Minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko. Ei mitenkään paha, mutta haittaa opiskelua ja työpaikan hakemista. Normaaleista askareista, kuten kaupassa käynti ym. selviän ilman pahempia ahdistuksia. Minulla on myös harrastus, jonka yhteydessä kavereita ja sosiaalinen yhteisö.
Nyt minut kuitenkin passitetaan psykiatrille, koska opiskelut ja työnhaku eivät onnistu. Eikä siinä mitään, menen mielelläni, mutta pelkään että minulle määrätään lääkkeitä. En siis todellakaan halua lääkkeitä. Olen ollut lapsesta saakka tällainen "sosiaalisesti rajoittunut", se on minun syntymäpiirre tai näin ainakin ajattelen, tuntuu siksi hullulta muuttaa lääkkeillä sitä mikä olen aina ollut.
Olen valmis menemään esim. terapiaan, sillä haluaisin paremmin oppia elämään itseni kanssa, näiden ominaisuuksien ehdoilla joita minulle on annettu, mutta lääkkeitä en halua. Voinko siis kieltäytyä lääkehoidosta ja saada silti terapiaa?
Nyt minut kuitenkin passitetaan psykiatrille, koska opiskelut ja työnhaku eivät onnistu. Eikä siinä mitään, menen mielelläni, mutta pelkään että minulle määrätään lääkkeitä. En siis todellakaan halua lääkkeitä. Olen ollut lapsesta saakka tällainen "sosiaalisesti rajoittunut", se on minun syntymäpiirre tai näin ainakin ajattelen, tuntuu siksi hullulta muuttaa lääkkeillä sitä mikä olen aina ollut.
Olen valmis menemään esim. terapiaan, sillä haluaisin paremmin oppia elämään itseni kanssa, näiden ominaisuuksien ehdoilla joita minulle on annettu, mutta lääkkeitä en halua. Voinko siis kieltäytyä lääkehoidosta ja saada silti terapiaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
On periaatteessa mahdollista. Kela on vain niin lääketehtaiden rahoittama, että eivät yleensä suostu korvaamaan terapiaa, jos ei lääkitystä. Vaikkei lääkkeistä olisi mitään hyötyä, niitä on vain otettava, jos haluaa Kelan tukemaa terapiaa. Toinen asia on, että ottaako vastaan psykiatrin kirjoittaman reseptin ja kukaanhan ei sitä tiedä, jos jättää ottamatta lääkkeet. En suosittele lääkitystä "ongelmaasi". Me ihmiset olemme erilaisia ja on vain löydettävä oma paikkamme tässä maailmassa niillä keinoin, jotka meille on suotu. Kognitiivinen tai ratkaisukeskeinen terapia voi olla avuksi, unohda kaikki analyyttiset yms psykodynaamiset.
Ei valitettavasti ole olemassa lääkkeetöntä psykiatrista hoitoa...
Jos jostain syystä joutuu suljettuun osasto hoitoon, lisäksi syötetään jonkin sortin rauhoittavia...
siis totta kai otat lääkkeet ja sillä siisti. Joku pieni nappi kuten sepram tai citalopharm tai mitä se nyt määrääkin, niin auttaa sua eteenpäin. Aaattele että suomi tarvii sua, mehän hukutaan pakaan ja kuollaan, kun ei oo lääkäreitä, jne... Suuret ikäluokat on eläkeiässä.