Kirjoitan tänne oikeastaan vain siksi, että saan ajatuksiani kenties selvitettyä. Tiedän että päätös on vain ja ainoastaan minun itse tehtävä. Mutta olisi silti helpottavaa vaihtaa kokemuksia/ajatuksia muiden vastaavassa tilanteessa olleiden kanssa.
Elikkäs siis... Olen 26v yrittäjänainen. Aikaisemmassa pitkässä parisuhteessa (itseasiassa kahdessakin parisuhteessa) yritimme saada lasta, mutta koskaan ei napannut. Hoitoja en kuitenkaan ottanut. Luulin jo etten koskaan saisi lasta, ainakaan ilman hoitoja. Toisin kävi.
Tein kaksikin raskaustestiä tällä viikolla, koska eka testin luulin epäonnistuneen. En vaan voinut uskoa, että MINÄ voisin edes tulla raskaaksi. Nykyisin en siis ole ollut vakavassa parisuhteessa, ja minulla on ollut pari eri seksikumppania. :( En siis vielä edes tiedä, kuka lapsen isä on. Nyt varmasti ajattelette, että onpas vastuutonta touhua. Olette ihan oikeassa. Todella surullista ja noloa. Minulla oli muutama kuukausi taukoa pillereiden syönnissä, koska vanhat pillerit ei sopinut minulle. Olin siis pari kuukautta ilman ehkäisyä, koska en voinut kuvitellakaan tulevani raskaaksi sinä aikana....Jos ikinä. Ja tässä ollaan. :(
Onko kukaan ollut koskaan tilanteessa, että isästä ei ole varmuutta? Miten selvititte tilanteen?
Itse en ole kertonut raskaudesta kenellekkään. Soitan maanantaina lääkäriin, ja olen päätymässä aborttiin. Millaisia kokemuksia teillä on abortista? Toivoisin asiallisia vastauksia.
Abortin vastustajille tiedoksi, etten itsekkään koskaan olisi voinut ajatella edes harkitsevani aborttia, mutta elämäntilaneeni on niiiin vaikea nyt. Ja sekin vielä, ettei isästä ole varmuutta. Kaiken lisäksi olen tavannut joku aika sitten miehen, jonka kanssa mahdollisesti haluisin perustaa perheen joku kaunis pv. Tämä mies ei kuitenkaan ole tämän lapsen isä.. :( Kaikki tuntuu niin kovin epätodelliselta. Kai tästä kuitenkin selviää, tavalla tai toisella...
Voimia kaikille abortin tehneille/sitä harkitseville. Vielä joku kuukausi sitten olisin tuominnut teidät, mutta nyt ymmärrän paremmin kuin hyvin...
Kiitos paljon, jos joku vaivautuu vastaamaan. :)
Elikkäs siis... Olen 26v yrittäjänainen. Aikaisemmassa pitkässä parisuhteessa (itseasiassa kahdessakin parisuhteessa) yritimme saada lasta, mutta koskaan ei napannut. Hoitoja en kuitenkaan ottanut. Luulin jo etten koskaan saisi lasta, ainakaan ilman hoitoja. Toisin kävi.
Tein kaksikin raskaustestiä tällä viikolla, koska eka testin luulin epäonnistuneen. En vaan voinut uskoa, että MINÄ voisin edes tulla raskaaksi. Nykyisin en siis ole ollut vakavassa parisuhteessa, ja minulla on ollut pari eri seksikumppania. :( En siis vielä edes tiedä, kuka lapsen isä on. Nyt varmasti ajattelette, että onpas vastuutonta touhua. Olette ihan oikeassa. Todella surullista ja noloa. Minulla oli muutama kuukausi taukoa pillereiden syönnissä, koska vanhat pillerit ei sopinut minulle. Olin siis pari kuukautta ilman ehkäisyä, koska en voinut kuvitellakaan tulevani raskaaksi sinä aikana....Jos ikinä. Ja tässä ollaan. :(
Onko kukaan ollut koskaan tilanteessa, että isästä ei ole varmuutta? Miten selvititte tilanteen?
Itse en ole kertonut raskaudesta kenellekkään. Soitan maanantaina lääkäriin, ja olen päätymässä aborttiin. Millaisia kokemuksia teillä on abortista? Toivoisin asiallisia vastauksia.
Abortin vastustajille tiedoksi, etten itsekkään koskaan olisi voinut ajatella edes harkitsevani aborttia, mutta elämäntilaneeni on niiiin vaikea nyt. Ja sekin vielä, ettei isästä ole varmuutta. Kaiken lisäksi olen tavannut joku aika sitten miehen, jonka kanssa mahdollisesti haluisin perustaa perheen joku kaunis pv. Tämä mies ei kuitenkaan ole tämän lapsen isä.. :( Kaikki tuntuu niin kovin epätodelliselta. Kai tästä kuitenkin selviää, tavalla tai toisella...
Voimia kaikille abortin tehneille/sitä harkitseville. Vielä joku kuukausi sitten olisin tuominnut teidät, mutta nyt ymmärrän paremmin kuin hyvin...
Kiitos paljon, jos joku vaivautuu vastaamaan. :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tulihan sitä sähellettyä teininä..raskaaksi tulin enkä isästä ollut varma.Abortti oli helppo päätös eikä ole jäänyt traumoja ja keskeytys tehtiin pillereillä tästä on aikaa liki 10vuotta.
Tapaus kyllä opetti vähän turhan rankasti,mutta oli tehokas opetus.
Tämän jälkeen en ole enää harrastanut yhden illan säätöjä tosin olen ollut lähes koko ajan parisuhteessa yksi sinkku vuosi välissä oli.Raskaaksi tulemisen pelko on vaan mennyt jo liian pitkälle vaikka ehkäisyjä on kaksi se on jatkuvasti mielenpäällä.
