Hei!
Haluaisin tietää vähän enemmän tuosta sosiaalisesta fobiasta, koska itse kärsin siitä. Olen yrittänyt lukea siitä enemmän ja haluaisin tietää, missä vaiheessa olisi hyvä mennä terapiaan? Minulle ongelma on ihan joka päiväinen, en esimerkiksi pysty syömään samassa pöydässä puolituttujen kanssa. Koulussakin muistan, kun en uskaltanut jutella kuin ehkä kolmelle luokkalaiselleni, vaikka olin tuntenut ne kaikki jo yhdeksän vuotta. Olisiko tässä vaiheessa syytä kokeilla terapiaa, vai pitäisikö yrittää korjata tilannetta itse? Vältän nykyään uusiin ihmisiin tutustumista, enkä uskalla mennä mukaan mihinkään ryhmätöihin tms. Haluaisin päästä fobiastani yli, muttei se todellakaan ole helppoa. Apuja?
Haluaisin tietää vähän enemmän tuosta sosiaalisesta fobiasta, koska itse kärsin siitä. Olen yrittänyt lukea siitä enemmän ja haluaisin tietää, missä vaiheessa olisi hyvä mennä terapiaan? Minulle ongelma on ihan joka päiväinen, en esimerkiksi pysty syömään samassa pöydässä puolituttujen kanssa. Koulussakin muistan, kun en uskaltanut jutella kuin ehkä kolmelle luokkalaiselleni, vaikka olin tuntenut ne kaikki jo yhdeksän vuotta. Olisiko tässä vaiheessa syytä kokeilla terapiaa, vai pitäisikö yrittää korjata tilannetta itse? Vältän nykyään uusiin ihmisiin tutustumista, enkä uskalla mennä mukaan mihinkään ryhmätöihin tms. Haluaisin päästä fobiastani yli, muttei se todellakaan ole helppoa. Apuja?
Vastaukset 6
Vanhimmat
kantsii käydä kokeilee miltä se tuntuu onko oikee paikka sulle joillekkin terapia on hyödyllinen joillekkin ei ihmisestä kiinni
Mua ei ainakaan terapia auttanut sitten ollenkaan ! Mutta riippuu tietty ihmisestä. Ja mullakin toi sama mutta oon jo tottunut elämään sen kanssa, päivä kerrallaan kyllä se siitä (:
Mulla taas psykologikäynnit autto ihan hurjasti, että kyllä kannattaa ainakin kokeilla. Ei siitä pelosta välttämättä koskaan pääse kokonaan yli, mutta se helpottaa ja sen kanssa oppii vähitellen tulemaan toimeen.
Lääkitys ja terapia auttaa parhaiten : )
Niin kai se sitten on.
Olen kärsinyt noin 15 vuotta sosiaalisten tilanteiden pelosta. Lääkkeitä olen syönyt kahteen otteeseen, ensin 2000- luvun alussa ja nyt toista vuotta samaa lääkettä. Ikä tuo varmuutta elämään ja uskoa omaan paranemiseen. Jännittävistä tilanteista ei kannata paeta tai jäädä pois, se pahentaa vain olotilaa. Kannattaa kertoa lähimmille ihmisille omista ongelmista, se on vaikeaa, mutta helpottaa oloa aivan helvetisti. On hyvä myös oppia hyväksymään itsessään kaikenlaiset puolet, punastuminenkin on vain ominaisuus, joka tuo ilmi, että ihminen tuntee. Erilaisia psykoterapioita kannattaa myös harkita, siellä päästään käsiin niihin mörköihin, jotka aiheuttavat tällaisia ongelmia.