Yksinäinen olen itsekin joskus ollut. Se oli kuitenkin oma valinta. Ei ollut energiaa eikä viitseliäisyyttä ylläpitää ystävyyssuhteita. Ihmissuhteiden eteen on tehtävä töitä, etenkin alkuvaiheessa. On ylläpidettävä ja vaalittava. Sittemmin, kun sain sitä energiaa ja aikaa, sain ystäviä helposti.
Kaikkein hulluimpia tekosyitä ovat nämä "olen yksin, koska olen liian kiltti". Ex-poikaystäväni väitti aikoinaan, että oli liian kiltti, eikä siksi saanut parisuhdetta. Totuus paljastui vasta myöhemmin: ei ollutkaan kiltti, vaan täysin kyvytön inhimillisiin tunteisiin. Ei yksinkertaisesti saanut parisuhdetta, koska oli tunne-elämältään täysin rampautunut. Oli sitten kyse ystävyydestä tai parisuhteesta, "olen liian kiltti" -tekosyy on pahinta laatua! Sen taakse piiloutuu usein jokin synkkä salaisuus.
Kaikkein hulluimpia tekosyitä ovat nämä "olen yksin, koska olen liian kiltti". Ex-poikaystäväni väitti aikoinaan, että oli liian kiltti, eikä siksi saanut parisuhdetta. Totuus paljastui vasta myöhemmin: ei ollutkaan kiltti, vaan täysin kyvytön inhimillisiin tunteisiin. Ei yksinkertaisesti saanut parisuhdetta, koska oli tunne-elämältään täysin rampautunut. Oli sitten kyse ystävyydestä tai parisuhteesta, "olen liian kiltti" -tekosyy on pahinta laatua! Sen taakse piiloutuu usein jokin synkkä salaisuus.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Lisäyksenä vielä, että ystävyys on kaksipuolista. Et ole ainoa, jonka pitää saada ymmärrystä ja empatiaa. Sinun pitää antaa yhtä paljon takaisin. Olen muutaman tällaisen 'ikiyksinäisen' kanssa yrittänyt kaveerata ja kaikki ovat olleet hyväksikäyttäjiä, jotka yrittivät vain imeä minusta energiaa ja huomiota itselleen ilman minkäänlaista kykyä samaistua minun asioihini. Aikani jaksoin toimia ilmaisterapeuttina. Joskus yrittivät imarrella pitääkseen minut tyytyväisenä, mutta imarteluista näki, että ne olivat teennäisiä keinoja pitää 'terapeutti työsuhteessa'. Kun sitten mainitsin asiasta, alkoi selän takana puhuminen. Valittivat sukulaisilleen ja muille tutuilleen, kuinka kauhea narttu olen, enkä ota heitä yhtään huomioon ja blaa blaa--- Ja minulle jauhoivat paskaa toisista hyväksikäytettävistään.
Monen itseään yksinäiseksi kutsuvan suurin ongelma on oma tunteettomuus. Kyvyttömyys ottaa toista huomioon. Sillä tavalla ei saa kuin lyhytaikaisia ystävyyssuhteita, koska toinen ei kertakaikkiaan jaksa loputtomiin kuunnella ja tulla hyväksikäytetyksi. Hoitakaa siis ensin ne omat mielenterveysongelmanne kuntoon ja hakekaa ystäviä vasta, kun olette valmiita ystävyyteen, ettekä hae vain terapeuttia.
Olen aina ollut ihminen joka vaalii kaverisuhteita mutta sitten se menee siihen, että tämän piirteen avulla hyväksikäytetään. Ideoin matkoja ja muita asioita, mutta toinen ei ikinä tee mitään.
niin ja minä se yksinäisempi osapuoli
"Totuus paljastui vasta myöhemmin: ei ollutkaan kiltti, vaan täysin kyvytön inhimillisiin tunteisiin."
Minkä vuoksi teit noin jyrkän johtopäätöksen?
Suurin tekosyy on mielestäni siinä jos ei yritäkkään saada ystäviä. Jos taas yrittää ja ei saa niin silloin voi ainakin todeta että on yrittänyt saada.
