Sanapari Jumalan valtakunta on kaikille kristinuskoa tunnustaville tuttu. Sen määritteleminen jätetään usein tekemättä, koska asiasta on monenlaisia mielikuvia ja hyvin ristiriitaisiakin käsityksiä.
Aloitan keskustelun aiheesta kirjoittamalla selkokielisen pohjatekstin, jossa viittaan muutamaan hyvin tuttuun Raamatun jakeeseen (käännös 1938). Toiseksi numeroin kappaleet siinä toivossa, että keskustelun ja kappalekohtaisten korjausten avulla saamme pohjatekstiä jalostettua yhdessä sellaiseksi kokonaisuudeksi, että koemme yhdessä rakentuvamme. Josko tällainen hiljentyneen keskustelupalstan käyttö olisi mielekästä.
1. Valtakunta käsitteenä
VT:n kirjoituksissa kansojen yksi yhtenäinen hallintokokonaisuus oli kuningaskunta, jolla oli yksi itsevaltainen kuningas. Kuninkaan tahto ja sana olivat maan laki. Kuninkaan käskyt olivat peruuttamattomia. Jeesuksen aikana elettiin siinä odotuksessa, että kuningas Daavidin ajan juutalainen suurvalta palautuisi. Toisaalta odotettiin myös profeettojen ennustaman Messiaan tuloa. Hallitsija olisi vielä suurempi kuin Daavid. Hän toisi ikuisen rauhan ja sovittaisi myös kansan synnit Jumalan edessä – toimisi siis ylimmäisenä pappina.
2. Evankeliumi
Evankeliumi on suorana käännöksenä ilosanoma. Sanaa käytettiin silloin, kun sanoma sisälsi voiton sodasta tai uuden kuninkaan astumisesta valtaan. Kysymyksessä oli siis valtakunnan johtamiseen ja olemassaoloon liittyvä uutinen. Evankeliumin vastakohta olisi sanoma, jossa kerrottaisiin oman kansan hävinneen sodan tai jostakin muusta syystä kansa on joutumassa orjuuttavan kuninkaan hallintavallan alle. (Tähän otan mielellään täsmennyksiä)
3. Raamatun ilmoitus luomisesta maailmankaikkeudesta
Raamattu kertoo luomisesta sillä tarkkuudella, kuin ihmisen on hyvä ymmärtää. Jumala loi kaiken alun perin hyväksi. UT:n oleellinen lisäys suomenkielisen Raamatun luomiskertomukseen on se, että Jeesus – Poika oli läsnä luomisessa. (Joh 1:3).
4. Ihmisen ymmärryksen rajat
Jeesuksen syntymän yhteydessä näyttäytyi tavallista näkyvää laajempi, ihmisen käsityskyvylle yliluonnollinen todellisuus, ..enkelin kanssa oli suuri joukko taivaallista sotaväkeä ja he ylistivät Jumalaa…
Tämä kohta yhtenä esimerkkinä antaa viitteitä siitä, että todellisuus on ihmisen käsitys- ja havaintokykyä huomattavasti laajempi. Nikean uskontunnustuksessa perustellusta sanotaan ”… kaiken näkyväisen ja näkymättömän Luojaan…”
5. Pahan olemassaolo
Luomiskertomuksessa ei kerrota sitä, kuinka paha oli tullut maailmankaikkeuteen, mutta kerrotaan kuinka ihminen lankesi syntiin ja kuinka sen seurauksena ihmissuku ja koko luomakunta turmeltuivat. Jobia ja Jeesusta kiusasi persoonallinen paha, joka oli ja on kuitenkin toimivallaltaan rajallinen. Isä Jumala asetti sille toiminnan rajat Jobin kohdalla ja Jeesuksen sanoissa oli auktoriteetti yli pahan vallan.
Ef 6:12 (Sillä meillä ei ole taistelu lihaa eikä verta vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.) kertoo, että pahalla on vastaavat sotajoukot kuin Jumalalla. Ne vastustavat Jumalan pelastussuunnitelman toteutumista. Tässä valossa on ymmärrettävää sekin, että paha sai kuningas Herodeksen jollakin tavalla hallintaansa ja yritti hänen avulla tuhota ihmiseksi syntyneen Jumalan Pojan heti syntymän jälkeen.
