Mä oon yrittänyt kertoo pahasta olostani niille ystäville, jotka sitä parhaiten ymmärtäisi. Yrittänyt analysoida että mistä se johtuu niillekin. Ja nyt tiedän etten voi tehdä sitä enää...se on jo sanottu ja ymmärtämättä jäänyt. Rasittavaahan sellainen on, jos toinen ei ole tolkuissaan. tuntuu siltä kuin jotain "pyhää" olisi särkynyt...en osaa selittää. Tuntuu jätetyltä. Huomenna varmaan olo on erilainen, mutta kirjoitanpa hetken tuntoja tähän kun kenellekään muulle puhumisesta ei ole kuitenkaan hyötyä. Mussa on varmasti jotain vikaa. Oon liian intensiivinen ja syvälle menevä tai jotain. Vaikea itse nähdä selvästi.
Ikävä-palsta
Toteamus ilmaan
10288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ymmärtää toista!? Jokaisella on omakohtainen kokemus asioista ja vaikka samat asiat olisivat kyseessä, niin toinen kokee esim. iloa, toinen surua tai masentuu. Esim. toinen ihminen miellyttää ja toista ei voi sietää, mutta jokainen kokee eri henkilöt eritavalla.
toinen voi ymmärtää. Sitä kutsutaan empatiakyvyksi. Mutta olet oikeassa, tai tarkemmin tuo toinen kirjoittaja, että toista ei välttämättä ymmärrä jollei ole omakohtaista kokemusta.
Jos ei ole kokenut samanaista kokemusta, ei välttämättä ymmärrä.
Se on totta.
kuule psygiatrille juttelemaan tuntojasi. Täältä ei apua löydy.
oletko sä tyhmä vai miksi et tajua?
hiljaisuus on paras ystäväni :)
aito ystävä ainakin kuuntelee sinua ja yrittää tukea parhaansa mukaan, näin uskoisin.
Olen samaa mieltä. Tosin pitää muistaa sekin, että ystäviä ei rasita omilla mahdollisilla ongelmillaan liikaa. Itse sorrun tähän joskus. Harmittaa ja olenkin sanonut ja esittänyt toivomuksen ystäville, että siitä voi kyllä kohteliaasti huomauttaa. Hyvä vaihtoehto on myös kirjoittaa päiväkirjaa tai vaikkapa purkaa tuntojaan täällä. Tosin en kyllä tänne kovin arkoja aiheita tykkää kirjoitella. Kaikilla ei valitetettavasti ole välttämättä ystäviä tai ainakaan sellaisia joille voi avautua ja luottaa.
Sitä kautta olen sitä asiaa miettinyt, että miten itse toimisin toista kohtaan vastaavassa tilanteessa. Liikaa ei saisi toisia rasittaa, mutta minusta se, että avautuu toiselle on sinänsä tosi arvokasta ja toiselle arvoa antavaa: minä luotan nyt sinuun. Ystävien pitäisi olla arvokkaita silloinkin kun eivät tuota hyötyä vaikka iloa tuottamassa.
Tuo on kyllä aivan totta mitä kirjoitit. Sitähän se on: arvostusta ja luottamuksen osoitusta ystävää kohtaan. Joskus on vaan pahasti saanut siipeensä, niin sitä on ehkä liiankin tuntosarvet pystyssä ja miettii ystävien reaktioita.