perintö ja AE?

Avioehdosta. Sillä voi sopia vain siitä, onko puolisoilla eron ja/tai kuolemantapauksen sattuessa avio-oikeutta toistensa omaisuuteen vai ei. Käytännössä siis siitä, saako vähävaraisempi puoliso tasinkoa toisen puolison omaisuudesta, varakkaampi puolisohan ei tasinkoa saa kuitenkaan. Sillä ei siis voi sopia mitään omaisuuden periytymisestä oleville tai tuleville lapsille tai muillekaan, sitä varten on testamentti. Avio-oikeus ei muuta toisen omistamaa omaisuutta yhteiseksi, sinun osakkeesi säilyvät sinun omistuksessasi avioliitossakin (mutta ilman avioehtoa puolisosi saattaa siis saada eron/kuolemantapauksen sattuessa tasinkoa, jos on se vähävaraisempi). Kannattaa selvittää itsellenne, mitä milläkin paperilla oikeasti voi lain mukaan tehdä ja mieluiten teettää ne ihan ammattilaisella, jotta asiat tulee sanottua siten, että ne vastaavat tarkoitustanne.

Se, miten saatte toisenne hyväksymään avio-oikeuden/avioehdon/sukunimen on sopimuskysymys, ja lähtökohtana voinee pitää, että hyvää vinkkiä tulevan avioliiton varalle saatte siitä, kuinka vaikeaksi nämä keskustelut menevät. Sitä on ulkopuolisen mahdotonta sanoa, kuka on oikeassa ja mitä papereita pitäisi tehdä tai millaiseen nimivalintaan päätyä. Vain te tiedätte, mikä teille sopii.

Älä missään tapauksessa ota yhdyssukunimeä tai kaksoissukunimeä, kumpi sitten onkaan virallinen termi. Se on aivan älytön idea. Melkein joka kerta kaksoissukunimen nähdessäni ihmettelen sitä, miksi joku on ottanut niin idioottimaisen härdellin nimekseen. Yleensä se ei mahdu mihinkään lomakkeen kenttään, koska molemmat nimet ovat normaaleja nimiä. Lisäksi sen sanominen on hankalaa pituuden vuoksi. Poikkeus ovat nimet, jotka ovat lyhyitä ja jotka siten muodostavat siedettävän mittaisen yhdyssukunimen.

Oletteko miettineet kokonaan uutta sukunimeä? Jos haluatte yhteisen sukunimen, mutta kumpikaan ei jostain syystä halua toisen nimeä, niin keksikää kokonaan uusi. Se voi olla yhdistelmä teidän nykyisistä nimistänne tai esimerkiksi jonkun teille tärkeän paikan nimen johdos.

" kuinka saisin hänet ymmärtämään että rakastan häntä ja haluan yhteisen tulevaisuuden mutta pidän silti oman "pesämunani"? "

Ei rakkaudella kuule ole asian kanssa mitään tekemistä.
Tunteilla vain.
Ja tunteet sanovat naiselle, että avioehto on paha.
Tunteisiin vaikuttaa kulttuuri, sekä AHNEUS.

Sinullakin on tunteet ja järki.
Tunteet ovat sitä rakkautta, ja järki sitä että haluat pitää sen mitä sulle kuuluu, joka on OIKEIN.

Jos muija ei tätä tajua, voit sitten todeta, että ei mennä naimisiin.

Siinä se sit selviää, et kuinka todellinen hänen rakkautensa sua kohtaan on.
Ja mikähäntä motivoi.

Älä hyvä ihminen suostu mihinkään älyttömään, muista että maailmassa voi tapahtua mitä vaan. Jos olet joskus valmis jakamaan sukutilasi ym...niin silloin on eri asia... mutta jos et, pidä huoli että kaikki mikä on "sinun" on myös sinun nimissäsi ja siihen on käytetty "sinun" rahojasi ja kuititkin olisi tallella, ja ehkä viisainta pitää päiväkirjaa! Itse taistelen parhaillaan oikeudessa vaikka oli avioehto, sitä kummasti herää todellisuuteen kun toinen keplotteli tai yrittää keplotella itselleen kaiken, rahaa palanut pesänjakajaan ja asianajajiin jo ainakin 25000 - 30000 euroa... ihana keksintö tämä avioehdon sovittelu, mahdollistaa kivasti katkeran ja ahneen osapuolen kiusanteon.