Joskus unelmoin vaihtoon lähdöstä. Ei tullu unelmista ikinä totta :(
Masentaako tällänen ketään muuta?
Masentaako tällänen ketään muuta?
Jäi unelmaksi
Kisu
123574
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ihan viittä vaille kerran lähdössä mutta viime hetkellä kuitenkin muutin suunnitelmia kun tilanne täällä kotomaassa muuttui niin että ei silloin olisi ollut erityisen fiksua lähteä (perhesyyt), ja ajattelin että menen sitten parin seuraavan vuoden laskuun mutta sittennpä tuo vain jäi...
Eipä se nyt sinällään ole harmittanut, olisi tietysti ollut kokemus mutta välillä ei sitten enää inspiroidukaan uudestaan jos kerran joku tuollainen jää, ainakin itsellä. Noo, reissata ehtii ihan tarpeeksi jos haluaa, tosin vaihto-oppilasvuosi on tietenkin eri asia kuin loma-tai työnpuoleen. Harvoinpa sitä nyt asuu vuotta muualla enää myöhemmin.
Itsellä siis ihan inspiraation puutteeseen lopahti homma, mutta jos itselläsi oli jo unelma-asteella niin miksikäs sen sitten jätti. Ja nytkö on jo liian myöhäistä? Jos ei ole niin ainahan voi unelmat sytyttää uudelleen.
Perhesyyt tuli esteeksi. Miten siitä ukosta nyt niin pitkään ois voinu olla erossa... Ja kohta valmistun eli vaihtoon ei enää ehdi. Mutta ehkä sit valmistumisen jälkeen joskus ulkomaille koko perhe... Työvaihto kuulostais kans kivalta :) Unelmia riittää...
... masentaa todellakin!
Sitä kun melkein kuus vuotta unelmoi jostain, vaikka hyvin tietää ettei siihen ole mahdollisuutta (rahan puolesta), nii välillä kyllä alkaa miettiin että mitä järkeä millää non jos unelmiaan ei voi toteuttaa...
Meillä tais kans se raha olla pääasiallinen syy. Jos ois ollu rahaa, ni ois voinu mies tulla mukaan. Mutta kun ei ollut...
enemmän hyvältä tekosyyltä jäädä kotiin märehtimään ns. menetettyjä mahdollisuuksia.
Jos suhde on vahvasti kantimillaan, kyllä se toisen oppilasvaihdonkin kestää. Vai oletteko kenties sitä mieltä, että vain sinkku voi mennä vaihtoon? Aika rajoittunutta menoa. Ei kukaan väitä, että se olisi helppoa jättää toinen puolisko kotiin, mutta kannattaako nyt ihan noinkaan tanakasti ripustautua suhteeseen, että kieltää itseltään hienon mahdollisuuden matkustaa ja tutkia eri kulttuureita?
Helppo on vyöryttää syy parisuhteen piikkiin. Epäilenpä, ettette vain uskaltaneet lähteä.
But hey, that's only my opinion.
Olet varmaan ihan oikeassa. En olisi yksin uskaltanut lähteä. No, enpä taida enää asiaa murehtia. Sainpahan nyt täällä asian purettua pois sydämestä ja se auttoi!
Noh, jos nyt voin lohduttavan sanan sanoa, niin ei se vaihtarius välttämättä nyt niin hehkeetä ole, että sitä kannattaisi jäädä murehtimaan, jos jäi tekemättä.
Eli siis itse olin vaihtarina, lukioaikana, eli siis tällaisessa asutaan isäntäperheessä yms. jutussa. Kokihan siellä kaikkea uutta ja jännää, mutta loppupeleissä olen vakuuttunut siitä, että tällainen vaihto-opiskelu yliopistosta olisi enemmän se mun juttu (toisaalta, vieläpä aion senkin toteuttaa!). Asuminen missä tahansa, vaikkapa suomalaisessa perheessä (muussa kuin omassa, ja jopa siinä) on aika hermoja raastavaa aika ajoin. Ja siihen kun lisätään kulttuurierot, niin huh huh.
Ja jos vaihto-opiskelukin on jo liian myöhäistä, niin sehän puolestaan ei hirveästi eroa muusta ulkomaalla asumisesta, että sinne vaan jos kiinnostaa!!
No kuulostaa tuo raha-asiakin vähän tekosyyltä.. Englantihan on tunnetusti kallis maa ja varmaan muutenkin länsi. Itse olin yliopiston kautta Saksassa. Sinne saa korotetun asumistuen, jossa oli 50e ylimääräistä opiskelijasolun vuokran jälkeen. Eläminen on hieman halvempaa kuin suomessa ja opintolainan saa korotettuna. Matka kustannuksiin saa myös stipendin, joka itsellä oli alle 6kk vaihdosta 840e ja yli 6kk olis saanu 1300e stipendiä, jota siis ei tarvi maksaa takaisin.
