Vanhempani ovat kiinnostuneet uudesta lisäeläkkeestä, vakutuusyhtiön suunnittelemasta.
Isäni oli aivan innostunut asiasta kun heillä ei ole mahdollisuutta pienen eläkkeen turvin matkustella eikä kylpylöissä hoitoihin.
Onko tosiaan suunnitteilla mahdollisuus perinnön tuhlaamiseen enen aikojaan? Olen itse suunnitellut isot velkani perintöasunnon varaan. Voiko perilliset estää tämän mitenkään. Rikollista toimintaa vakuutusyhtiöiltä.
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2010/05/33710
Isäni oli aivan innostunut asiasta kun heillä ei ole mahdollisuutta pienen eläkkeen turvin matkustella eikä kylpylöissä hoitoihin.
Onko tosiaan suunnitteilla mahdollisuus perinnön tuhlaamiseen enen aikojaan? Olen itse suunnitellut isot velkani perintöasunnon varaan. Voiko perilliset estää tämän mitenkään. Rikollista toimintaa vakuutusyhtiöiltä.
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2010/05/33710
Vastaukset 22
Vanhimmat
Että isä ei saisi matkustella ja mennä kylpylöihin eläkepäivillään, vaan hänen pitäisi säästää, jotta sinä saat velkasi maksettua hänen kuoltuaan?
Kuulostaa aika karulta siihen nähden, että itse antaisin mitä vain jotta saisin kuolleen äitini takaisin. Vaikkei hänellä olisi latin latia.
Koitapa kuule järjestää oma elämäsi hieman toisella tavalla ja anna isän nauttia eläkevuosistaan niin kuin tykkää. Hänellä on siihen myös lain mukaan oikeus.
Laillisin keinoin ei voi estää oikeustoimikelpoista ihmistä hummaamasta omaisuuttaan ihan mihin tykkää.
Tämä oli varmaan vitsi, jos ei ole niin laitahan itsesi ruotuun. Isälläsi ei ole mitään velvollisuutta säästellä perintörahoja sinulle eikä mitään tilivelvollisuutta kenellekään.
Rikollista toimintaa on se jos sinä yrität estää sitä.
Toinen viestiketju "Myyty yhdelle lapselle". Ahneet sisarukset sekoilee kun vanhemmat myivät melkein täydestä hinnasta yhdelle lapselle. Todellisuudessa on aivan vastaava tapaus. Ei se myyminen yhdelle lapselle ole pointti vaan se että ei saisi myydä ollenkaan edes vieraalle on pääasia. Pelätään vanhempien käyttävän myynnistä saadut rahat itse eikä jäisi mitään perittävää.
vaan provo ? Ei vanhemmilla ole mitään velvollisuutta jättää perintöä jälkikasvulleen. Nytkin monet ikääntyneet pieneläkeläiset ovat myyneet asuntonsa ns käänteisessä asuntokaupassa pankille ja kuluttavat eläessään asunnon arvon pois. Ei jää jaettavaa perintöä. Kannatan sellaista systeemiä että jokanen sukupolvi kuluttakoon omaisuutensa ja jokaisen tultava omillaan toimeen. Mitään ei pidä laskea perinnön varaan.
Olen samaa mieltä itse tienattujen varojen osalta, mutta yhden sukupolven vanhemmilla ei ole moraalista oikeutta pistää sileäksi perintönä saamiaan omaisuuksia. Laki ei tietenkään tätäkään "mulle kaikki" kiellä.
Itsellänikin on ns. germaaninen käsitys perinnöistä, edellisten sukupolvien jättämä piti säilyttää suvun omaisuutena mutta itse hankitut sai käyttää vapaasti.
Alkuperäinen tosin taisi olla provo, edes tässä germaanisessa järjestelmässä ei olisi annettu mitään sellaiselle joka on itse velkaantunut ja suvun omaisuus olisi mennyt velkojille.
Sehän kuulostaa hienolta, en ole itse asiaa tuolta kannalta ajatellutkaan. Itse asumme talossa, joka on suurimmalta osin peritty. Olen usein ajatellut, että olisi hienoa jos omat lapset jatkaisivat paikassa kolmantena sukupolvena, mutta toisaalta miettinyt, että olenko ihan viisas - pitäisikö ottaa elämään vähän enemmän tällaista "kerran täällä vaan ollaan asennetta", mikä nykyään tuntuu olevan valloillaan. Jos myisi jonkun nurkan tiluksista ja tekisi hetken aikaa mitä huvittaa.
