Näin viime yönä taas paljon mielenkiintoisia unia ja ainakin voisin rustailla niitä tähän ylös, vaikka kukaan ei tulkitsisikaan.
---
Ensin olin ilmeisesti perheeni (vanhemmat ja veli) kanssa Venäjällä jossain ränsistyneen näköisessä rakennuksessa, jossa oli alakerrassa pieni kuntosali, jossa oli puolet laitteista rikki.
Rakennuksen yläkerrassa oli myymälä, jonka ulko-oven vieressä oli laatikko täynnä vähän vanhan ja rikkinäisen näköistä tavaraa. Jostain syystä laatikon sisältö kiinnosti meitä enemmän kuin uudet tavarat kaupassa. Valitsimme laatikosta neljä rikkinäistä sulkapallomailaa ja menimme kassalle. Myyjä näytti mietteliäältä. Kommunikoimme kielimuurin takia elekielellä. Ensin näytti, että myyjä ei olisi halunnut myydä mailoja, mutta suostui sitten ja näpytteli kassakoneeseen kahden samanlaisen mailan kappalehinnaksi 1,50 ja toisten mailojen kappalehinnaksi 1,80 Pistin merkille, että kassakoneessa luki tekstit Suomeksi. Puhuin myyjälle mitä sattuu Suomeksi hauskuuttaakseni itseäni ja muita sekä tietenkin itse myyjää.
Maksettuamme lähdimme jatkamaan. Kävimme ulkona ja kujalla maisema näytti aurinkoiselta ja vaaleankeltaiselta. Näimme kahden kauniin venäläisen naisen menevän sisään ja jostain syystä koko rakennus (tässä selvisi, että se oli liikuntakeskus) näytti paljon hohdokkaammalta ulkoa. Niinpä päätimme mennä takaisin sisään. Sisällä huomasin valkoisella pöydällä lapun, jossa luki suomeksi "Vanhat koiranlelut eivät ole myynnissä" ja huomasin myös sen laatikon kadonneen. Ymmärsin, että ostamamme mailat olivat vanhoja koiranleluja.
----
Seuraavaksi olimme liikkeellä autolla Kajaanissa. Oli pimeää. Pysähdyimme huoltoasemalle, josta ostimme kukin tuopillisen cocacolaa. Minua harmitti, kun huoltoasemmalla ei ollut myynnissä karkkia. Istuimme pöydässä ja joimme colaa, mutta jostakin syystä veljeni ärsytti minua suunnattomasti. Lopulta heitin colat hänen naamalleen.
Lähdimme ja oli minun vuoroni ajaa autoa. Hetken meni hyvin, kunnes huomasin, että en saanut polkimia painettua pohjaan, eli niiden alla täytyi olla jotain sinne kuulumatonta. Yritin sanoa, jopa huutaa, etten saa jarrutettua, mutta isä eikä kukaan muukaan reagoinut mitenkään. Olin pelokas ja paniikissa. Mietin, että onnistuisiko ajaminen siitä huolimatta, vaikka en saisikaan jarrutettua missään vaiheessa. Vastauksen sain nähdessäni edessä liikennevalot, joihin en pystyisi pysähtymään. Isä reagoi tähän ja alkoi kaivelemaan vierasta esinettä poljinten alta samalla, kun yritin kuumeisesti jarruttaa. Hän sanoi, että jonkun on täytynyt tunkeutua autoon ikkunasta sillä aikaa kun olimme huoltoasemalla ja hän haistoikin autossa vieraan farkkukankaan hajun.
----
Olimme sukulaisten luona kahvipöydässä. He kertoivat juovansa kahvipensaan ledistä haudutettua kahvia. Kirkkaanpunaisia, tähdenmuotoisia lehtiä olikin pöydällä muutama kappale ja päätin maistaa yhtä. Tunsin kielelläni suolaisen, melko kirpeän maun, kun sukulaiset sanoivat että lehtien syöminen paljaaltaan nostaa verenpainetta! Sylkäisin kiireesti lehden suustani, olin vihainen kun kukaan ei aiemmin sanonut mitään, mutta joku kuitenkin rauhoitteli, ettei yhdestä lehdestä mitään tule. Äiti ihmetteli, että onko minulla muka huolta korkeasta verenpaineesta ja vastasin, että mahdollisesti.
---
Olin näytelmäkerhossa tai vastaavassa. Tulin kesken paikalle, mutta huomasin, että muut piirsivät vuorollaan taululle jotakin ja muut yrittivät arvata, mitä piirros esittää. Piirtämään pääsi, kun oli arvannut edellisen piirroksen ja minua harmitti, kun en koskaan arvannut tarpeeksi nopeasti.