Käsiteltäessä Jumalan valtakuntaa on merkityksellistä ymmärtää, että pahalla on rajallinen toimintavalta Jumalan hallitsemassa maailmankaikkeudessa. (Jeesus ja hänen opetuslapsensa ajoivat pajoja henkiä pois ihmisistä esim. Luuk 10)
Aloitan keskustelun aiheesta kirjoittamalla selkokielisen pohjatekstin, jossa viittaan muutamaan hyvin tuttuun Raamatun jakeeseen (käännös 1938). Toiseksi numeroin kappaleet siinä toivossa, että keskustelun ja kappalekohtaisten korjausten avulla saamme pohjatekstiä jalostettua yhdessä sellaiseksi kokonaisuudeksi, että koemme yhdessä rakentuvamme. Josko tällainen hiljentyneen keskustelupalstan käyttö olisi mielekästä.
1. Valtakunta käsitteenä
VT:n kirjoituksissa kansojen yksi yhtenäinen hallintokokonaisuus oli kuningaskunta, jolla oli yksi itsevaltainen kuningas. Kuninkaan tahto ja sana olivat maan laki. Kuninkaan käskyt olivat peruuttamattomia. Jeesuksen aikana elettiin siinä odotuksessa, että kuningas Daavidin ajan juutalainen suurvalta palautuisi. Toisaalta odotettiin myös profeettojen ennustaman Messiaan tuloa. Hallitsija olisi vielä suurempi kuin Daavid. Hän toisi ikuisen rauhan ja sovittaisi myös kansan synnit Jumalan edessä – toimisi siis ylimmäisenä pappina.
2. Evankeliumi
Evankeliumi on suorana käännöksenä ilosanoma. Sanaa käytettiin silloin, kun sanoma sisälsi voiton sodasta tai uuden kuninkaan astumisesta valtaan. Kysymyksessä oli siis valtakunnan johtamiseen ja olemassaoloon liittyvä uutinen. Evankeliumin vastakohta olisi sanoma, jossa kerrottaisiin oman kansan hävinneen sodan tai jostakin muusta syystä kansa on joutumassa orjuuttavan kuninkaan hallintavallan alle. (Tähän otan mielellään täsmennyksiä)
3. Raamatun ilmoitus luomisesta maailmankaikkeudesta
Raamattu kertoo luomisesta sillä tarkkuudella, kuin ihmisen on hyvä ymmärtää. Jumala loi kaiken alun perin hyväksi. UT:n oleellinen lisäys suomenkielisen Raamatun luomiskertomukseen on se, että Jeesus – Poika oli läsnä luomisessa. (Joh 1:3).
4. Ihmisen ymmärryksen rajat
Jeesuksen syntymän yhteydessä näyttäytyi tavallista näkyvää laajempi, ihmisen käsityskyvylle yliluonnollinen todellisuus, ..enkelin kanssa oli suuri joukko taivaallista sotaväkeä ja he ylistivät Jumalaa…
Tämä kohta yhtenä esimerkkinä antaa viitteitä siitä, että todellisuus on ihmisen käsitys- ja havaintokykyä huomattavasti laajempi. Nikean uskontunnustuksessa perustellusta sanotaan ”… kaiken näkyväisen ja näkymättömän Luojaan…”
5. Pahan olemassaolo
Luomiskertomuksessa ei kerrota sitä, kuinka paha oli tullut maailmankaikkeuteen, mutta kerrotaan kuinka ihminen lankesi syntiin ja kuinka sen seurauksena ihmissuku ja koko luomakunta turmeltuivat. Jobia ja Jeesusta kiusasi persoonallinen paha, joka oli ja on kuitenkin toimivallaltaan rajallinen. Isä Jumala asetti sille toiminnan rajat Jobin kohdalla ja Jeesuksen sanoissa oli auktoriteetti yli pahan vallan.
Ef 6:12 (Sillä meillä ei ole taistelu lihaa eikä verta vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.) kertoo, että pahalla on vastaavat sotajoukot kuin Jumalalla. Ne vastustavat Jumalan pelastussuunnitelman toteutumista. Tässä valossa on ymmärrettävää sekin, että paha sai kuningas Herodeksen jollakin tavalla hallintaansa ja yritti hänen avulla tuhota ihmiseksi syntyneen Jumalan Pojan heti syntymän jälkeen.
Käsiteltäessä Jumalan valtakuntaa on merkityksellistä ymmärtää, että pahalla on rajallinen toimintavalta Jumalan hallitsemassa maailmankaikkeudessa. (Jeesus ja hänen opetuslapsensa ajoivat pajoja henkiä pois ihmisistä esim. Luuk 10)
Vastaukset 2
Vanhimmat
5. Ihminen
Ihminen näyttää Raamatun kuvaaman laajan maailmankaikkeuden (näkyvän ja näkymättömän todellisuuden) mittapuun mukaan olevan melko pieni toimija. Etenkin ihmisen ymmärrys, tieto ja itseohjautuvuus näyttäytyvät melkoisen heikkoina. Omat kyvyt riittävät leikkimään pienellä hiekkalaatikolla. Ilman Jumalan antamaa ilmoitusta todellisuuden ymmärtämiseltä puuttuvat perusteet.