Mutta tämä germaaninen käsitys siis viittaa siihen, että olen ihan täysipäinen kun haluan vaalia saamaamme perintöä :) Omat lapseni tietysti sitten aikanaan päättävät paikan periessään, mitä haluavat sillä tehdä. Ei kai tästäkään pidä taakkaa kenellekään asettaa, jos eivät esim. viihdy "metsän keskellä" ja haluavat siksi paikan sitten myydä. Mutta että odotetaan perintöä, jotta voisi pistää kaiken myyntiin omien velkojen kuittaamiseksi, niin huh huh...
>>Mutta että odotetaan perintöä, jotta voisi pistää kaiken myyntiin omien velkojen kuittaamiseksi, niin huh huh...
Mikäli suvussa on edes kohtuullisesti omaisuutta niin asiat hoidetaan kokonaan toisin.
Oikein rikkaat tekevät yleishyödyllisen säätiön joka sitten sattuu muuten vaan tukemaan suvun lasten opintoja ja jonka hallituksessa suvun jäsenet nostelevat suurehkoja kokouspalkkioita.
Keskivarakkaat kuten minä huolehtivat siitä että ainakin iso osa perinnöistä menee ainakin kaksi sukupolvea nuoremmille. Alaikäisten tapauksessa tietenkin pistetään täysi-ikäisille hallintaoikeus koska muuten asiat muuttuvat tosi hankaliksi.
Jos lapsi on fiksu niin on se jo kuusikymppisenä kerännyt mittavan omaisuuden, etenkin mikäli opiskelut ja ensiasunnot on maksettu sen puolesta. Ne kaksikymppiset lapsenlapsenlapset sitä rahaa tarvitsevat.
Perinteisesti täällä Euroopassa on ollut kaksi käsitystä perinnöistä.
Roomalaisen käsityksen mukaan kuka tahansa sai antaa mitä tahansa kenelle tahansa eikä siinä ollut muilla mitään sanomista, etenkään valtio ei päässyt osille. Tälläkin hetkellä Italiassa ei ole mitään perintö- tai lahjaveroja paitsi joku parinsadan euron rekisteröintimaksu jos saa lahjaksi talon tai maatilan.
Germaanisen käsityksen mukaan omaisuus on laajahkon suvun omaisuutta jota saa käyttää mutta ei saa antaa pois. Keskiajalla kirkko yritti saada tiloja lahjoituksina ja saikin, mistä germaanit eivät tykänneet yhtään.
Kumpikin ajattelutapa oli aika järkevä.
Täällä Suomessa on onnistuttu yhdistämään kummankin systeemin huonot puolet ja keksitty muutama lisää. Pahimmillaan valtio saa joko kaiken perinnön tai ainakin suuren osan siitä. On määräyksiä lakiosasta joten omaisuuden omistajalla ei ole päätösvaltaa, silti useimmat eivät katso olevan edes moraalista velvollisuutta omaisuuden säilyttämiseen.
Toki asiat täälläkin pystyy järjestämään jos sen osaa ja ajoissa tekee, viimeistään viisikymppisenä. Vähän hassua että tässä maassa maallikko joutuu neuvomaan juristeja, jotka eivät tunnusta tietävänsä edes peruskonsteja.
>
Olen huomannut vähän samanlaisen ilmiön. Kirjallisuudesta tai vaikka Veronmaksajien keskusliiton lehdestä ei löydy kaikkia yksinkertaisiakaan asioita, kuten vaikka sitä että perukirjassa pian myytävät varat on hyvä rintaperillisen yliarvostaa (tai parempaa: saada verovirkailija ne yliarvostamaan) jos vähennyskelpoisen tappion pystyy hyödyntämään. Tämänkin kikan huomasin itse ja se on varmaan keksitty lukuisia kertoja mutta missään tämän palstan ulkopuolella en ole siihen törmännyt. Pitäisi tehdä melkein lista näistä...
Kyllähän ne juristitkin tietysti osaavat, mutta parhaat konstit on varattu parhaille asiakkaille eikä niistä kaikelle kansalle huudella. Rahvaan kuolinpesät tyhjennetään pitkittämällä jakoja tahallaan jos ei muuten saada tarpeeksi laskutusta aikaan.
Kaikki mainitsemasi ilmiöt on nähty, myös se että suvun mielisairas hunsvotti lähtee ketkun asianajajan kanssa sotaaan koko muuta sukua vastaan, ihan vaaan siksi että asianajaja on selittänyt että hänellä on siihen laillinen oikeus kuten tietysti onkin.
Lisäänpä listaasi muutamia aika hyviä konsteja:
- Korottomat lainat arvostetaan 8% korkokannan mukaan vai oliko se jopa 9%, näin pystyy siirtämään suuriakin summia kenelle tahansa. Esimerkiksi Spede Pasasen asianajajat hoitivat asit niin että tyttöystävälle annettiin 30 vuoden koroton laina kynttilätehtaan perustamista varten.