Jos elää siivosti ni kyllä sillä pärjää.. Matkustelu tosin on kallista.
Olin vaihtarina lukiosta Usa:ssa ja myöhemmin yliopistolta Espanjassa vuoden vaihdossa myös. Silloin ei ollut lähdön esteenä miestä eikä muutakaan estettä, joten onnistui. Oli jopa helpottavaa lähteä seikkailemaan. Luulin, että tuo Espanjan reissui jäi viimeiseksi ja ei tule uutta mahdollisuutta, kun vielä nyt asutaankin miehen kanssa yhdessä. Kuitenkin menovimma on niin suuri, että olen päätynyt lähteä taas uudestaan, yksin, (tällä kertaa töihin) etelä-Eurooppaan. Kukauden kuluttua on lähtö. En kuitenkaan aio olla kuin 3-6 kk, riippuu miltä tuntuu ja kauanko jaksaa hommaa jne.
Olen samaa mieltä, että kun asuu perheessä esim. Usa:ssa, niin ei ole herkkua. Vaihto yliopistolta oli huomattavasti parempi, sai päättää ja vastata kaikista tekemisistä itse. Sitä luulee, että nyt oli viimeinen mahdollisuus ja kyllä harmitta kun ei silloin ennyt, mutta kun etsii riittävästi vaihtoehtoja, työpaikkoja, opiskelupaikkoja, tekee pitkän aikavälin suunnitelmia, säästää ihan naurettavalla tavalla, niin kyllä homma järjestyy. Odotan innolla omaa reissuani.
En halua masentaa ketään,joka ei ole ollut vaihtarina..mutta....Itse olin viime syksynä vaihtarina tsekeissä, ja en tietenkään kadu lähtöäni! =) Itsellä tietty hyvä sauma oli lähtä kun ei ollut äijää, mutta muilla vaihtarikavereilla suomesta oli kyllä miehet, mutta ei se niitä haitannut, siis että heidän suhteensä kyllä kesti helposti sen 4kk. Kun luottaa toiseen ja suhde hyvällä mallilla niin ei mitään ongelmaa. Tekee varmasti ihan hyvääkin olla hetki erossa, osaa arvostaa toista ihan eri lailla tän jälkeen.
Rahapuolesta sitten, kuten jokainen tietää, Tsekki on halpa maa. Ja itseasiassa mulla meni sillä reissulla vähemmän rahaa kun mitä oisin ollut sen ajan Suomessa! Asuminen kun maksoi vain n.50 euroa per kk, ja asumistuen sai n.180euroa per kk.. (tämä siis ainakin tsekin kohdalla, ettei kela katso paljon asuminen maksaa) Matkustaminen junalla oli halpaa, joten reissuttua tuli Saksat, Slovakiat, Puolat, Unkari ja Itävalta. Eli paljon tuli nähtyä, ja se oli parasta koko reissussa.
Eli suosittelen ihmeessa kaikille lähtöä vaihtariksi jos on mahdollisuus, 3-4kk on kuitenkin niin lyhyt aika, vaikka onhan niitä pitempiäkin aikoja. Nyt munkaan ei tarttenu odottaa sitä rikasta miestä joka mut reissuun veisi.
Ja kyllä se vaan niin on, että sitä arvostaa omaa kotimaataan entistä enemmän ulkomailla olon jälkeen! Suomi rules! =)
Joo, ei se raha nyt mikään syy ole. Ite oon ollu kaks kertaa vaihdossa (puol vuotta kerrallaan), ja ite olen köyhä sekä vanhempani myös joten rahat matkoihin olen saanut amk jotain tukea (kaikki saa jotka lähtee) ja Kelalta korotetut opinto-ja asumistuet. Yhden kerran sain myös jonkun ulkopuolisen järjestön stipendin kun älysin hakea :)
Niin ja lisäks olen ollu kaks kertaa kesätöissä ulkomailla. Toisaalta mulla ei ole poikaystävää, tai no ulkomailla vaihdossa oli, mutta ei kotisuomessa. Mikä on ihan hyvä. Näin nuorena pitää nähdä ja tehdä ettei tarvitse juuri sitten katua!!!
..ja minua hieman masentaa jos olet luopunut toivosta. Valmistumisen jälkeen voi hakeutua työharjoitteluun. Valitse paikka siten, että olet muiden samankaltaistesi joukossa - sehän on kuin vaihtariporukka! Tai mene kielikurssille! Lue vaikka Svahilia (en tiedä, miten kirjoitetaan :o))Ranskassa?
Mä menin itse vaihtoon ensin lukiossa, sitten uudestaan yliopistossa ja aion käydä vielä jonkunnäköisen keikan. Oli se sitten kielikurrsi, työharkka tai vapaaehtoistyö - ja miksei vaikka hakis tylysti töitä?
Mene ja ota itseäsi niskasta kiinni!