että olen ollut vain pakokeino, henkireikä, päiväsi piristys. Älä kerro, että kadut niitä päiviä, jolloin annoit tunteesi näkyä. Älä sano, älä kiellä. Liian paljon välissä, ymmärrän sen. Väärä paikka, väärä aika - miksi annoinkaan itseni hetken uskoa toisin? Joskus on vaikea jaksaa, jatkaa tätä typerää naamioleikkiä. Miettiä miksi jään aina kaiken ulkopuolelle.
Älä kerro
Totuus?
26757
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
mies sanoi mulle kerran, että olin ollut hänelle henkireikä vaikeana aikana.
Ja mä olin jo ehtinyt rakastua tuohon mieheen. :(
sinuun mies.
Kunpa kaikki olisi mennyt toisin.
Pidän susta tosi paljon, oikeasti.
ja juuri sen naamioleikkisi vuoksi
olet yksin.
Kaikki sen vaan tajuaa...surkuhupaisaa.
yksin kuin huonossa seurassa. Mikä siinä yksinäisyydessä on niin kamalaa, kun sitä aina täällä vatvotaan? Ja toisia yritetään jopa sillä/siitä syyllistää..... onko se vika sitten siinä yksinäisessä vai siinä miten maailma/elämä ja muut ihmiset ovat häntä kohdelleet?
mieluummin yksin kuin huonossa seurassa tai huonossa parisuhteessa tai seurustelusuhteessa.
Pitääkö kaikken olla " kaksinaisuudessa " ? Pitääkö aina arvailla ja epäillä , jos joku haluaa olla yksin ?
En ymmärrä, mutta ei kai täällä kaikkea tarvitse ymmärtääkään.
Mitä tarkoitat naamioleikillä?
on sitä, että kumpikaan ei kerro ajatuksiaan ja hallitsee koko ajan sanojaan tai tekemisiään. Ei voi antaa tunteen viedä, joten vedetään rooleista sitä helpointa: en minä sinua kaipaa, enkä halua (vaikka sisimmässäni kaikki onkin toisin). Se vie pohjan mahdolliselta ystävyydeltäkin.
.
Se vie kaiken mennessään. Ei jää mitään jäljelle.Mutta sen ymmärtää vasta liian myöhään.
mutta paljon paljon muutakin,sinun ansiosta jaksoin elämää eteenpäin (oli raskasta aikaa)
En sen pimeyden keskellä uskonut että löydän sinut ,niin vain kävi ja halusin näyttää sinulle nyt minusta sen valoisemman puolen ,.mutta taitaa olla liian myöhäistä ,haluaisin olla rohkeampi ,mutta se tapa jolla hylkäsit ,ei uusi isku minulle.
jos hän rakastaa minua viellä,hän riisuu myös naamionsa.
Ei saa antaa tunteille valtaa, ei saa ottaa sitä liian vakavasti jos on tietoisesti lähtenyt varatun "leikkiin" mukaan, varattuna tai sinkkuna. Helpommin sanottu kuin tehty, eikö? Tunteet kun ei kysy lupaa...Hyvin hyvin harva varattu jättää entisen vakaan turvallisen elämänsä toisen takia, piristyksen takia. Varmasti tunteita on mukana varatullakin, mutta niin se vain menee. Kupissa painaa enemmän menneisyys kuin tulevaisuus. Pahinta mitä voit ap tehdä, on ripustautuminen varattuun.
Luojan kiitos, itsekin oon vakavasti varattu niin soppa on pysynyt kattilassa kiehumatta yli.
ei voi mitenkään elää turvallista elämää ,sen jälkeen kun on vapaan kanssa lähtenyt leikkimään,
mutta vapaa voi jatkaa turvallista elämää senkin jälkeen ,koska on vapaa.
Ylensä varatut polttaa sen soppansa niin hyvin pohjaan ,että siitä ei tule minkään makusta limppikeittoa . Mutta vapaa voi syödä ruokansa ihan hyvän ruokahalun kanssa ja soppaan laitetaan taas uusia mausteita.
se viaton leikki kuitenkin napsahtaa jommankumman nilkkaan ja on pakko lopettaa. Pakko yrittää suojella sitä vähää mitä itsestä on enää jäljellä, vaikka kuinka tekisi mieli jatkaa. Ja väärinkäsityksiä on vaikea välttää, kun ei kumpikaan puhu, kysy, eikä selvitä asiaa. Puhumattomuus on pahinta mitä voi tehdä ja hiljaisuus huono vastaus, sillä se antaa tilaa väärinymmärrykselle. Ja kun lopulta itsekään ei enää tiedä kehen voi luottaa ja mikä on totuus - niin ei sitä kestä kauaa. Mieli ja sydän palaa loppuun.
