Vuokralurkit ovat aina sössöttäneet, ettei omistusasujille ole mitään hyötyä velattoman asunnon arvosta, koska "käärinliinoissa ei ole taskuja". Kuitenkin Suomeen puuhaillaan systeemiä, missä asunnon voi vaihtaa korotettuun eläkkeeseen. Ja onhan jo tätä ennenkin ollut mahdollisuus ns. käänteiseen asuntokauppaan.
On hieman eri juttu nauttia korotettua eläkettä ja/tai maksella jotain 200 €/kk vastiketta kuin maksella 700 €/kk vuokraa 1000 €/kk eläkkeestä. Hinnat siis tämän päivän tason mukaan. Nuo voi toki kertoa kertoimella K riippuen siitä, minä vuonna oma eläkkeelle siirtyminen tapahtuu - lukujen suhteet säilyvät silti ennallaan.
Onneksi vuokraluusereillakin on yksi valttikortti; alempien sosiaaliluokkien keskim. elinikä on 4 vuotta lyhyempi, joten kovin montaa vuotta ei lurkin tarvitse eläkkeellä koiranmuonaa popsia.
On hieman eri juttu nauttia korotettua eläkettä ja/tai maksella jotain 200 €/kk vastiketta kuin maksella 700 €/kk vuokraa 1000 €/kk eläkkeestä. Hinnat siis tämän päivän tason mukaan. Nuo voi toki kertoa kertoimella K riippuen siitä, minä vuonna oma eläkkeelle siirtyminen tapahtuu - lukujen suhteet säilyvät silti ennallaan.
Onneksi vuokraluusereillakin on yksi valttikortti; alempien sosiaaliluokkien keskim. elinikä on 4 vuotta lyhyempi, joten kovin montaa vuotta ei lurkin tarvitse eläkkeellä koiranmuonaa popsia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sekä "käärinliinoissa ei ole taskuja" että käänteinen asuntokauppa ovat aika itsekkäitä viritelmä, ainakin jos on perillisiä. Jos ei, niin sitten se on kait se ja sama. Onko sitten kivaa jättää omat lapset nuolemaan näppejään kun aika jättää, kun itse tuhlasi omat rahat ja omien vanhempiensa perinnön.
Minä olen ainakin hyötynyt omien vanhempieni vakavaraisuudesta, ja omalle perillisillenikin aion jättää jotain muuta kuin pahan mielen.
Ainakin itselläni vanhemmilta saatava varallisuus on vain ja ainoastaan "kiva plussa". Kyllähän tässä reilussa 30 vuodessa pitää olla jo jotain itsekin ansaittu, niin että oma vanhuus on turvattu. Olenkin omille vanhemmilleni sanonut, että nauttisivat nyt niistä eläkevuosista, jotka ovat ansainneet vuosikausien työnteolla. En toki kieltäydy, jos haluavat perintöä jättää, mutta en minä sen varaan ole elämääni rakentanut.
Mitä omille muksuille jätettävään perintöön tulee, tarkoitus ei ole säästellä ja kituutella viimeisiä vuosia, että saisivat enemmän. Oma asunto tai kaksi varmaan tuossa vaiheessa on (ja kesämökki tietysti), mutta sijoitukset ja irtain raha kyllä saattavat kulua matkusteluun (viinaan, lauluun ja naisiin - loput tuhlataan).
> Onko sitten kivaa jättää omat lapset nuolemaan näppejään kun aika jättää, kun itse tuhlasi omat rahat ja omien vanhempiensa perinnön.
On vaan nää nykyiset eliniät sitä mallia, että niillä omilla lapsillakin taitaa olla ikää 50 vuotta siinä vaihessa kun isäpapasta/äipästä aika jättää. Eli tulee noin niinkuin 30 vuotta myöhässä se perintö, ainakin 1. asunnon hankintaa yms. silmälläpitäen.
Minusta olisikin fiksumpaa antaa se perintö jo "ennakkoon" eli vaikkapa penskojen lähtiessä pesästä perheasunto myyntiin & tilalle pienempi ja erotuksesta sponssia 1. asunnon hankintaan. Ja se viimeinen omistusasunto sitten tosiaan lihoiksi, niin eipä tartte perillisten alkaa siitä stressiä ottamaan tahi riitoja kehittämään.
Toki on mahdollista kohdistaa sponssaustoiminta myös lapsenlapsiin. Myin edellisen asuntoni juuri tällaiselle tapaukselle ja välittäjän puheista käsitin, ettei ollut ihan ensimmäinen - ja tuskin viimeinenkään - pikkuasunto, jonka ko. eläkeläispariskunta osti.