- Aika paljon pystyy vaikuttamaan siihen kenelle tulot kertyvät, inflaatio kun syö pääoman melko nopeasti. Tai näin on ollut viimeiset sata vuotta, sitä ennen oli toisin.
- Perintöverotuksessa pystyy jäämään jopa voitolle kun piilevät myyntivoittoverot nollaantuvat. Koskee erityisesti pörssiosakkeita.
- Erityisen tehokasta tuo edellämainitsemani menettely on mikäli perintö hajautetaan monta sukupolvea eteenpäin ja väliinjääville annetaan elinikäinen hallinta- ja käyttöoikeus. Toimii erityisen hyvin muuten hankalissa tapauksissa, esimerkiksi lapsettoman tätini jättämä noin 200.000 euron perinnöstä meni veroja parituhatta euroa kun muuten valtio olisi saanut puolet tai kaksi kolmasosaa kun perintö olisi kulkenut monen ihmisen kautta.
- eräässä sittemmin verohallitukseen menneen maan parhaan asiantuntijan väikkärissä on tosi mielenkiintoisia tapoja järjestellä asioita ja analyysit siitä miten suuri riski on ettei niitä hyväksytä. Enpä olisi minäkään osannut harkita sitä että voidaan pistää avioero vireille ja tehdä ositus, sitten jättää se lopullinen paperi viemättä raastupaan jolloin ero raukeaa.
- Vaikeissa tapauksissa pitää hankkia verottajaa sitova ennakkopäätös vaikka se maksaakin aika paljon. Koska hakemuksessa saa kysellä niin paljon kuin sielu sietää, siihen tulee listata kaikki mahdolliset vaihtoehdot ja kysyä veroseuraamuksia, vastauksen saa samaan hintaan kuin jos kysyisi vain yhtä.
Nämä tulivat mieleen näin aluksi...
Osaaminen riippuu juristista, voi olla erikoistunut väärään alaan.
Ja aika monella juristilla ei ole kaikki inkkarit melomassa kanoottia.
Kumminkin aika outoa etteivät osaa perusasioita, köyhtyvät itsekin jos ovat varakkaasta suvusta.
Unohdin lisätä että korottoman lainan voi myös antaa lahjaksi, arvo on mitätön jos laina-aika on pitkä.
Tarkka pitää olla että muuten ehdot ovat samat kuin pankkilainoissa, itse tarkistin asian ystävälliseltä pankinjohtajalta, Ålandsbanken toisinaan palvelee jos osaa kysyä. Tietysti nekin yrittävät myydä kaikenlaista asiakkaalle epäedullista tai repo-sopimukset eivät onnistu mutta parempia ovat kuin muut. Pitää vain heittää mainoskirjeet roskiin, mieluiten avaamatta.
Tästäkin vinkistä viisi verojuristia ja muutama verovirkailija repii perseensä, mutta jos asiat on kirjattu lakiin niin sitä noudatetaan.
"Ei kai tästäkään pidä taakkaa kenellekään asettaa, jos eivät esim. viihdy "metsän keskellä" ja haluavat siksi paikan sitten myydä."
Tuo lause ei välttämättä tarkoita ollenkaan sitä että aiemmin saatu perintö nyt tuhlataan, jos oikein ajatuksen kanssa ajatellaan tuota germaanista ajattelua niin omaisuutta voi myydä ja tietyissä tapauksissa pitääkin myydä jotta voidaan sijoittaa järkevämmin ja kasvattaa näin omaisuusmassaa seuraavia sukupolvia varten.
Omaisuuden hoitamiseen ja vaalimiseen kuuluu olennaisena osana myyminen ja ostaminen.
Ei kait tuo germaaninen perintökäsitys todellakaan meinaa sitä että alkuperäinen omaisuus on säilytettävä sellaisenaan jälkipolville?
Mietippä vähän ennenkuin lauot asioita.
Satuin olemaan paikalla.
Ymmärtääkseni kyse on omaisuuden tai sen tilaan tulleen omaisuuden säilyttämisestä.
Tämä on hyväksyttävää, omaisuuden laatua voi muuttaa.
Tämä on jopa toivottavaa jos siitä on hyötyä omaisuuden säilymiselle tai karttumiselle.
Germaanisen käsityksen mukaan on tosi noloa jos omaisuus häviää, laji saa muuttua.
Omaisuuden myyminen ja rahan käyttäminen thaimaalaisiin huoriin ei ole hyväksyttävää.
Mahdollisesti asia tuli selväksi?
Terveisin joku vaan, molempien oikeuksien ylikersantti ja elastiikan assistentti.