Miksette kysyneet ja selvittäneet asioita?
Nuo asiat on kaiken perusta, ei voi olla mitään yhteyttä tai muutakaan jos kumpikaan osapuoli ei tiedä toisen ajatuksia jutusta tai toisen tunteista. Tuossa on juuri se suuri kompastuskivi, oletetaan. Annetaan ymmärtää. Mutta ei osata puhua suoraan. Miksi ei olla jo heti alussa selvitetty mikä on homman nimi.
Olen samaa mieltä. Mikä siinä on niin vaikeaa avata suunsa ja reilusti kertoa mikä on homman nimi ja missä mennään.
Kumpikin ehkä pelkureita. Toisella ehkä eri motiivit kuin toisella. Toinen ei koe asiassa olevan mitään ongelmaa. Yhteiset tuttavat, sama työkuviot, kasvojen menettämisen pelko. Liian pitkän ajan kuluminen. Aiemmat loukkaukset, joita ei ole pyydetty anteeksi. Aiemmat yritykset, jotka ovat menneet metsään. Omaan poteroon kaivautuminen: "jos ei tuo, niin ei minäkään". Halu olla sotkematta toisen elämää, luopua ns. ritarillisesti, koska välittää, mutta tekeekin vain enemmän hallaa tietyn rajan jälkeen. Kuka tietää.
En itsekään ota asiaa esille kuin enää ehkä vain selkä seinää vasten tai hyvästien kera. Tai kun kamelin selkä katkeaa.
Harmillista. Niin, pelko on kyllä valitettavan monelle vamrasti se suurin syy ja ehkäpä itsepäisyyskin. Jos et sinä niin en minäkään. Toivon vilpittömästi, että saisitte asioista puhuttua, olisi varmasti helpottavaa kummallekkin vaikkei olisikkaan helppoa ja sattuu. Jos asia vaivaa noinkin paljon mieltä, niin suosittelen ottamaan ensi askeleen ja juttelemaan. Mitä siinä voi menettää? Onnea sinulle ja rohkeutta!
vieläkään! Pääset itsesi kanssa sinuiksi ja voit jatkaa elämääsi vapaana sinkkuna kun nyt päätät tuon jutun oikeasti. Rehellisesti. En tarkoita syyllistämistä tms.
menettää sen kaiken vähänkin mitä on ollut, mutta en kyllä halua asioiden olevan näinkään. Olen vain liian väsynyt tällä hetkellä murtaakseni tätä lukkoa, tai tehdäkseni sitä yksin. En kuitenkaan halua myöskään antaa kaiken hyvän valua hukkaan, mutta tietysti - minun tahtoni ja toiveeni ovat vain toinen puoli tässä tarinassa.
http://www.youtube.com/watch?v=13ylGN5StFw&feature=fvst
kiitos
Taas joku kuvittelee olevan itselleen :) Herää ihminen todellisuuteen.
love of my life!
Korjataan, hän on..
Vain ihminen itse sisimmissään tietää vaikuttimensa/motiivinsa. Valitettavasti on olemassa myös pelimiehiä kuin -naisiakin, jotka laskelmoidullisesti hyödyn tai vaan huvin vuoksi pelaa toisten ihmisten tunteilla. Tottakai se satuttaa, kun sellaisen pelaamisen kohteeksi joutuu ja jo se että joutuu edes miettimään sellasita vaihtoehtoa. Jos aloitusviesti olisi minulle, mitä kylläkin epäilen vahvasti, niin sanoisin yksinkertaisesti, että en pelaa, en käytä ihmisiä hyväksi, enkä esitä tunteita mitä minulla ei ole. Kuitenkin, joskus tilanne saattaa olla hankala ja joutuu mukaan syystä tai toisesta naamioleikkeihin ja silloin kyllä helposti saa aikaiseksi väärinkäsityksiä, yleensä niihin naamioleikkeiheihin kun liittyy kaikenlaisia sopan hämmentäjiä. Loppujen lopuksi se on itse kullakin peiliin katsomisen paikka, omantunnon kysymys: "kohtelenko toista ihmistä siten kuin haluaisin itseäni kohdeltavan"
Juurikin näin olisin itsekin kirjoittanut, kuin minun ajatuksia.