Kävin välillä vessassa. Palattuani huomasin, että piirtäminen oli vaihtunut siihen, että edessä olija näytteli saamansa aiheen ja muut yrittivät arvata. Jostain kullekin esiintyjälle ilmestyi päälle todella hienot roolivaatteet ja taustalle upeat lavasteet. Joku esiintyjä lauloi ja tanssi huusin arvaukseni: "Musikaali!" Kyseessä oli kuitenkin joku musikaalin läheinen sukulainen, jolla oli jokin todella hieno nimi ja jonka joku muu arvasi. Ohjaajamme sanoi, että hän oli harkinnut vastaukseni hyväksymistä, mutta ei kuitenkaan hyväksynyt. Seuraavaksi edessäolija tanssi samalla kun koristeli kuusta, mutta tällä kertaa laulu kuului taustanauhalta. Mietin pitkään, että kehtaanko jälleen arvata musikaali, mutta päätin, että on noloa yrittää huutaa joka kerta sama vastaus. Vastaus olisi kuitenkin ollut se musikaali. Opettaja kääntyi minuun päin ja tuijotti minua pyöreiden metallisankaisten silmälsien ja ruskean ylikasvaneen hiuspehkon takaa. Hän jankkasi: "Miksi et sanonut että musikaali? Olisit kuitenkin tiennyt, että vastaus on musikaali? Koskaan ei pidä epäröidä, jos tietää!"
---
Ensin olin ilmeisesti perheeni (vanhemmat ja veli) kanssa Venäjällä jossain ränsistyneen näköisessä rakennuksessa, jossa oli alakerrassa pieni kuntosali, jossa oli puolet laitteista rikki.
Rakennuksen yläkerrassa oli myymälä, jonka ulko-oven vieressä oli laatikko täynnä vähän vanhan ja rikkinäisen näköistä tavaraa. Jostain syystä laatikon sisältö kiinnosti meitä enemmän kuin uudet tavarat kaupassa. Valitsimme laatikosta neljä rikkinäistä sulkapallomailaa ja menimme kassalle. Myyjä näytti mietteliäältä. Kommunikoimme kielimuurin takia elekielellä. Ensin näytti, että myyjä ei olisi halunnut myydä mailoja, mutta suostui sitten ja näpytteli kassakoneeseen kahden samanlaisen mailan kappalehinnaksi 1,50 ja toisten mailojen kappalehinnaksi 1,80 Pistin merkille, että kassakoneessa luki tekstit Suomeksi. Puhuin myyjälle mitä sattuu Suomeksi hauskuuttaakseni itseäni ja muita sekä tietenkin itse myyjää.
Maksettuamme lähdimme jatkamaan. Kävimme ulkona ja kujalla maisema näytti aurinkoiselta ja vaaleankeltaiselta. Näimme kahden kauniin venäläisen naisen menevän sisään ja jostain syystä koko rakennus (tässä selvisi, että se oli liikuntakeskus) näytti paljon hohdokkaammalta ulkoa. Niinpä päätimme mennä takaisin sisään. Sisällä huomasin valkoisella pöydällä lapun, jossa luki suomeksi "Vanhat koiranlelut eivät ole myynnissä" ja huomasin myös sen laatikon kadonneen. Ymmärsin, että ostamamme mailat olivat vanhoja koiranleluja.
----
Seuraavaksi olimme liikkeellä autolla Kajaanissa. Oli pimeää. Pysähdyimme huoltoasemalle, josta ostimme kukin tuopillisen cocacolaa. Minua harmitti, kun huoltoasemmalla ei ollut myynnissä karkkia. Istuimme pöydässä ja joimme colaa, mutta jostakin syystä veljeni ärsytti minua suunnattomasti. Lopulta heitin colat hänen naamalleen.
Lähdimme ja oli minun vuoroni ajaa autoa. Hetken meni hyvin, kunnes huomasin, että en saanut polkimia painettua pohjaan, eli niiden alla täytyi olla jotain sinne kuulumatonta. Yritin sanoa, jopa huutaa, etten saa jarrutettua, mutta isä eikä kukaan muukaan reagoinut mitenkään. Olin pelokas ja paniikissa. Mietin, että onnistuisiko ajaminen siitä huolimatta, vaikka en saisikaan jarrutettua missään vaiheessa. Vastauksen sain nähdessäni edessä liikennevalot, joihin en pystyisi pysähtymään. Isä reagoi tähän ja alkoi kaivelemaan vierasta esinettä poljinten alta samalla, kun yritin kuumeisesti jarruttaa. Hän sanoi, että jonkun on täytynyt tunkeutua autoon ikkunasta sillä aikaa kun olimme huoltoasemalla ja hän haistoikin autossa vieraan farkkukankaan hajun.
----
Olimme sukulaisten luona kahvipöydässä. He kertoivat juovansa kahvipensaan ledistä haudutettua kahvia. Kirkkaanpunaisia, tähdenmuotoisia lehtiä olikin pöydällä muutama kappale ja päätin maistaa yhtä. Tunsin kielelläni suolaisen, melko kirpeän maun, kun sukulaiset sanoivat että lehtien syöminen paljaaltaan nostaa verenpainetta! Sylkäisin kiireesti lehden suustani, olin vihainen kun kukaan ei aiemmin sanonut mitään, mutta joku kuitenkin rauhoitteli, ettei yhdestä lehdestä mitään tule. Äiti ihmetteli, että onko minulla muka huolta korkeasta verenpaineesta ja vastasin, että mahdollisesti.
