Toivoisin joskus löytäväni ruokahaluni ja nauttivani ruuasta siinä määrin, etten ajattele jatkuvasti syödessäni sitä, miten paljon ruokaa on vielä jäljellä. Syödä ilman suorittamista. Ilman, että ajattelen jokaista suupalaa, ruuan ällöttävää rakennetta tai makua. Syödä jotain oikeasti todella hyvää. Haluan tuntea vetoa ruokaa kohtaan. Miltä mahtaakaan tuntua, kun pitää kieltää itseään syömästä jotain, sen sijaan että joutuisi pakottamaan itsensä syömään. Ja ennen kaikkea toivoisin omaavani kauniit muodot näiden törröttävien luiden tilalla.
Meni varmaan vähän ohi aiheen, mutta teki nyt mieli vähän vuodattaa ajatuksia...
en ymmärrä laihuuden ihannointia. Hoikka olen itsekin, mutta nimenomaan HOIKKA! laihuus ei ole mielestäni millään lailla kaunista. Mutta anoreksiasta täytyy sanoa sen verran, (vaikka kokemusta taudista ei ole) että se ei ole teennäinen sairaus eikä teeskennelty. Minäkuvan vääristyminen on valitettavan yleistä ja surullista :( toivoisin, että nuoret naiset (ja miehet) ymmärtäisivät arvostaa itseään sellaisina kuin ovat. Jokainen on kaunis juuri sellaisena kuin on.
Tämä asia on tietty mahdoton ymmärtää ja sisäistää jos minäkuva on pahasti vääristynyt ja kärsinyt. Mediaa syytän tästäkin! Huippumallit sun muut julkkikset esiintyvät televisioissa toinen toistaan laihempina ja hirveämmässä kunnossa. Kylkiluut näkyy, iho on valkoinen ja kalpea, kädet ja jalat ovat kuin kukkakepit ja kasvot ovat luiset ja elottomat. Missä se kaunes siinäkin piilee ihmettelen minä! mutta te kaikki jotka anoreksiasta kärsitte tai olette kärsineet, voin sanoa vain, että hankkikaa apua, tarvitsette sitä. Tila on hengenvaarallinen ja yksin ette selviä.
Se ei todellakaan ole teennaista, kun todeksi muuttuu. Mulle syominen on hirvean henkilokohtainen asia, en tykkaa syoda muiden seurassa ja tulen todella vihaiseksi jos jokus huomauttelee syomisistani.
Toisaalta, jos syon muiden seurassa, on helpompi hallita omia syomisia kuin silloin kun sita tekee yksin.
Olen lapikaynyt ortoreksian, anoreksian, bulimian oireet. En ole hakenut apua vaikka aitini sai tietaa syomisongelmistani, ja meinasi vieda minut pakolla hoitoon. Valilla on hyvia aikoja, valilla huonoja.
Tanaan, olen syonyt kanasalaatin, omenan kuorrutteella, munkin, grillattua kanaa, couscousia ja leipaa. Ennen paivallista tunsin hirveaa heikotusta ja pahaa oloa syomisistani ja pakotin itseni ulos juoksemaan. Nyt paivallisen jalkeen haluaisin oksentaa, mutta koska olen pitanyt nollatoleranssin lahes koko taman vuoden oksentamisen suhteen, en halua palata siihen, vaikka se olisikin oikotie onneen ja saada ruoka pois elimistosta.
Olen hirvean vasynyt nyt, mutta mielessani pakotan itseani huomenna aamulla kuntosalille ja uimaan. Tunnen hirveaa epaonnistumista jos lipsahdan syomaan jotain energiapitoista, olen suorastaan hysteerinen kun ajattelen miten se lihottaa vyotaron ymparystani etc.
Tama, ei ole teennaista. Murehdin jos seuraavaa paivaa,miten pitaa paastota kun tanaan tuli syotya niin huonosti. Illalla luvassa varmaan viela lihaskuntoa, vaikka tuntuu etta nukahdan nyt.
(asun amerikassa)