Hän tuli äskön meseen ja rinnassa rupes puristaan. Toivoin, että hän tulisi sinne. Haluaisin puhua hänen kanssaan, mutta en uskalla tai uskallan minä, mutten tiedä enää mitä oikein sanoisin hänelle. Sanoin hänelle pitäväni hänestä, mutta hänellä ei ollut samanlaisia tunteita minua kohtaan. Sen takia olen ollut puhumatta hänelle. Tämä on kauheaa välillä. Haluan jutella hänelle niinkuin ennenkin, mutta juttelu hänen kanssaan sattuisi liikaa. Toisaalta sekin sattuu, kun en juttele hänelle. Kurjaa, kun tilanne on mennyt tällaiseksi. Asiat junnaavat vain paikoillaan. Miten tästäkin selviää? Tunteet kun minulla on niin vahvat häntä kohtaan. Tai en ole enää varma. Sattuu vain.
Mä en pidä tästä tilanteesta! Apua! :( Haluaisin olla hänen ystävänsä, mutten tiedä pystynkö siihen.
Mä en pidä tästä tilanteesta! Apua! :( Haluaisin olla hänen ystävänsä, mutten tiedä pystynkö siihen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin ja unohtui. Hän on mies.
Kyllä se vaan elämässä menee niin että yllättävän paljon eri asioita joutuu vaan hyväksymään, elämä karaisee sinuakin.....kiva kuori kasvaa kuin vanhaan puuhun..suoja kerros siis, ei satu niinkään pettymyksetkään, kivaa sulle vain!
Minulla oli jo kuori, jonka hän mursi.... Taitaa kehkeytyä panssari tästä.... Sattuu ajatuskin siitä, ettei tuntisi enää mitään....
kylmä suiku?