---
Olin näytelmäkerhossa tai vastaavassa. Tulin kesken paikalle, mutta huomasin, että muut piirsivät vuorollaan taululle jotakin ja muut yrittivät arvata, mitä piirros esittää. Piirtämään pääsi, kun oli arvannut edellisen piirroksen ja minua harmitti, kun en koskaan arvannut tarpeeksi nopeasti.
Kävin välillä vessassa. Palattuani huomasin, että piirtäminen oli vaihtunut siihen, että edessä olija näytteli saamansa aiheen ja muut yrittivät arvata. Jostain kullekin esiintyjälle ilmestyi päälle todella hienot roolivaatteet ja taustalle upeat lavasteet. Joku esiintyjä lauloi ja tanssi huusin arvaukseni: "Musikaali!" Kyseessä oli kuitenkin joku musikaalin läheinen sukulainen, jolla oli jokin todella hieno nimi ja jonka joku muu arvasi. Ohjaajamme sanoi, että hän oli harkinnut vastaukseni hyväksymistä, mutta ei kuitenkaan hyväksynyt. Seuraavaksi edessäolija tanssi samalla kun koristeli kuusta, mutta tällä kertaa laulu kuului taustanauhalta. Mietin pitkään, että kehtaanko jälleen arvata musikaali, mutta päätin, että on noloa yrittää huutaa joka kerta sama vastaus. Vastaus olisi kuitenkin ollut se musikaali. Opettaja kääntyi minuun päin ja tuijotti minua pyöreiden metallisankaisten silmälsien ja ruskean ylikasvaneen hiuspehkon takaa. Hän jankkasi: "Miksi et sanonut että musikaali? Olisit kuitenkin tiennyt, että vastaus on musikaali? Koskaan ei pidä epäröidä, jos tietää!"
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olisiko jonkinlaista stressiä ja suorituspaineita perheen ja suvun taholta?
Kaikissa näissä unissa koet, että sinun tarpeitasi ei oteta huomioon, ehkä on ristiriitoja veljenkin kanssa.
Aivan kuin sinä olisit jotenkin epätavallisen huono-onninen ja sinua ja välillä koko perhettäsi vähätellään.
Näytelmäkerhossa epäonnistut ihan kympin edestä, tuntuuko siltä, että olet suorittamassa elämää ja näyttelet jotain muuta kuin mitä todellisuudessa olet?
Kommunikointiongelmien (ja ehkä rahaongelmienkin) vuoksi ostatte kaupasta vanhoja rikkinäisiä koiranleluja. Teitä tavallaan huijataan, sinä kilttinä tyttönä (tapasi mukaan?) kuittaat tilanteen huumorilla.
Menetät auton hallinnan (ajoneuvo karkaa käsistä). Ehkä sinulle sysätään perheen ongelmissa enemmän vastuuta, mihin rahkeesi riittävät.
Isäsi kuitenkin lopultakin ottaa sinut vakavasti ja uskoo, että ongelma ei johdu yksinomaan sinusta, vaan
joku ulkopuolinen on syypää siihen.
Sukulaisten kahvipöytäkeskustelut aiheuttavat sinulle verenpainetta (aiheeton kritiikki, odotukset),
mutta äitisi ei tätä halua uskoa, hän ei näe ongelmaa, ehkä hän on tottunut omaan sukuunsa/ perheeseensä.
Näytelmäkerhossa kaikki menee pieleen. Olet myöhässä, joudut menemään vessaan kesken tunnin jne.
Vastenmieliseksi jo ulkonäkönsäkin puolesta kuvaamasi (=epätäydellinen) opettajan toiveita et pysty täyttämään, mitä tahansa teetkin hänen mielestään olisi pitänyt toimia toisin.
Kiitoksia tulkinnasta. Siinä oli joitakin asioita, jotka voisivat pitää paikkansa, varsinkin tuo näytelmäkerho. Olen tosiaan aloittanut uuden koulun ja tuntuu, että opettaja ei ole koskaan tyytyväinen, vaikka parhaani yritän. Olen joskus ilkeästi arvostellut mielessäni juuri hänen fyysistä olemustaan ja ajatellut, että etpä tuota itsekään ole täydellinen...
-------
Miksi juuri näytelmäkerho? Et ole siellä koulussa oma itsesi vaan vedät jotain roolia?
Tuli mieleen, että oletko oikeassa koulussa/alalla?
Jospa opettajasi testaa juuri sitä? Onko hän kaikille samanlainen vai oletko luokan syntipukki?
Olen itse kokenut saman, opettaja otti minut silmätikukseen, hän epäili motiivejani, mutta en tunnustanut, että olin siinä koulussa vain saadakseni lisäpisteitä toiseen kouluun (ja sainkin).