Yksinäiset voivat toki yrittää enemmän mutta...
"Kaikkein hulluimpia tekosyitä ovat nämä "olen yksin, koska olen liian kiltti". Ex-poikaystäväni väitti aikoinaan, että oli liian kiltti, eikä siksi saanut parisuhdetta. Totuus paljastui vasta myöhemmin: ei ollutkaan kiltti, vaan täysin kyvytön inhimillisiin tunteisiin. Ei yksinkertaisesti saanut parisuhdetta, koska oli tunne-elämältään täysin rampautunut. Oli sitten kyse ystävyydestä tai parisuhteesta, "olen liian kiltti" -tekosyy on pahinta laatua! Sen taakse piiloutuu usein jokin synkkä salaisuus."
Olipas yleistys.
Ainakin omien havaintojeni mukaan nimenomaan kiltit pojat ja miehet ovat todennäköisemmin yksin.
Tunne-elämältään he todellakin rampautuvat ja ovat kyvyttömiä "inhimillisiin tunteisiin" johtuen toisista ihmisistä ja näiden toisten ihmisten kohtelusta.
Jos jotakin mahdolliselle pojalleni opettaisin niin se olisi että älä ole kiltti. Vaan kova. Kohtele varsinkin naisia kuin paskaa niin saat arvostusta heiltä.
Sitten he tulevat itkemään palstalle kun kiltti ei ollutkaan kiltti ja etsivät itselleen pahiksen. ;)
Aivan samalla tavalla aloittaja etsit tekosyitä muista. Oman negatiivisen käytöksesi syy olikin toisessa. Kaikki paskamaisuus oli täysin oikeutettua. Omasta käytöksestä ja omista vioista ei niin väliksi, pääasiassa että huomaa viat muissa.
Muista kuitenkin, että jos sinut ovat muut nähneet narttuna, he ovat nähneet ehkä juuri samalla tavalla sen "totuuden" sinusta, jonka näkemisen muista kuvittelet olevan omien silmiesi oikeus. Miksi sinä tiedät, että muut olivat inhimillisiin tunteisiin kykenemättömiä, mutta kas, jos sinua nartutellaan, niin väärässähän tietenkin ollaan. Sokeus omille virheille ja suurennuslasi muiden vastaaville on näköjään maailman suosituin minäkuvan rakennusaine.
"Yksinäinen olen itsekin joskus ollut. Se oli kuitenkin oma valinta"
Kaikilla ei yksinäisyys ole oma valinta. On tietysti paljon ihmisiä joilta on kadonnut viimeisetkin itsetunnon rippeet ja ei ole uskallustakaan tutustua muihin. Tietysti on totta sekin puoli että tämmöisiä tapauksia vältellään usein yleisestikin ja monet toteaisivat hyvin todennäköisesti "ettei ole tarpeeksi tasokasta seuraa".
Jokaisen on tietysti silti uskallettava itse tutustua muihin vaikka se tuntuisikin vaikealta.
Eniten minua ärsyttää teissä muissa yksinäisissä se, että vaikka täällä olisi miten monta keskustelua jossa ihmiset kaipaavat lisää kavereita, kukaan ei kuitenkaan anna meiliosoitettaan mihin voisi kirjoittaa. Jos joku uskaltaa paljastaa osoitteensa, kukaan ei kirjoita. Missäsiis mättää? Jos kavereiden kaipuu on suuri niin miksi ette tartu tilaisuuteen ja vastaa jollekin toiselle yksinäiselle? Kavereita ei tipu taivaalta eteenne! Jos paniikkihäiriö tms. vaivaa niin hakekaa apua ja menkää ihmisten ilmoille ja lopettakaa kitinä!
Itse olen oikeasti tehnyt töitä sen eteen että löytäisin kavereita, mutta enpä ole saanut aikeiseksi kuin yhden hyvin pintapuolisen kaverisuhteen.
"Itse olen oikeasti tehnyt töitä sen eteen että löytäisin kavereita, mutta enpä ole saanut aikeiseksi kuin yhden hyvin pintapuolisen kaverisuhteen."