Puolusta sinä vain mammonanpalvontaa. Puolustamista se kaipaakin. Sinun argumenttisi kyllä veivät jutun vastaajan (mammonan) ojasta allikkoon.
Olipa vähän vaikeaa löytää kommenttia mihin vastasit, luultavasti minulle.
Näissä sivuissa on melko heikko ulkoasu.
Juridiikan syvin olemus on siinä että asiakkaalle kerrotaan mitä voi tehdä ja mitkä ovat seuraamukset. Esimerkiksi minulle kohtuullinen ylinopeus taitaisi olla pahempi rikkomus kuin jos teurastaisin kaikki suomen juristit kasaan takapihalle.
Onhan tämä varsin hullua, mutta sääntöjen ja lakien mukaan tulee elää, myös muistaen onko niiden rikkomisesta suurtakaan rangaistusta, jos siis jää kiinni.
>
Tämäpä vaikuttaa mielenkiintoiselta! Siis ymmärsinkö nyt oikein:
A lainaa isältään kolmella eri velkakirjalla kullakin 40250 euroa 30 vuoden korottomalla maksuajalla. Lisäksi sama järjestely äidin kanssa jolloin A:lla on kasassa 6*40250 = 241500 euroa jolla hän ostaa kolme yksiötä. A:n kolme lasta muuttaa yksiöihin ja A luonnollisesti maksaa vastikkeet ja muut kulut heidän puolestaan. Isä lahjoittaa kaikki saatavansa, yhden kullekin kolmesta A:n lapsesta, äiti samoin. Yksittäisen velkakirjan arvo lahjaverotuksessa on nimellisarvo diskontattuna 8% korkokannalla (PerVL 10§ 1. mom.) joka 30 vuoden ajalla on 3999.94 < 4000 joten lahjaveroa ei peritä (jos ei muita lahjoituksia kolmen vuoden aikana). Jos A kuolee, yksiöiden arvo siltä osin kuin lainoja ei ole lyhennetty, menee kuolinpesän velkojille eli A:n lapsille ja perintöveroa ei tule maksettavaksi muuta kuin muusta omaisuudesta. Eli neljännesmiljoona siirtyi yhden sukupolven yli nollaveroilla, päättelinkö nyt oikein?
Mikähän mahtaa olla pisin laina-aika jonka verottaja hyväksyy? 100 vuotta olisi vielä parempi, käytännössä kuolemanvarainen laina.
>>Olipa vähän vaikeaa löytää kommenttia mihin vastasit, luultavasti minulle.
Näissä sivuissa on melko heikko ulkoasu.
Kun pankinjohtajalta kysyin, ainakin 15 vuotta on normaalin pankkilainan pituus, ymmärtääkseni 25 vuotta on mahdollinen.
Itse ehkä tekisin asiat juuri päinvastoin kuin suunnittelit, pitkät korottomat lainat lapsenlapsille jolloin hyödynnetään myös ensiasunnon oston vapaus varainsiirtoverosta, lahjoituksella lapsille ei ole mikään kiire. Muutaman kymmenen vuoden päästä lapsenlapset voivat maksaa lainat pois kahvikupposen hinnalla kun inflaatio söi.
Ja tietenkin se asuntojen varsin todennäköinen arvonnousu kertyisi lapsenlapsille verottomana. Vaatii tietysti normaalia harkintaa kun ainakin täällä pääkaupunkiseudulla asunnot ovat reaalituloihin verrattuna kaikkien aikojen huippuhinnoissa.
En ole varma miten se lain 8% tulkitaan, onko diskonttokorko vai lasketaanko vuosien mukaan.
Kuten aiemminkin olen todennut, noita asioita ei pidä virittää äärimmilleen kun verottaja alkaa kitisemään. Asunnon ostamiseen tarvittavien rahojen lainaaminen normaalilla laina-ajalla korottomasti lienee sallittua, takaisinmaksussa tulee olla tosi tarkka ettei tulkita lahjaksi.
En tarpeeksi selvästi ilmaissut suunnitelmasi heikkouksia.
Tietenkin mikäli A omistaa yksiöt niin niiden myynnistä menee 28% myyntivoittovero kun ei ole niissä asunut ja mikäli tulee kuolemantapaus niin menee 13% perintöveroa mikäli muutakin omaisuutta on kertynyt kuten tavallisesti onkin.
Miksi asettautua tilanteeseen josta varmasti aiheutuu myöhemmin ongelmia kun asiat voi hoitaa muutenkin?
Vähän hassua että tässä maassa pitää tuntea S'un Tzun, Miyamoto Musashin sekä John Boydin työt sekä verolainsäädäntö että pärjäisi omaa valtiota vastaan edes siinä määrin että pystyy pitämään omaisuutensa. Clausewitzia en kamalasti arvosta.