Heippa!
Tietääkö kukaan omasta kokemuksesta miten seuraavassa tilanteessa yleensä toimitaan:
Lapsen synnyttyä minusta tulee yksinhuoltaja, mutta haluan kuitenkin tulevaisuutta varten varmistaa lapsen isän.. Eli haluan isyystestin tehtävän, mutta lapsen isän kanssa olemme tulleet yhteisymmärrykseen siitä, että isyyttä ei kuitenkaan tunnusteta, vaikka isyystestin tulos olisikin positiivinen.. Onko tämä siis mahdollista?
Toivottavasti ei ollut liian vaikeasti selitetty kysymys :D
Tietääkö kukaan omasta kokemuksesta miten seuraavassa tilanteessa yleensä toimitaan:
Lapsen synnyttyä minusta tulee yksinhuoltaja, mutta haluan kuitenkin tulevaisuutta varten varmistaa lapsen isän.. Eli haluan isyystestin tehtävän, mutta lapsen isän kanssa olemme tulleet yhteisymmärrykseen siitä, että isyyttä ei kuitenkaan tunnusteta, vaikka isyystestin tulos olisikin positiivinen.. Onko tämä siis mahdollista?
Toivottavasti ei ollut liian vaikeasti selitetty kysymys :D
Vastaukset 32
Vanhimmat
epäilen vahvasti, että tuollainen menee läpi. Koska valtio ei ala maksumiehiksi lapsille, joilla isä tiedetään. Ainenkin tää varmaankin yksi syy siihen, miksi tuollainen kuvio ei onnistu ellet sitte tee jonkinlaista kirjallista lupausta siitä, että et aijo hakea elatustukea Kelasta tai muualtakaan. Tosin ei omaa kokemusta vastaavasta asiasta ja se, että isyys on tunnustettu antaa lapselle paljon erilaisia oikeuksia kuten oikeus periä isänsä, tapaamisoikeuden(onko tämä nyt sitte lapsen vai isän, siitä on maallikoissa monta mielipidettä) ja mahdollisuuden hakea isän huoltajuutta jos sinä et lapsen äitinä pysty syystä tai toisesta lapsesta huolehtimaan. Et kerro syitänne miksi ette halua isyyttä sitten tunnustaa. Ja lapsi voi itse tietyssä iässä vaatia isyyden selvittämistä.
Niin vähän itsekin miettisin, ettei varmasti voi valita vaan toista..
Syynä on se, että niinkuin jo aikaisemmin sanoinkin tein päätöksen lapsen pitämisestä itse, kysymättä isän mielipidettä asiaan.. Isä ei olisi halunnut pitää lasta.. Tämän vuoksi miettisimme, että jos olisikohan mahdollista toimia tällä tavalla..
Pointtina oli myös katsoa, että miten lapsen ja isän suhde lähtee käyntiin.. Olisi ihanteellista, jos isä rakastuisi lapseensa silmittömästi, ja haluaa ilman muuta tunnustaa isyytensä.. Pelkään vain, että näin ei ole, että häntä ei kiinnosta oma lapsensa.. Pahoin pelkään, että elatusmaksut ym tuottaa hirveästi riitoja ja päänvaivaa isän kanssa.. Lisäksi pelkään, että isä ei ole alkuvuosina lapsen kanssa missään tekemisssä, ja muutamien vuosien päästä tulee vaatimaan aikaa lapsensa kanssa.. Vaikka eipä hänellä kai siinä vaiheessa olisi hirveästi oikeuksia! :)
Tottakai tahtoisin, että isyys tunnustetaan, ja että isä kävisi tapaamassa lastaan niin usein kuin haluaa :)
Eli haluaisit varmistaa isyyden?? muttet halua mahdollisten ongelmien, epävarman tulevaisuuden ja mahdollisten riitojen takia isyyttä tunnustettavan??
Tosin elatustukea et kunnalta tule saamaan, jos isyys on positiivisesti testattu, vahvistus isyyteen voidaan käsittääkseni määrätä oikeudessakin, vaikkei isä tunnustusta suostuisikaan allekirjoittamaan...
Ei kunta ala maksumieheksi, jos isä on tiedossa. Eli vastaat lapsen elatuksesta yksin.
Eli joko valitset sen linjan ettet tiedä kuka lapsen isä on (unohdat isyystestit) ja saat maksut kunnalta, tai isyystestin jälkeen lapsi ja isä saavat lailliset "oikeudet ja velvollisuudet" toisiaan kohtaan.