Samat sanat sitten sulle vaan. Mene ja tee vähän enemmän töitä, äläkä täällä kitise. Ota omasta neuvostasi vaarin. Sen kuulemma pitäisi auttaa meitä muita, vaikkei ole itseäsikään auttanut.
Kyllähän tuon neuvon noudattaminen kannattaa. Eli yritystä se vaatii ja rohkeasti pitää vain vastailla ilmoituksiin ja jättää ilmoituksensa yms. yrittää saada niitä ystäviä mikäli mielii saada jotakin.
Omalla kohdallani on tuo tuottunut merkittävääkin tulosta ja en voi sanoa olevani yksinäinen. Kirjoittelen silti aiheesta koska tiedän että on monia syitä yksinäisyyteen ja suurin ongelmahan on juuri siinä, etteivät ihmiset yritä tutustua muihin ja toiseksi suurin ongelma on siinä että ihmisillä on liikaa vaatimuksia ystäville.
Viihdyn yksin.
Laumassa, esim opiskeluaikoina oli pakko olla laumassa.
Enää ei , luojan kiitos. x)
"Itse olen oikeasti tehnyt töitä sen eteen että löytäisin kavereita, mutta enpä ole saanut aikeiseksi kuin yhden hyvin pintapuolisen kaverisuhteen."
Samat sanat sitten sulle vaan. Mene ja tee vähän enemmän töitä, äläkä täällä kitise. Ota omasta neuvostasi vaarin. Sen kuulemma pitäisi auttaa meitä muita, vaikkei ole itseäsikään auttanut.
Sä et nyt tajunnu jutun pointtia vaan poimit yksittäisen lauseen. Tiedät itsekin ihan hyvin että kavereita harvoin ilmaantuu kuin itsestään vaan niitä pitää hankkia.
Poimin yksittäisen lauseen, jonka sinä kuitenkin kirjoitit. Sanoit, että yksinäisten pitäisi tehdä enemmän hommia, mutta ettei se sinunkaan kohdalla ole tulosta tuottanut.
Kuulun itsekin niihin, jotka tekevät töitä kavereiden saamisen eteen. Mutta se ei aina riitä ja god knows I've tried... Siksi sinunkaan ei kannattaisi yksioikoisesti syyllistää ihmisiä. On oikeasti ihmisiä, jotka yrittävät ja antavat kaikkensa, mutta eivät siitäkään huolimatta kelpaa tässä pintapuolisuuden ja ennakkoluuloisuuden maailmassa. Tai no kelpaavat hetken ja niin kauan kuin heillä on "annettavaa". Joskus kuitenkin sekin ämpäri tyhjenee, josta sitä vettä ystävyyden toivossa muihin kannetaan.
Tsemppiä vaan kaikille, jotka jaksaa uskoa ja yrittää. Yritetään enempi ymmärtää muita ja erilaisia näkökulmia. Kyllähän minäkin sinun pointtisi ymmärrän ja sitä olen itsekin yrittänyt. Aina kaikki ei ole kuitenkaan kiinni omasta yrittämisestä, kuten itsekin huomasit.
liian kilttejä?!
katkeria, itsesäälissä rypeviä ihmisiä tälläkin palstalla pyörii, joille toisten onni on rotanmyrkkyä, ja vika aina muissa ihmisissä!
noin ajattelin itsekin aiemmin, miksi olen yksinäinen, ja pidin itseäni liian kilttinä tähän maailmaan. kusipää minä olen, ja kun sen tajusin, päästin irti kateudesta. moni on yksinäinen omien luonteenpiirteidensä takia, ja vaikka se kurjalta tuntuu, voi niitäkin yrittää kehittää.
enkä nyt todellakaan tarkoita, että me kaikki olisimme katkeria, täällä vain törmää turhan usein viesteihin, joiden kirjoittajat näkevät roskan muiden silmissä, mutteivät omissaan. jos toiselle tapahtuu jotain hyvää (etenkin kun se ihminen on luultavimmin tuntematon ja asuu toisella puolella maata), ei se ole keltään meiltä pois.