Aktiivinen toiminta edellyttää pukeutumista Jumalan koko sota-asuun (ef 6:13-16).
6. Jeesus
Jeesus – Jumalan Poika on ja oli Raamatun mukaan läsnä luomisessa. Hän tuli lihaksi eli syntyi ihmiseksi. Opettaessaan Hän julisti, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle ja tämä valtakunta ei ole tästä maailmasta. Jeesus lunasti kärsimisellään ja kuolemallaan langenneen maailman. Ylösnousemuksellaan Hän todisti voiton kuoleman ja synnin (pahan) vallasta. Jeesus itse sanoi ennen taivaaseen astumistaan, että Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän siis ilmaisi omistavansa kuninkaan valtuudet koko maailmankaikkeudessa.
7. Johtopäätös
Jumalan valtakunta on siis koko luotu maailmankaikkeus, jossa paha edelleen kapinoi Jumalan Pojan, Jeesuksen hallintavaltaa vastaan. Sanoma Jumalan valtakunnasta ennen Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa oli siis julistusta siitä, että Jeesus on uusi kuningas – Messias, josta profeetat ovat ennustaneet.
Jumalan valtakunta eli Jeesuksen kuningaskunta ei ole ihmisen ymmärryksellä rajattavissa oleva kokonaisuus eikä sen hallintavaltaa ole jaettu. Jumalan valtakunnan tulemus täysimääräisesti toteutuu, kun Jeesus palaa takaisin ja ottaa täyden hallintavallan myös siinä todellisuudessa, jonka me ihmiset näemme ja hatarasti ymmärrämme.
Selkeästi perusteltu ja loogisesti etenevä juttu. Uskon, että olen aina ollut jsi:n kanssa samalla linjalla Jumalan valtakunnan perusluonteesta.
Mutta enpä ole ennen tullut ajatelleeksi tosiaan tätä koko käsitteen näin oleellista ankkuroitumista VT:n yhteiskuntaan. Varsinkin tuo evankeliumin alkuperäinen merkitys oli jotain, mitä en ole tullut tähän yhdistäneeksi aiemmin. Mutta näinhän se on. Koskapa VT on salatulla tavalla täynnänsä vertauskuvaa tulevasta, niin myös sen ajan yhteiskunnallinen tilanne kuninkaineen ja valtaistuimineen on selkeä kuva, joka tulisi nähdä UT:n silmälasien läpi. Samalla voi sitten miettiä, mitä tästä näkökulmasta merkitsee Israelin ja Juudan ero, joka vielä näyttää olleen osa Jumalan suunnitelmaa. Sanoihan Jumala niille, jotka aikoivat estää tämä väkivalloin: "Älkää lähtekö sotimaan veljiänne vastaan. Palatkaa kaikki kotiin, sillä se, mikä on tapahtunut, on tapahtunut minun tahdostani." 2 Aik 11:4.
Näyttää siis siltä, että mitä enemmän näitä asioita pähkäilee, sitä enemmän niissä näkyy Jumalan suuri suunnitelma, joka tähtäsi Jeesukseen. Tähän suuntaan kaatuu lopulta kaikki; Kain ja Aabel, Baabelin torni, pakkosiirtolaisuus, Egyptin reissu ja jopa syntiinlankeemus. Kaikki tapahtumia, joissa yksittäiset ihmiset olivat aktiivisina toimijoina täydessä vapaudessa ja vastuussa. Ja silti niiden takaa häilyy jotain suurempaa. En halua puhua predestinaatiosta, koska minusta nämä kaksi tasoa kulkevat niin irti toisistaan. Juudas teki minkä teki täysin vapaasti ja vastuullisena tekemisistään. Samalla siinä silti tapahtui salatulla tavalla Jumalan suuri käsikirjoitus - aivan niinkuin meidän kaikkien elämässämme.
Onko tämän päivän tapahtumissa hahmotettavissa samanlaisia raiteita, jotka osoittaisivat johonkin suuntaan? Jos, niin mihin?
Mitä tulee vielä Jumalan valtakuntaan, niin useinhan "uskovaisten" keskuudessa käsitteet seurakunta ja Jumalan valtakunta menevät suloisesti sekaisin. Tällä taas tuppaa olemaan tuhoisia seurannaisvaikutuksia. Jos näiden ero hämärtyy, tulee rumaa jälkeä. Millä periaatteella sinä, jsi pitäisit nämä käsitteet toisiinsa linkitettyinä ja silti erillään?