"Vaikka eipä hänellä kai siinä vaiheessa olisi hirveästi oikeuksia! :) "
ehkä isällä ei, mutta lapsella on oikeus! etkä tapaamisia todennäköisesti pystyisi estämään, vaikka haluaisitkin.
Kierolta vain tuntuu koko tilanne lapsen kannalta.
Hänellä on oikeus molempiin vanhempiinsa sekä riittävään elatukseen.
Kyse ei ole pelkästään siitä, mitä sinä ja lapsen isä haluatte.
Ehkä tuossa olisi reiluinta tunnustaa isyys mutta et lähtisi vaatimaan elatusapua kun kerran isä ei ole halunnut lasta. Tällä tavalla lapsella olisi virallisesti isä mutta isä saisi sitten päättää millä tavalla hän on lapsensa elämässä mukana. Tuskin pystyy lapseen kiintymään johtuen siitä ettei se ole hänen "oma" lapsensa mutta mistä sen tietää.
Eikä tseeus.. Mielestäsi siis isältä ei saa periä elatusta, vaikka isyys tunnustetaan ja hän ei vain halua olla lapsen kanssa?? Herää jo pahvi.
Lapsella on oikeus isään, mutta jos isä ei halua olla tekemisissä syystä tai toisesta, ei se ole syy antaa isän elää ilman vastuuta!? Mistä oikein vetelet noita väitteitäsi..?
Mielestäni miehillä pitää olla samat oikeudet päättää isyydestä kuin naisilla. Jos ei saa mitään oikeuksia (paitsi tapaamisoikeus) niin miksi pitäisi olla vastuita? Ihan vastaavasti naiset voivat tehdä aborttia tai luovuttaa lapsen adoptioon. AP:n tapauksessa "isyys" tarkoittaa muutama kymmenen tuhatta euroa maksuja eikä muuta. Kuinka moni suostuisi sellaiseen "vanhemmuuteen"?
ei paina yhtään mitään. Minä ainakin vaadin isältä elareita, vaikka ei lapsen elämässä olisikaan. Jos hänellä on munaa ollut vauva tehdäkin, pitäisi sitä löytyä elatukseenkin. En tajua miksi näitä luuseri-isiä pitäisi jotenkin arvostaa ja sääliä, "ei tarvitse maksaa elareita". Huhhuh.. Onneksi sinunkaltaisesi ääliöt eivät ole näistä lakiasioista päättämässä, olisi kyllä asiat niin päin helvettiä kun vaan voi olla.
isä oli vain ilmoittanut, ettei ole tekemisissä vaikkei elatuksista ja muista ole edes vielä ollut puhetta.. Jos hän ei halua olla tekemisissä niin se on hänen päätös. Ap:lla on kaikki oikeus vaatia elareita isältä. Olet tavan pässi jos et sinä sitä tajua.
Kyllä isällä pitäisi olla samanlainen oikeus kuin äidillä olla osallistumatta lapsen elämään. Varsinkin tällaisessa kuviossa missä isän osuus olisi pelkästään rahaa ja isä ei ole ollut mukana päättämässä lapsenteosta. Mielestäni on väärin että äiti lähtee vaatimaan isältä rahaa jos äiti on yksin päättänyt lapsenteosta.
että Suomen lain mukaan abortista päättää yksin vain ja ainoastaan äiti. Siihen ei tarvitse pyytää isältä lupaa, että tekeekö lapsen. Isä ei ole se, joka kantaa syyllisyyttä joissain tapauksissa lopun elämäänsä. Helppohan se on vierestä sanoa. Puhut ajatusmaailmalla, joka sopisi miehen päähän. Taidat olla vain joku katkera etä-isä, etkä se keneksi itseäsi väität.
Äidillä on täysin oikeus vaatia elareita. Usko jo, sinä et sille mitään voi eikä ap:n lapsen isäkään. Olet kuin pikku kakara joka väittää viimeiseen asti, vaikka tietää ettei se mitään auta ja kaikenlisäksi olet väärässä.
Huh, kylläpä jakaa mielipiteitä tämä keskustelu! :D Vaikka toki kaikilla saa omat mielipiteensä!
Tottakai haluan tässä asiassa miettiä lapsen parasta, ja siksi haluankin että isyys selvitetään ja siten myös tunnustetaan, sopi se isälle tai ei.. Tiedän, että hänellä ei ole vaihtoehtoja tässä asiassa, tulee testeihin ja tunnustukseen joko hyvällä tai pahalla :D Uskon hänen kuitenkin käyttäytyvän niinkuin aikuinen mies, ja ottavan vastuun teoistaan.. ainakin hartaasti toivon niin!