Hankala tilanne sinulla jos suhteet ovat vain seksisuhteita eikä ole tietoa kuka on isä ja haluaisiko joku vakavampaan suhteeseen ja isäksi.Aikaan kun on vähän,että ehtii abortin tehdä.
"yrittäjänainen" lyhyen ajan sisällä.
Siis ilman ehkäisyä kun "ajattelin etten raskatuisi"...Miksi sitten yleensäkään olit käyttänyt e-pillereitä jos noin luulit? (jos olet ollut useamman kumppanin kannsa ilman ehkäisyä, siis ilman kondomia niin hakeuduhan sitten sp-tautitestiin. Esim. tippurin ja klamydian voi testata jo n. viikon kuluttua, HIV, hepatiitit. herpes ja kuppa sitten myöhemmin..
Lapsen isyys selviää vasta lapsen synnyttyä. Ihan vain OT; jos joku sitä oikeasti haluaa tietää.
Provoksi uskon aloitusta
Sp-testit on kyllä hoidettu, älä siitä huoli. Ja pillereitä käytin lähinnä kivuliaiden kuukautisten takia.
Mitäs ihmeellistä yrittäjänaisessa on? *ihmettelee* Sen sanoin vaan siksi, että elämäntilanne on hiukan hankala senkin takia. Mutta ei liity muuten millään tavalla asiaan. Ei siis ollut tarkoitus provosoida, pahoittelen jos otit sen niin.
Aurinkoista kesän jatkoa jokatapauksessa! Ja ensimmäiselle vastaajalle myös, kyllä tämmöinen tosiaan opettaa. Harmi tosin että vasta tässä iässä... ;)
-Keskustelun aloittaja-
Onhan nämä asiat kuitenkin ihan arkipäivisiä,mutta niistä ei vaan hirveästi huudella joten älä turhaan soimaa itseäsi tapahtuneen johdosta.Kyllä niitä avioliittoihinkin syntyy lapsia joiden isä onkin työkaveri,baari tuttavuus,naapuri..
Toivottavasti asiat järjestyvät oli ratkaisusi mikä hyvänsä.
haiskahtaa kyllä..
Mutta sanotaan nyt edelleen jollei olekaan, että tässä hyvinvointivaltiossa ei kenenkään, edes yrittäjän, ole mikään pakko surmata lastaan abortilla, vaan asiat on järjestettävissä jos vaan viitsii ja tahtoa löytyy. Joitain riskejä on ehkä otettava mutta kukapa sitä ei tekisi oman lapsensa elämän täheden? Asettaako normaali ihminen jonkun yrityksen, maallisen mammonan ja taloudellisen riskittömyyden (? -riskejähän on AINA!) lapsensa hengen edelle?
Jos mitään riskejä ei halua ottaa niin ääritilanteessa lapsen elämän voi antaa jatkua muuallakin, häntä kauan odottaneessa perheessä.
Ap ei voi tietää onko tämä hänen ainoa mahdollisuutensa koskaan saada lapsi. Niitä ei välttämättä enää sen uuden miehen kanssa tulekaan vaikka yrittääkin. Ja muutenkin, miehiä tulee ja menee, kuinka kukaan uhraisi lastaan jonkun tietyn suhteenkaan takia? Epäilyttää kyllä vahvasti että kukaan lapsettomuudestakin kärsinyt harkitsisi aborttia noin kevein perustein...
sitten jo raskaudessasi pitkällä jos kerran sp-tautitestin on kaikki otettu, esim. HIV josta ensim. testi otetaan (että saataisin suht hyvä varmuus) 3 kk päästä, seuraava sitten taas 3 kk päästä.
"Tein kaksikin raskaustestiä tällä viikolla, koska eka testin luulin epäonnistuneen"
"Sp-testit on kyllä hoidettu, älä siitä huoli" Mm. tämä paljasti sinut trolliksi. Vai oletko odotellut raskaustestin tekoa useamman kuukauden?? Kas kun sitä HIV-testiä ei tosiaankaan oteta kovin aikaisessa vaiheessa.
Voi hyvänen aika, kaikenlaisia länkyttäjiä sitä riittää... Tämähän mennee ihan viihteen puolelle. :) Pitää olla aika tylsä "elämä", että jaksaa jokaiseen pikkuseikkaan puuttua, hohhoijjaa. Mut jätän sinut ja kommenttisi ihan omaan arvoon, nou hätä.
Mutta siis, en jaksanu ruveta erittelemään milloin/mitkä sp-testit on otettu, koska se ei nyt ole tämän keskustelun pointti. Pointti oli siis se, että halusin vaihtaa kokemuksia abortin tehneiden/aborttia harkitsevien kanssa. Että näin.
Itse olen myöskin raskaana, eikä isästä ole tietoa. Täten en voi edes selvitellä, olisiko isä halukas osallistumaan vaiko olemaan poissa kuvioista. Isähän ratkeaa kyllä sitten ultrassa, kun nähdään minkäikäinen alkio tarkalleen on ja tuolloin tulen varmaankin ottamaan yhteyttä isäehdokkaaseen ja ainakin ilmoittaa, että haikara on matkalla. Mitään en luonnollisestikaan häneltä vaadi.
Aborttiin en usko kykeneväni, vaikka taloudellinen tilanne ei ole ihanteellinen, eikä parisuhdetta lähimaillakaan. Uskon olevani tarpeeksi vahva kyetäkseni huolehtimaan pienestä ihmisestä ja tiedän, että aborttia tulisin katumaan ja miettimään varmasti koko loppuikäni :)