Onhan se helpompaa lapselle kertoa isästään, kun isän nimi lukee papereissa.. Siten ei tule epäselvyyksiä kellekään.. Varmasti pääsemme jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen elatusmaksuistakin..
menettelysi on aivan oikea! Ja minäkin uskon, että isä lopulta ymmärtää mikä on lapselle parasta. Elatusmaksuja sinulla on täysi oikeus vaatia, vaikka siitä helposti riitaa syntyykin. Niin minullakin meni, kun erosin miesystävästäni ja otin puheeksi elarin, vielä raskaana ollessani. Hän ei edes halunnut keskustella siitä. Nyt olemme siinä tilanteessa, ettei isä halua edes tavata lastaan. Hän on mitä ilmeisimmin edelleen vain yhtä katkera kuin ennenkin, eromme syiden takia. Helppohan se on purkaa minuun mutta hän ei tajua, että lapsikin on siinä osallisena, koska on niin "viisas aikuinen".
Toivon että teillä asiat sujuvat paremmin ja hyvää loppu odotusta!
Onhan selvää että tuo on miehelle tosi paska nakki - maksumieheksi kelpaa mutta muuta iloa lapsesta ei ole. Kuinkako moni olisi itse valmis mukisematta maksaa satoja euroja jonkun toisen lapsesta?
Niin.. Ja raha-asioistahan saa aina riitaa aikaiseksi!
Ikävää, että miehet ottavat asiat tuolla tavalla, että katkeroituvat eivätkä halua tavata lapsiaan..
Jos itse olisin mies ja tilanne olisi tämä, niin tottakai harmittaisi maksaa lapsesta, johon en vielä olisi valmis, ja kaikki ei muutenkaan ole mennyt kuin satukirjoissa.. Mutta en myöskään kestäisi ajatusta, että jossain päin maailmaa minulla olisi lapsi, joka miettisi että mitä vikaa hänessä on, kun isä ei halua tavata... Lapset ikävä kyllä ottavat asiat helposti itseensä, ja ajattelevat vian olevan heissä :/
tseeus voisi joskus ajatella asioita lapsen kannalta. Puhut aina siitä, kuinka isä kärsii, vaikkei haluaisi olla edes tekemisissä. Lapsihan se siinä kärsii. Vai oletko kokonaan unohtanut lapsen oikeudet?
Mielestäsi siis isällä pitäisi saada olla oikeuksia jos hän niin haluaa, mutta jos hän päättää ettei halua oikeuksia (ja samalla riistää lapselta oikeudet), hänellä ei myöskään kuulu olla vastuuta? Omituista tästä tekee sen, että isiä kyllä aina säälitään. Jos tilanne olisikin niin, että äiti olisi elareiden maksaja niin ei kukaan äitiä säälisi ja haukkuisi isää siitä, ettei anna lastaan tavata. Ja kuinka monesti olet nähnyt etä-äitien juoksevan täällä itkemässä elareista? Vaikka nykypäivänä lähi-isiäkin on aika paljon.
Mielestäni oikeudet ja vastuut kulkevat käsi kädessä. Jos isällä ei ole oikeutta olla isä lapselle niin häntä pitäisi vapauttaa elatusvastuusta. Ihan vastaavasti äiti voi tehdä luovuttamalla lasta adoptoitavaksi. Jos hankkii lapsen ilman toisen suostumusta pitää myös olla valmis kantamaan sen taloudellisen vastuun.
Tilanteita on moneen lähtöön, eikä asiat aina ole noin yksinkertaisia, äitikin pystyy halutessaan jopa tuhoamaan isän ja lapsen välit, etenkin jos kyseessä on erittäin pieni lapsi. Katkera tai ei, mutta tilanne voi olla liian vaikea elettäväksi ja mies väistyy.
Olen läheltä saanut seurata kyseistä tapahtuvaksi ja voin vannoa, että se ei todellakaan ollut miehelle helppo päätös.
Teidänkään tilannetta kun ei ilmeisesti voi tekstiesi perusteella verrata ns.ydinperheeseen.
Tunnetko edes lapsen isää, vai onko hän muutaman yön tuttu? sekin kun vaikuttaa tilanteeseen.
Ei mies halua olla isä, pelkän maksajan roolissa saamatta mitään vastineeksi.
Hieman ivalliseen sävyyn puhut lapsesi isästä ja ainakin minulle se särähtää korvaani. Aihetta ehkä on, siihen en kantaa ulkopuolisena voi ottaa.
Kehoittaisin kuitenkin antamaan miehelle hivenen aikaa, on ilmeisesti itsekin aika sekaisin tilanteessa eikä osaa päättää vielä asioista. Äkkinäiset päätökset sekavassa mielentilassa, kun voivat lapselle maksaa kovan hinnan vuosien kuluessa.
oikeus, mutta hän ei halua. Mieti omalle kohdallesi, jos isä ei haluaisikaan eronne jälkeen olla tekemisissä, hänenkään ei siis kuuluisi maksaa elareita. Niinkö?
Isällä on oikeus ainoastaan tavata vauvaa mutta hänellä ei tule olemaan oikeutta elämään lapsensa kuin muut vanhemmat. Kiintyminen lapseen on lähes mahdotonta jos on etä alusta asti. Isä ei myöskään saa huoltajuutta paitsi jos äiti tähän suostuu. Näin ollen tuossa ap:n tilanteessa isällä ei ole pahemmin mahdollisuuksia olla isä lapselle.
Olemme aikoinaan yhdessä tehneet sen päätöksen että hankimme lapsen, tilanne on sitten tietty eri. Jos olisin hankkiutunut raskaaksi vastoin isän tahtoa en vaatisi elatusta isältä.
ja mielipiteidesi kanssa.. sano mitä sanot, ap:lla on oikeus vaatia elareita. Oli tilanne mikä hyvänsä.
Olisi kannattanut tuolla älynvajaudella jättää lapsi hankkimatta.
mielestäsi siis isä ei ole isä, jos oin erottu ennen lapsen syntymää? Onkohan sinulla ihan rahkeita puhua noin? Tuo se vasta loukkaus isää kohtaan onkin.
Jos vauva viedään heti synnytyksen jälkeen toiseen perheeseen, et olisi lapsen huoltaja, tietäisit ettet saa koskaan elää lapsesi kanssa - vaikuttaisiko tähän äitiyyteesi?
ei vaikuttaisi. Sillä ei ole hevon vittujakaan väliä onko isä lapsen elämässä 24/7 tämän synnyttyä vaiko eron jälkeen niin paljon kuin mahdollista. Jos isä haluaisi, hän voisi. Mutta jos ei halua, NIIN EI HALUA!!!!?????? Se ei ole äidin vika ja äidillä _on silti oikeus elareihin_ Väitä sinä mitä väität! Isä on silti isä, sillä ei ole MITÄÄN merkitystä milloin ero tulee!
Miten kehtaat edes väittää muuta!? Tunnetko montakin tällaista ihmistä, jotta voit puhua? Tuki se turpasi nyt jo ja mene muualle jauhamaan tuota sontaasi. Olet naurettava!
Itse tiedän että taatusti olisi vaikuttanut minun ja lapsen väliseen suhteeseen jos en olisi saanut alusta asti elää vauvani kanssa.
Ei se nyt sinänsä ole äidin vika tai isän vika että lapsi syntyy parisuhteen ulkopuolelle. Se taas johtaa siihen ettei isä voi olla varsinaisesti isä lapselle paitsi jos on erityisen hyvät välit lapsen äitiin että voivat asua yhdessä/viettää paljon aikaa. Ja että äiti on halukas yhteishuoltajuuteen ja myöhemmin vuoroasumiseen. Mutta jos mies on realisti hän tietää että hänen mahdollisuudet osallistua on lähes nolla.
Lain mukaan ap voi toki vaatia elareita, itse vaan pidän sitä moraalisesti väärin jos kerran isä ei halua tätä lasta.
sinä et voi tosissasi väittää, että isä ei voi olla isä, jos on erottu ennen lapsen syntymää? Kuka niin sanoo? Sinäkö? Anna mun kaikki kestää.. Ja nauraa sinulle loputtomiin. Näistä sinun jutuistasi todellakin saa hyvät naurut irti, koska tuo väitteesi on niin hupaisa.. Väität, ettei ap:n tilanteessa isä ole isä. Vain sellaisessa tilanteessa jossa sinä olet eronnut, isä on isä. Niin ja btw, et voi edes kysyä tuollaista kysymystä äidiltä, vai olisiko mahdollista että isä olisikin äidin tilanteessa synnyttämässä ja ennen sitä kantanut lasta 9 kk? Kysymystäsi voidaan verrata tuohon, eli toisinsanoen se on täysi mahdottomuus verrata isää ja äitiä tuossa tilanteessa. Tajua nyt jo itsekin kuinka idioottimaisilta nuo jotkut vertauksesi kuulostavat..
No entäs kun äiti tulee raskaaksi yhden yön jutusta? isyystesteillä isyys varmistuu, isä alkaa tapaamaan lastaan....
äiti tapaa uuden miehen ja tästä tuleekin isä lapselle. Biologista isää kutsutaankin hetken päästä nimeltä ja äidin uutta isänä. Äiti perustelee sitä tulevaisuudella ja sillä kun se on kaikkien kannalta helpompaa.. kenen kannalta? äidin? ettei tarvitse selitellä kenellekään ja kulissit näyttäisi olevan kunnossa. Aika kieroa touhua...
Tällöinkin tämän biologisen isän pitää siis kantaa elatusvastuu lapsesta, jolle ei saa olla edes isä? eikä tietenkään voi pienen lapsen päätä sekoittaa selittelemällä isyyksistä yms.
Äidille ei siis biologiselta isältä kelpaa kuin raha, onko tämä lapsen kannalta oikein?
lasta, mutta eipä hän ottanut asiaa silloin huomioon kun ap:n paksuksi pani! Aikuisen ihmisen tulee ottaa vastuu teoistaa, jos kykenee naisen paksuksi laittamaan, niin kyllä se vastuukin pitää kyetä ottamaan. Minusta on säälittävää sinulta puolustella tällaista henkilöä. Hänhän hylkää oman lapsensa! Ja silti sinun mielestäsi on "isää kohtaan väärin vaatia elareita". Ihan kuin isä olisi joku pyhimys, vaikka hän tietoisesti ei halua lapsen elämässä olla, edes ilmeisesti sen vertaa kuin tässä tilanteessa suinkin on mahdollista.
miksi teette johtopäätöksiä tulevaisuudesta? Miten tämä liittyy ap:n tilanteeseen?
AP:han sen päätöksen on tehnyt että hänen lapsella ei tule olemaan isää.
miten niin päätti? Isähän se sanoi, ettei ole tekemisissä. Mikset voi perustella noita sanomisiasi yhdessä kirjoituksessasi, heittelet vaan noita ihme päätelmiäsi vaikket varmaan itsekään tajua mistä.
Eli siis ap:n tilanteesta saa sen käsityksen, että heillä ei ole ollut parisuhdetta (ainakaan pitkää sellaista) takana, mutta kuitenkin ap on tullut raskaaksi. Jos lapsi olisikin vahinko, se on yhtä lailla molempien vanhempien vastuulla, halusi isä sitä tai ei. Jos kortsu menee rikki, se ei ole vain naisen vika, eikä todellakaan tarkoita sitä että naisen tulisi ottaa yksin vastuu lapsesta. Jos isä on kyennyt lapsen siittämään, tulisi hänen myös ottaa vastuu siitä. Minusta on väärin, että äitiä syyllistetään, vaikka isä olisi vastuuton lurjus. Äiti ei ole tehnyt mitään väärää halutessaan pitää lapsen. Helppohan se on jonkun vierestä sanoa, "tee abortti, tee abortti". Se ei tuskin koskaan ole helppo päätös ja monilla syyllisyys painaa vuosien jälkeenkin. Ap:ta ei kukaan voi vaatia aborttia tekemään, ei edes isä. Vastuu on kannettava, halusi tai ei. Suomen laki näin sanoo, joten mitä sinä Tseeus kuvittelet pystyväsi asialle tekemään? Tuo jauhamisesi on yhtä tyhjän kanssa, mutta sinä se et vain tajua.
ymmärrä sinunlaisia jotka pitävät lasta kuin "esineenä" ja isästä viis ja sama se mitä lapsi aikanaan tuntee ja haluaa. Lapsella on oikeus isään ainakin virallisissa papereissa. Jos isä ei pidä tai ei halua pitää yhteyttä niin se on isän häpeä, mutta lapsi voi sanoa kuka on isä.
Ja silloin tällöin tulee eteen tilanne jossa kysytään isä. Esim kun joutuu sairaalaan jne.. Miltä tuntuu lapsesta kun isän kohdalla on viiva = tuntematon.
Tiedän yhden tapauksen jossa lapsi olisi saanut tuntuvan perinnön( henkivakuutuskorvauksen) isän menehdyttyä mutta kun äiti oli isän kieltänyt niin ei saanut mitään.